Olimme vuodenvaihteessa kauniilla Lefkasin saarella kaksi ja puoli viikkoa. Lisäjännitystä matkaan toi se, että saarella oli ollut marraskuussa 6,1 richterin maanjäristys. Kotikylä selvisi säikähdyksellä, mutta järistyksessä kuoli kaksi ihmistä ja kuuluisa Egremin ranta täyttyi hiekasta maanvyöryssä.
Uuden vuoden aatonaattona kävelimme vuorilta Agios Nikitakseen toivoen, että pienessä rantakaupungissa olisi joitakin ravintoloita auki.
Jo parin kilometrin päässä meitä odotti "kielletty ajosuunta" -liikennemerkki.
Alkumatkan aikana reitti näytti aivan samalta, kuin kesällä, jolloin pyöräilimme Agios Nikitakseen.
Maanvyörimien leviämisen estämiseksi tehdyt muurit ovat täynnä graffiteja.
Tie oli parin sadan metrin matkalta tukossa niin, että vain kapea polku oli raivattu.
Mitä pidemmälle etenimme kohti rantaa, sitä enemmän tiellä oli kiviä, kunnes saavuimme paikkaan, josta millään polkupyörää isommalla ei olisi päässyt liikkumaan. Kivenlohkareet olivat repineet mennessään vyöryaidat ja paikoin puhkoneet betonimuurit.
Just another worn out duck on the wall.
Maanjäristys osui pahiten saaren länsiosiin ja tie Agios Nikitakseenkin oli raivattu vasta puoliksi auki.
Pieni rantakapunki Agios Nikitas osoittautui olevan turistikauden ulkopuolella täysin kiinni. Näimme vain muutamia ihmisiä eikä ainutkaan ravintola ollut auki. Soitimme saaren pääkaupungissa olevalla linja-autoasemalle ja varmistimme, että linja-autoliikenne toimii normaalisti. Vastaus oli kyllä, ja menimme linja-autolla pääkaupunkiin.
Myöhäisen lounaan söimme tässä ravintolassa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista.
Pääkaupungissa monet ravintolat ovat myös talvella auki ja päädyimme kokeilemaan lähellä mantereelle johtavaa silta olevaa ravintolaa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista.
Alkuruoaksi söimme tsaktsikia ja saganakia.
Heidin kreikkalaiset makkarat näyttivät herkullisilta ja myös olivat sitä
Sitruunainen lihapullakeitto.
Minä kuvittelin tilatessani saavani lihapullia sitruunakastikkeella, mutta annos olikin keitto. Erilainen, mielenkiintoinen ja yllätävän maukaus.
Päivä oli pitkä ja raskas, mutta se opetti maan valtavasta voimasta. Geologisesti vakaalla pohjalla asuva suomalainen ei joudu murehtimaan putoaako vieressä oleva rinne niskaan vai ei. Geologiaa yliopistolla opiskellessani professori sanoi pitävänsä Suomea geologisesti tylsänä. Onhan se, mutta on asioita, joissa tylsyys on hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti