Breathless in Paris, Part III: Shall We Steal a Cadillac?

Cinema Mac Mahon where Patricia escapes to, and from, still exists.

So, two days in Paris on my own. What to do, I wondered, before the trip. The list of must-sees is never-ending. Then I remembered how fun it was to spot filming locations in New York with Heidi. The movie, for me, in Paris, would of course be Jean-Luc Godard's Breathless (À bout de souffle).

I used IMDb for spotting the filming locations. Unfortunately, I found www.movie-locations.com only after my trip. I decided to walk all the way from Montmartre to Montparnasse and back to the centre of Paris. In retrospect that was a good idea. Especially because I managed to take a wrong turn in Montmartre and ended up east to Gare du Nord, the Northern railway station of Paris.



A Finn always finds a sauna, I presume.



Grilling lambs' or goats' heads.

Mostly no-one cared when I photographed. The first inconvenient occasion was when I shot these heads being grilled on a shop window. I heard a loud voice saying: Monsieur! Monsieur! and I thought It must me, whos misbehaving! and looked up. I saw a gentleman in a white chef's coat wagging his index finger at me. The second one was I was walking towards Montparnasse carrying my camera in front of me and a I spotted a tall woman clad in black leather and wearing a military style peaked cap. She had seen me before I saw her and she was covering her face with her hand even though I had no intention to photograph her. It was a little disturbing.



If hadn't lost my way early on my photowalk, I would have probably missed Porte Saint-Denis, triumphal arc built to honour Louis XIV's victories on the Rhine and in Franche-Comté. The arc is arbuably more impressive than Arc de Triomphe, because the location is so confined if compared to Place Charles de Gaulle, where Arc de Triomphe stands.

It was quite an experience to arrive to the banks of River Seine. When I looked left I saw Île de la Cité and when I looked right I saw the distant Tour Eiffel. I headed for Notre Dame, because in one act Michel and Patricia drive by the cathedral.



I intended to climb to the South tower where the largest bell, Emanuel, is located and it's said that the view is spectacular. However, there were so many people even in October that I decided just walk around the Cathedral.



The Northern Facade.



The Southern Facade.



While I continued to the Left Bank over the River Seine I walked by many couples who were getting married. The cathedral is spectacular, so I was not surprised.



Les Rives de Notre Dame

The next location was to be the hotel where Patricia lived, Les Rives de Notre Dame, at 15 quai St Michel. In 1959 it was called Hôtel de Suede and it was also used as a studio for the most of the interiors of the movie. From the hotel I continued my stroll through the Latin Quarter to Jardin du Luxembourg, which was a nice side tour after the long streets of the city.



La Bocca della Verita, the Mouth of Truth

In the garden I spotted Jules Blanchard's work la Bocca della Verita, the mouth of truth.



A man reads in Jardin du Luxembourg.



This wall was damaged both in the Bombardment of Paris and in the Liberation of Paris. The lower flagstone is a memorial of a fallen soldier.



Memorial of Jean Revers.

Helsinki has it scars of war, but they are minor, escpecially if compared to the cities like Berlin or Tokyo which were largely moved down in the bombings of the Second World War. In a foreign city the damage screams horror stories at you.



Speed and rabbit as pizza toppings., was my instant thought, when I saw the name of the pizzeria.



Fontaine de l'Observatoire

Where Jardin du Luxemburg ends, Jardin des Grands Explorateurs starts. At the Southern tip of the latter I stumbled to Fontaine de l'Observatoire, which plays a role in television mini series Mistral's Daughter.



Here, where Rue Campagne Première meets Boulevard du Montparnasse, the movie ends.



La Rotonde can be seen clearly in the background of one of the nightly acts.

Please see the Wikipedia article on La Rotonde.



Le Select is another famous restaurant which can bee seen in the movie.

I quickly leafed through the English menu of le Select. It seemed interesting and the prices were not bad, either. I was hungry, but also dressed for a long street walk and in need of a shower, so I decided to skip eating in restaurants. Which is not bad, because the street food in Paris is also very good.



At one point in the movie Michel and Patricia drive the huge roundabout at Place de la Concorde.



I would have never found the statue of Winston Churchill unless I was a walker. United States and Europe are heading for deep, dark and muddy waters. Churchill was not a perfect man, but we should remember some things he represented and said.

It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried. — Winston Churchill

The Dior shop at 30 Avenue Montaigne can also be seen in the movie.



There's not much to see at the former office of International Herald Tribune. I later learnt that there's a plate somewhere confirming the fact, but I did not notice it.



Michel can be seen near the entrance of George V metro station, just before he poses in front of Humphrey Bogart posters and photographs in front of Cinema Normandie



Arc de Triomphe



Cinema Mac-Mahon

I had photographed Cinema Mac-Mahon. So, the movie part of the walk was over. In retrospect, I should have splitted the walk in at least two sessions, preferably in three sessions, in order to get decent photographs. My feet were numb, but I had one more place to visit. I wanted to see Tour Eiffel and photograph it in dark.

Kylmäsavuporotäytteiset ruisnapit

Tapaninpäivän vieraistarjoiluksi piti saada helppoa ja hyvää. Ruoiksi valikoitui vanha tuttu quiche savoyarde, uudempi tuttu suklaaportterikakku ja Mango Temptation -blogista löytämäni ruisnapit kylmäsavuporotäytteellä.

Tarvitset

100g kylmäsavupororouhetta
1 purkki ranskankermaa
muutama cocktail-maustekurkku
1 sipuli
mustapippuria
tuoretta ruohosipulia
ruisnappeja

Laita ranskankerma pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon pororouhe ja pieneksi silputut cocktail-maustekurkut. Leikkaa sipuli pieniksi paloiksi ja lisää seokseen. Rouhi joukkoon mustapippuria. Sekoita hyvin. Nosta ruisnappien päälle pieni nokare täytettä.

Koristele jokainen nappi tuoreella ruohosipulilla.

Kommentit

Erittäin helppoa ja oikein hyvää. Oishikatta 4/5. Kuvat jäivät ottamatta, joten postauksen kuvana on quiche savoyarde.

Suklaaportterikakku jäätelön kera

Toinen resepti, jota kokeilin Ali Suvialan keittokirjasta Gastropub kotikeittiössä, oli suklaaportterikakku. Kirjassa kakun oheen tehdään mallasjäätelö, mutta koska kakku oli vieminen kaukaiseen pohjoiseen illallisen jälkiruoaksi, tyydyimme vaniljajäätelöön ja sekin toimi hienosti kakun kanssa.

Suklaaportterikakku

Tarvitset

200 g voita
200 g tummaa suklaata, vähintään 64 %
0,7 dl vahvaa portteria
3 dl hienoa sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
5 kananmunaa

Sulata voi kattilassa ja nosta pois levyltä.

Sekoita suklaa voihin niin, että se sulaa. Sekoita joukkoon portteri, sokeri ja vehnäjauhot. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Voitele 20 cm irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla.

Lisää kananmunat yksitellen, hyvin sekoittaen, jäähtyneeseen massaan.

Kaada taikina vuokaan. Paista 190 °C uunissa noin 35 minuuttia, kunness kakku on kypsä. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoila. Kakku vain paranee, jos sen antaa tekeytyä peiteltynä jääkaapissa yön yli.

Mallasjäätelö

Tarvitset

5 dl täysmaitoa
5 dl kermaa
2,5 dl hienoa sokeria
0,5 dl kaljamallasta (Tuoppi)
8 keltuaista

Mittaa kattilaan maito, kerma, sokeri ja kaljamallas. Kiehauta seos ja nosta kattila levyltä. Anna seoksen tekeytyä kattilassa noin 10 minuuttia.

Valitse kattila ja sen reunan päälle sopiva pyöreäpohjainen teräskulho. Laita kattilaan vettä siten, ettei kulhon pohja osu siiten vaan kypsytys tapahtuu höyryssä. Kuumenna vesi kiehuvaksi.

Erota keltuaiset kulhoon. Lisää maito-kermaseos keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen.

Siivilöi seos vesihaudekulhoon. Kypsennä seos vesihauteessa koko ajan sekoittaen 82-asteiseksi tai kunnes se paksunee.

Valmistele jääpaloilla täytetty isompi kulho ja siirrä jäätelömassa jäävesihauteessa olevaan kullhoon. Jäähdytä se aluksi sekoittaen.

Laita jäähtynyt jäätelöpohja peitettynä vähintään tunniksi jääkaappiin

Siirrä jäätelöpohja jäätelökoneeseen ja anna pyöriä jääteöksi. Vaihtoehtoisesti jäädytys kotipakastimessa vie muutaman tunnin ja edellyttää muutamaa sekoituskertaa.

Kommentit

Tästä tuli erinomaista ja täytyy vielä kokeilla mallasjäätelönkin kera. Se korostanee kakun makua hienosti. Oishikatta 4/5. Kirja on arvostelukappale.

Myskikurpitsakeitto

Kurpitsakausi on äijäruokalassa herkkukausi, puhutaan sitten friteeratuista kesäkurpitsankukista tai piirakasta. Tämän syksyn kokkaussuunnitelmiin kuului myskikurpitsakeitto. Reseptiä googlaillessani päädyin Tinskun keittiön paahdettuun myskikurpitsakeittoon. Reseptiä muokkasin sen verran, että vaihdoin kookossokerin tummaan ruokokidesokeriin.

Tarvitset

noin 1 kg myskikurpitsa
2 keltasipulia
8 dl kana- tai kasvislientä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 punainen chili
vastajauhettua mustapippuria
paprikajauhetta
loraus öljyä
1 tl rummaa ruokokidesokeria
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa

Lämmitä uuni 200 °C. Halkaise kurpitsa pitkittäin ja kaavi siemenet talteen ruokalusikalla. Huuhtele siemenet lävikössä ja levitä ne talouspaperin päälle kuivumaan. Pilko kurpitsa pienemmiksi paloiksi. Levitä palat leivinpaperille, mausta suolalla ja lurauta öljyä palojen päälle. Paahda niitä uunissa 30 minuuttia. Kuori kurpitsat.

Pilko sipulit ja chili. Lisää ison kattilan pohjalle öljyä, kuumenna ja kuullota sipuli ja chili. Lisää liemi, kurpitsapalat ja mausteet. Anna kiehua hiljaa 20-30 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmennyt. Ota kattila liedeltä ja lisää tuorejuusto. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa nestettä ja tarkista maku. Tarvittaessa kuumenna keitto liedellä, mutta älä anna enää kiehua.

Paahda siemeniä tilkassa öljyä kymmenen minuuttia käännellen. Mausta suolalla ja esimerkiksi savustetulla paprikajauheella. Koristele keitto siemenillä ja halutessasi ranskankermalla tai vuohonjuustolla.

Kommentti

Tästä tuli erittäin hyvää, oishikatta 5/5.

Breathless in Paris, part II: The First Night

I arrived to Hotel Audran. Two stars, nothing fancy, but the location is very nice, it's affordable and clean. The staff is friendly and speaks English. Next morning the breakfast proved to be some baguette and a croissant, both very fresh, butter, jam, yoghurt, juice and coffee or tea.

I went to my room, unpacked and had a short nap. After that I dug my camera and a 35mm lens from the backpack I was ready for my first night in Paris.



Please note the legs hanging out of the mouth of the shark.

I wanted to photograph Moulin Rouge in the dark before the dinner, so I walked down the Butte via Rue Véron, where there is some fine wall art. My favourite is the one above.



I strolled around Montmartre, looking around and shooting some photos until I got hungry and started to climb up from Boulevard de Clichy which was quite crowdy for my taste.

I ended up eating in a small restaurant in the corner of Rue Audran and Rue Véron called Le Restaurant where I ate excellent croustillant de chèvre and pavé au saumon, which was also very good. I had expected that central Paris would be quite expensive, but with a glass of wine this simple dinner cost me less than 25 euros. The staff spoke fluent English, which nice, because I know only a few words of French. The Facebook page of Le Restaurant.

So, my first night in Paris was a success and was ready to be really breathless on the next day.

Read also part I.

Kuhaa vehnäolutkastikkeessa

Kävin poikkeuksellisesti oopperassa yksin, joten aloitin Bryggerin keittiöpäällikön Ali Suvialan Gastropub kotikeittiössä -kirjan selaamisen jo bussimatkalla kotiin. Eräs ensimmäisistä resepteistä, johon kiinnitin huomiota on sivulta 63 löytyvä paistettua kuhaa & vehnäolut-voikastiketta. Sitä halusin ehdottomasti kokeilla, joten käväisin Hakaniemen hallissa ja löysin Ekströmiltä reseptin vaatimaa nahallista kuhaa. Lisäksi kassiin eksyi mainioksi osoittaunutta Eksrömin kalastajanlimppua, käytännössä saaristolaisleipää.


Ostin kalaa hieman vähemmän, kuin kirjan ehdottamat 650 g, koska syöjiä oli vain kaksi ja persiljan tulkitsin tarkoittavan lehtipersiljaa.

Tarvitset

2 (noin 400 g) nahallista, suomustettua kuhafilettä
kirkastettua voita
suolaa
valkopippuria myllystä

1 salottisipuli
10 valkopippuria
2 persiljanvartta
1 laakerinlehti
2 dl vehnäolutta
1 limen mehu
200 g voita
suolaa

Valmista kastike

1. Kuori ja hienonna salottisipuli.
2. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi.
3. Laita kastikekattilaan sipuli, pippurit, persiljanvarret, laakerinlehti ja olut. Keitä hiljalleen, kunnes liemestä on jäljellä 1/3.
4. Lisää limemehu ja kiehauta
5. Siivilöi kastikepohja toiseen kattilaan.
6. Esille laitettaessa kiehauta kastikepohja, ota pois lämmöltä ja vatkaa voi joukkoon pala kerrallaan, kunnes kastike sakenee.
7. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Paista kuha

1. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi.
2. Kuumenna pinnoitettu paistinpannu erittäin kuumaksi ja lisää kirkastettua voita. Paista kuhafileet ensin nahkapuoli alaspäin niin, että nahka on kauniin ruskea ja rapea.
3. Mausta lihapuoli suolalla ja valkopippurilla. Käännä fileet ja ota pannu pois liedeltä. Paista fileitä jälkilämmössä, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä.

Tarjoa kala kastikkeen ja kauden kasvisten kera.

Kommentit

Me molemmat pidimme kalasta erittäin paljon, mikä ei ole yllätys, kuuluuhan kuha lempikaloihimme. Valitettavan harvoin kuhaa näkee nahallisena, ja nytkin kalakauppiaan piti minulle sellaiset fileet erikseen leikata. Kastike sen sijaan jakoi perheemme mielipiteet: toinen piti, ja toinen taas piti kastiketta liian voisena. Resepti pääsi kuitenkin jatkoon kokatessani itselleni, mutta seuraavalla kerralla rapeammaksi paistetummalla nahalla ja ehkä puolen limen mehulla, sillä lime maistui kastikkeessa minusta hieman turhan voimakkaasti.

Kirja on arvostelukappale.

Oikaisu: Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä

Väitin virheellisesti, että Ali Suvialan keittokirjassa Gastropub kotikeittiössä -kirjan esipuheessa oltaisiin käytetty virheellisesti termiä hollandaise-kastike. Kirjan sivulla 33 on kuitenkin mielenkiintoiselta vaikuttava hollandaise-muunnos. Pahoittelen virhettäni ja odotan kiinnostuneena kevään parsakautta.

Breathless in Paris, part I: Going There

I visited Paris briefly in the early October in order to attend the European Golang conference dotGo which was on Monday 10th of October, but I was able to leave on Friday. I had more than two days on my own in the Ville Lumiére. I was excited, but also a bit intimidated, because my French is limited to "pardon", "merci", "vin rouge" and some cuisine vocabulary. The icing on the cake is that my pronounciation is so horrible, that no-one understands me if I try to speak French. There was also a prejudice that the French don't want to speak English, even if they know it. My friends comforted me, that this is not the case, but I was a bit suspicious even after that.

The photographer in me was a bit nervous because France, though it's kind of home of photography and has produced such a fine photographers as Henri Cartier-Bresson, has a such a strict privacy laws. I had read things like the excellent piece by Oliver Laurent in the New York Times Protecting the Right to Photograph, or Not to Be Photographed.

So, I was excited and curious to see what Paris would be like.



I took a bus to the railway station of Malmi. Some people do not understand my choice of colour of my luggage. The reason is simple and practical: when there are dozens of pieces of luggage on the conveyor belt, it's really easy to spot mine.



A Pokémon at the station.




Fittingly, even the advertisement on the train was in French.



The relatively new train connection to the airport proved to be effortless again. I wouldn't trust it in case of a blizzard, though. Then I would rather use a bus or a taxi.



The second breakfast at O'Learys'.

I intended to eat my second breakfast at restaurant Fly Inn, but they were renovating, so I opted for O'Learys'. I enjoyed it, and the pint of beer and the robust meal would support me the long travel hours.



The joke is a tad worn out, but it made me smile.



The third breakfast. Visiting the Oak Barrel Irish Pub is the tradition at the Airport of Helsinki for me.



My extra battery died just before the trip, so I had to buy a new one. This model is waterproof and shockproof, which nice, to put it mildly. Note to self, again: when you buy stuff, invest in quality. I've been quite happy with this one.



AY875 from Helsinki to Paris.

I had the rare comfort of sitting alone on my row. At the Paris Aéroport I bought a Paris Visite card which enables unlimited use of public transport including the trip from the airport to the city center. If on budget, consider the alternative ways to use the public transport of Paris, there are several alternatives. But the Paris visite is the easy way, and one also gets discounts on several museums.

The easiest way to go to the city is taking RER B train to Gare du Nord. You know, the place where Manne and Veera met in the Worthless. Gare du Nord is huge by Finnish standards and if I hadn't ever visited big cities like New York or Tōkyō I would have been at a loss. My prejudicies had started to dissolve into nothingness at the airport, and the process continued in the train. I had just started to comprehend the map in the train, when a French lady helped me by advising me how to get from Gare du Nord to Montmartre. She also tried to correct me on the pronounciaton of Mortmartre, but I'm afraid whe was not very successful on that. The importart thing was that I felt I was welcomed to the city.



Barbès-Rochechouart metro station



The first time I really saw Paris was when I climbed out of the Blanche metro station. I had thought I would like to see Moulin Rouge, but I did not expect to see it as the first thing in Paris. It took me a while to locate me, and how to find my hotel, Audran. I started to climb the butte of Montmartre and it seemed, to a foodie, like a candy store. The cheese stores, the bakeries and the charcuteries, it was kind of streetwise Hakaniemen halli.

Eventually I found the small alley called Rue Audran, and my hotel.



Read also part II

Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä

Kirja-arvostelussa on asiavirhe, jonka olen oikaissut tekstissä Oikaisu: Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä. Sama lyhyesti: väitän tässä blogauksessa, että kirjan hollandaisekastike ei ole hollandaisekastike. Pahoittelen virhettä.

Sain kutsun ravintola Bryggerin keittiöpäällikön Ali Suvialan keittokirjan Gastropub kotikeittiössä julkaisutilaisuuteen. Rakastan ruokaa ja pidän oluesta, joten päivä meni uusiksi. Peruin yhden menon, mutta minulla oli samalle päivälle lippu Kansallisoopperan Lentävään hollantilaiseen, jonka voi sivumennen katsoa myös Yleltä.

Äijäruokaa suosittelee Wagnerin klassikkoa, mutta vielä enemmän suosittelen näkemään sen livenä: TV ei oikein tee oikeutta oopperalle. Julkaisutilaisuudessa vierailu jäi minulle valitettavan lyhyeksi.

Bryggeri on minulle ravintolana ja panimona suhteellisen tuntematon, mikä on hiukan noloa helsinkiläiselle ruoan ja oluen ystävälle. Muistan käyneeni ravintolassa vain kerran, kesäaikaan terassilla kuuntelemassa Willie, Waylon and Juniorin keikan. Bändi on aina hieno, ja olut ja ruoka oli hyvää. Muistikuvia pitänee tarkistaa ja täydentää.

Tilaisuuden alkudrinkkinä toimi hämmentävän kuohuviinimäinen Bryggeri Rosé, mielenkiintoinen, hyvin erilainen, olut. Ali Suviala ja panimomestari Mathias Hüffner pitivät lyhyet esitykset samalla, kun vieraille tuotiin alkuruoka ja siihen sopivaksi valikoitu olut.




Alkuruokana inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa.

Alkuruokina pöytään tuli inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa. Omaksi suosikikseni nousi lohi, vaikka myös riimihärkä ja juusto maistuivat. Sekä lohi että härkä päätyvät kotikeittiön TODO-listalle. Tässä kohtaa minun oli aika poistua kohti oopperaa, joten menetin ainakin ravintolan version portterisuklaakakusta.

Kirja

Kirja on Readmen kustantama, minulle se merkitsee sitä, että kirja on laadukkaasti sidottu ja että sitä on kaunis katsella. Tämä pitää tälläkin kertaa paikkansa, mutta kuvaajana ja graafisena suunnittelijana toiminut Sami Piskonen ja stailauksen tehnyt Janic Leino ovat onnistuneet tavallistakin paremmin. Kirja alkaa Ali Suvialan esittelyllä, joka on selvästi jonkun muun kirjoittama. Esittely hehkuttaa kirjan hollandaisekastikereseptiä, kastike vaikuttaa hyvältä ja se oli ensimmäinen kirjasta kokeilemani resepti sitä. Kastike on hyvä, jopa erinomainen, mutta hollandaise se ei ole. Hollandaiseen kuuluu kananmunan keltuainen eikä sitä reseptissä ole; Suviala kutsuu itsekin kastiketta vehnäolut-voikastikkeeksi, ei vehnäoluthollandaisekastikkeeksi. Reseptien shalottisipuli saa minut hieman nostamaan kulmakarvojani, erityisesti vehnäolut-voikastikkeessa -reseptin kirjoitusvirheen "halottisipuli" kera. Readme kustantaa hienoja kirjoja, mutta näihin asioihin kustantaja voisi kiinnittää hiukan enemmän huomiota.

Muokkaus: väite on virheellinen, kirjassa on hollandaisemuunnos sivulla 33. Pahoittelen virhettäni.

Kirja jatkaa muutaman sivun verran ruoan ja oluen yhdistämisestä. Tämä on hyvä asia, sillä aiheesta puhutaan edelleen turhan vähän. Olut ja ruoka on usein helpommin yhdistettävissä, kuin se perinteisempi vaihtoehto, viini. Reseptejä on paljon, ja monet niistä herättävän kokeilunhalun. Juuston ja oluen liittoa käsitellään useamman sivun verran; tätä suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti.

Kirjan loppuosassa pannaan olutta itse. Mika Laitisen lyhyt kirjoitus aiheesta on kiinnostava, mutta varsinaiseksi oppaaksi teksti suosittelee, esimerkiksi, Laitisen ja Maria Markuksen kirjaa Rakkaudella pantua. Oluesta kertovat ja reseptejään esittelevät Hüffnerin ja Laitisen lisäksi Mika Oksanen ja Maria Markus.

Kirjassa on sisällysluettelon lisäksi monesta keittokirjasta puuttuva hakemisto, joka on kirjan tyyliin sopivasti luokiteltu oluttyypeittäin. Yhden aukeaman olisi voinut käyttää ruoka-aineittain järjestettyyn hakemistoon, mutta alle 200-sivuisessa kirjassa tämä ei ole vakava puute.

Gastropub kotikeittiössä on tunnelmaltaan maanläheinen. Kirja on hieno eikä 27,90 euron hintakaan päätä huimaa. Paikan päältä Bryggeristä kirjan saa kuulema muutamaa euroa edullisemmin. Olen kokeillut kirjasta kahta reseptiä, joista vehnäolut-voikastike sai jaetun suosion, mutta portterisuklaakakkua ylistivät kaikki. Äijäruokaa suosittelee sekä kirjaa että ravintolaa. Mainitsemistani resepteistä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Paahdettu feta - Baked feta

Kävimme viime kesänä toisen kerran Masourissa, Kalymnoksen saarella Kreikassa. Vietimme miellyttävät kolme viikkoa hyvän ruoan ja viinin maustamassa kauniissa ilmastossa. Parhaan alkuruoan saimme ravintola Avrassa: paahdettua fetaa, tavallaan kuin kreikkalainen salaatti lämpimänä. Sitä oli luonnollisesti pakko kokeilla myös kotona.

Tarvitset

kahdelle

Lämmitä uuni 200 °C.

200 g fetaa
suippopaprikaa viipaleina
2 viipaletta tomaattia
punasipulia renkaina
mustia oliiveja
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
oreganoa, mielellään kreikkalaista
2 rkl neitsytoliiviöljyä

Huuhtele feta nopeasti ja kuivaa se. Leikkaa paprikasta muutama viipale. Leikkaa tomaatin keskikohdalta kaksi viipaletta. Asettele paprikasuikaleet fetan päälle ja tomaatit puolestaan niiden päälle. Asettele sipulireinkata tomaattien päälle niin, että oliiveille jää koloja, joissa ne pysyvät paikalleen. Lisää muutama oliivi ja lisää sipulia. Rouhi päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Lisää oregano ja valuta oliiviöljy annoksen päälle. Paahda uunissa noin 20 minuuttia.

Kommentit

Erittäin helppoa ja erittäin hyvää. Tätä tehdään toistekin, mutta hieman pidemmällä paahtoajalla ja oliiviöljy hiukan lisäten.

We revisited Masouri, on the Island of Kalymnos, Greese, last Summer. We spent three lovely weeks, spiced by good food and wine, on the Island. We found the best appetizer of the trip in restaurant Avra: baked feta, which was a bit like greek salad, but warm. We liked it so much that we wanted to try it at home.

Ingredients

for two persons

Warm the oven to 200 °C.

200 g feta cheese
a few slices of sweet pepper
2 slices of tomatoe
a few red onion rings
black olives
freshly ground black pepper
salt
oregano, preferably Greek one
2 tbs extra virgin olive oil

Rinse the feta cheese quickly and dry it. Cut a few slices of the sweet pepper and two slices of tomatoe. Lay the pepper on the feta and the tomato slices on the top of the pepper. Add onion rings so that it will be easy to put the olives on the "holes" of the onion rings. Add a few olives and the rest of the onion. Add ground black pepper and some salt. Add the oregano and the olive oil. Bake in the oven about 20 minutes.

Comments

This was very easy to prepare and it was very tasty. We will cook this again, but we will use some more olive oil and we will bake the cheese a longer time.

Vihreitä papuja englantilaisittain - Haricots verts à la l'anglaise

Vihreitä papuja, lähde Spedona, CC-lisensoitu.

Palkokasvit sopivat monen ruoan lisukkeeksi ja eräs mainio tapa valmistaa vihreitä papuja on Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan resepti vihreät pavut englantilaisittain.

Tarvitset

250 g vihreitä papuja
3 l vettä
5 tl suolaa
valkopippuria
2 rkl voita

Pane pavut kovaa kiehuvaan suolattuun veteen. Keitä hiljaa ilman kantta 10-15 minuuttia. Kun aikaa on kulunut kahdeksan minuuttia tarkista usein papujen kypsyys syömällä palko. Kun se on valmis, se on pehmeä, mutta kuitenkin vielä narskuva. Valuta pavut heti, kun ne ovat kypsiä.

Ravistele papuja kattilassa tai pannussa kohtalaisella lämmöllä niin, että kosteus haihtuu. Ripottele niille valkopippuria ja tarkista suola. Kaada ne tarjoiluastiaan, pane voipalat papujen päälle ja tarjoa het heti.

Kommentit

Äijäruokalassa näitä tehtiin viimeksi paistetun kalan ja paistettujen perunoiden kera. Äijäruokala suosittelee.