Äijäruokalassa on ollut harvinaisen hiljainen jakso, mutta hengissä täällä ollaan vaikka elämä on vienyt lujaa kohti miellyttäviä aikoja. Tämä blogaus kertoo eräästä kesän miellyttävästä asiasta.
Eräissä kesän puutarhajuhlissa päädyin vesipiippurinkiin pössyttelemään. Toimitus on mukava ja sosiaalinen, ihmisiä yhdistävä. Edellä mainittu wikipedian artikkeli kertoo, että vesipiipussa poltetaan yleensä kannabista, mutta minä olen nähnyt poltettavan vain mietoja, maustettuja tupakoita. Pilvi minua ei kiinnostaisi vaikka se olisi laillistakin sillä sen tuoksu on epämiellyttävä.
Kesän piippuringissä eräs vieraista kertoi kuinka kaveriporukan matkalta kaikki olivat tuoneet piipun - paitsi hän itse, koska tiesi että jäisi täysin koukkuun. Tämä keskustelu palautti mieleeni sen, että olin halunnut jo vuosia itselleni piipun ja koska ystäväni olivat sattumoisin juuri silloin Lähi-Idässä lähetin viestin, että jos piippu kävelee vastaan ja jos tuomisesta ei ole liikaa vaivaa niin olisin kiitollinen.
Muutama päivä sitten sain meilin, että piippu oli löytynyt ja kävin hakemassa sen. Vielä kerran tuhannet kiitokset. Nyt se on tuossa kasattuna, pidän siitä, mutta koukkuun en ole ajatellut jäädä.
