keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kylmästä kuolemasta jälkiruokaan



© Karhuherra

Suklaakastike on ollut minulle helppo ja nopea (valmistukseen kuluu kymmenisen minuuttia) tapa saada aikaiseksi jälkiruoka, joka maistuu kaikille. Se on ollut aina se sama: otetaan purkki kermaa, kiehautetaan ja sulatetaan siihen levyllinen Fazerin tummaa suklaata. Tuunaaminen ei ole käynyt mielessä.

Tuunaamattomuuden muutti Jim Thompsonin romaani Kylmä kuolema. Olen tainnut aikaisemmin mainita, että nautin suuresti tuntemieni ihmisten bändien keikoista. Sama pätee kirjoihin. Jimin tapasin ensimmäisen kerran, kuinka ollakaan, kantapubissani Hilpeässä hauessa: mies tiskin toisella puolella. Kuvittelin pitkään tutustuneeni persoonalliseen ja mukavaan brittiin. Muuten oikein, mutta hän on kotoisin Kentuckystä.

Kun Jimin ensimmäinen kirja, Jerusalemin veri, ilmestyi olin julkaisutilaisudessa ettearvaamissäravintolassa. Sama toistui kun toinen romaani, Lumienkelit, ilmestyi. Ne bileet kestivät pitkään ja kömpiessäni niistä kotiin ahmin kolme ensimmäistä lukua. Bad Idea, sillä ne luvut eivät ole hempeitä. Lumienkelit muistuttaa minua kirjasta, joka kertoo siitä mitä japanilaiset tekivät vuodenvaihteessa 1937-1938 Nankingissa. Katsottuani Nanking-kirjan kuvat ja luettuani kahdeksan ensimmäistä sivua minun väkivaltakiintiöni oli täynnä.

Minulla ei yleensä ole ongelmia erottaa fiktiota ja todellisuutta toisistaan, mutta kirjailijaa, joka saa minut, joka on yhtä herkkä ja romanttinen kuin Waffen-SS-panssaridivisioona, jättämään kirjan kesken, on pakko kunnioittaa. Kun lopulta sain kirjan luettua loppuun pidin siitä kuten myös ensimmäisestä kirjasta. Tiivistä, taidokasta tekstiä.

Myöhemmin ilmestyi brutaali Jumalan nimeen ja tänä vuonna tuli ulos Kylmä kuolema, jonka julkaisutilaisuuteen en valitettavasti ehtinyt, mutta hankin sen seuraavana päivänä. Aloitin sen lukemisen Hauen tiskin päässä. Kirjassa viehättää se, että siinä vietetään aikaa myös Vaasankadulla olevassa Hauessa. Todellisiin kanta-asiakkaisiin on joitakin viittauksia ja löytyypä kirjasta yksi Arskakin. Narsisti minussa luonnollisesti olettaa, että se on viittaus minuun. Ehkä, ehkä ei. Puukkobulevardina muinoin tunnetulta Vasikselta eivät Arskat ja Reiskat lopu.

Olutsuklaakastike





Apina kuvassa olen minä. © Karhuherra

Miten ylläoleva teksti liittyy ruokaan? Siten, että lukiessani tiskin päässä Kylmää kuolemaa kirjan päähenkilön, ylikomisario Vaaran, kokatessa mieleeni juolahti että osan suklaakastikeen kermasta voisi korvata tummalla velkolla. Kului muutama viikko kunnes päädyin kokkaamaan Ketun keittiön kanssa.

Tarvitset



1½ dl kermaa
½ tummaa velkoa
levy taloussuklaata

Paloittele suklaalevy.

Kiehauta oluen ja kerman seos keskilämmöllä. Alenna lämpöä ja lisää suklaa pikku hiljaa nesteeseen jatkuvasti sekoittaen kunnes suklaa on sulanut.

Kommentit



Pohdimme yhdessä oluen määrää. Kokemuksesta tiedän, että olutruoassa liika olut pilaa kaiken. Päädyimme kokeilemaan puolta desiä olutta ja 1½ kermaa. Kiehautimme sen ja totesimme, että tämä on tasapainoinen maku vaikka taka-raivossa olikin ajatus, että 170 g suklaata tulee muuttamaan asioita hyvin paljon. Lopputuloksessa olut maistui vienosti. Seuraavalla kerralla 1 dl kermaa ja 1 dl olutta. Aivan ehdottomasti kehityskelpoista eli oishikatta 3/5.

1 kommentti:

Ketturouva kirjoitti...

Kiitos kastikkeesta, söimme loput seuraavana iltana. :)