Vltava

Joen mukaan nimetty ravintola Vltava on nimensä mukaisesti valtava ja minä pidän pienistä, intiimeistä ravintoiloista, joissa saa olla rauhassa. Vltava on kuitenkin jaettu järjellisen kokoisiin osiin. Ensimmäisen kerran söin siellä jo vuosia sitten. En muista mitä, mutta hyvää se oli. Keväällä kävin siellä lounaalla ja iskin silmäni lohivartaaseen, mutta pettymyksekseni lounaalla ei myydä mitä tahansa à la carte -listalta. Söime makkaravadin, jossa oli kolmea erilaista makkaraa, haudutettua punakaalia ja grillattua tomaattia. Hyvää!

Eilistä lomapäivääni vietin käymällä siemenostoksilla Alku & Juuri -kaupassa, josta hankin plantaasille härkäpapuja ja kabochaa sekä parvekkeelle mizunaa.

Näännyttävän pitkän kävely Mechelininkatua suorastaan pakotti minut nauttimaan ensimmäisen lounaani Lohessa. Whatever you do, take pride. kuten London Prideä mainostetaan. Mainio olut.

Taapersin takaisin Mannerheimintielle ja hyppäsin ratikkaan päätyen Lasipalatsin eteen ihmettelemään mitä söisin ennen siirtymistä ystävien seuraan Kaislaan. Mieleeni palasi lohivarras.

Kiipesin Vltavan kolmanteen kerrokseen ja istahdin nurkkapöytään. Tilasin lohivartaan ja sen kanssa suositellun Krušovice Mušketýr -oluen. Hetken päästä tarjoilija palasi ja kertoi että Musketyr on loppu. Tuoppiini päätyi vaalea Holba Šerák. Sen seuraksi tuli kolmen viipaleen leipäkori.

Tutustuessani kiinnostavilla historiallisilla yksityiskohdilla - miltä kuulostaa kuolemantuomio humalapistokkaan viennistä? - maustettuun ruokalistaan lohivarras saapui pöytään: se näytti hyvältä. Perunakaprispyreetä, hunajaisia punajuuriviipaleita ja itse varras. Vuorotellen lohta ja sitruunapaloja. Jokaisen lohipalan kummallakin puolella oli laakerinlehti. Kohtuullisen kokoinen annos, mikä on hyvä asia: ei stadilainen atk-hörhö tarvitse kainuulaisen metsurin kokoista annosta. Erittäin maukasta eikä kalaa oltu kypsennetty liikaa vaan se oli säilynyt mehukkaana. Punajuuret olivat sopivan al dente.

Ravintolassa, joka ei ole japanilainen, saa erittäin harvoin hyvää kalaa. Tämä oli sitä.