Matsumoto no hambaagaa eli pieni hetki historialle

Huomaatteko tuon pikku rakennuksen oikealla? Se on Matsumoto-jō, joka ulkonäkönsä vuoksi tunnetaan myös Korppilinnana. Se on yksi niistä kolmesta linnasta, joilla on kansallisaarteen asema Japanissa. Yleensä linna kuvataan sen värikkäimmästä kulmasta:



Kuvaa rajataan tavallisesti rankemmin, jotta se näyttäisi aidommalta, ilman modernia Matsumotoa. En väitä, että Edo-kausi olisi ollut taivas, mutta ei sitä ollut Meiji-kausikaan. Lämmittäisittekö saunanne vaikkapa Olavinlinnan puuosilla? 松本城 ehdittiin jo myydä polttopuiksi, mutta jälkipolvet arvostavat sitä, että linnan purkaminen olisi maksanut enemmän kuin siitä saatu polttopuu.

Matsumotolaisvaikutteinen hampurilainen

Japanissa huomiota herättää McDonalds. Kuinka paljon niitä on ja kuinka ne ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki. Matkan aikana oli kampanjatarjouksena sadan jenin, reilusti alle euron, hapanimeläkastikkeella tuunattu perusmäkkihampurilainen. Japanissa ei ole kovin helppoa löytää ruokaa joinakin vuorokauden aikoina ja näin oli myös aamupäivällä Matsumotossa, johon pakenin vuoden 2007 taifuunia numero yhdeksän (65 cm vettä vuorokaudessa, tuulta 53 m/s).

Hypättyämme ulos Azuka-junasta löysimme itsemme kampanjatarjouksen kimpusta. Tämä on herätti minussa uteliaisuutta ja ihmettelyä. Entä jos siihen hampurilaiseen panostaisi muutenkin? Jos vaikka villiintyisi ja laittaisi salaattia?

Resepti on pyttipannumaisen epämääräinen, mutta asiat tuli tehtyä vapaalla kädellä. Lisäksi minulla on ongelma jauheliapihvien kanssa: en vain osaa. Mutta kun kerran lihapulliakin voi tehdä uunissa niin miksi ei lihamureketta ei voisi tehdä lättänäksi? Samalla valmistuisivat mielijohteesta seuraksi worchestershire-kastikkeella (klassinen apteekin osa, joten ei kai se pahaa voisi olla?) ja soijalla maustetut uuniperunanpuolikkaat.

Tarvitset

hampurilaissämpylän
400 g naudan paistijauhelihaa
1 kananmuna
vajaa puoli dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria
2 rkl hapanimeläkastiketta
2 rkl ketsuppia
salaattia
muutama viipale sipulia
sesamöljyä
2 viipaletta mietoa cheddar-juusstoa

Sekoita liha, muna, korppujauhot ja mausteet. Muovaa niistä sämpylän kokoinen pihvi ja paista 40 minuuttia 225 °C uunissa tai kunnes se on ruskistunut.

Liota sipuliviipaleita 10 minuuttia ja laita ne talouspaperin päälle, jotta liika vesi poistuu.

Halkaise sämpylä ja paahda halkaisupinnat paistinpannulla. Sekoita ketsuppi ja hapanimeläkastike ja levitä seosta sämpylän alaosalle. Lisää pihvi, juustoviipaleet, salaatti ja sipuli. Lisää ketsuppi-hapanimeläkastikeseokseen muutamia pisaroita sesamöljyä, mutta ole varovainen sillä niin raaka sipuli kuin sesamöljykin peittävät helposti kaikki muut maut alleen. Lisää seosta harkiten salaatin päälle.

Kommentit

Tästä tuli ihan ok äijäillallinen, mutta blogauksen pointti on pohjimmiltaan se, että historiaa voitaisiin kunnoittaa hivenen enemmän vaikka objekti tuntuisikin olevan vain turha, liian iso ja ikävien asioiden symboli.

Muualla verkossa

Google Maps
Jcastle.info on Matsumoto-jō
Wikipedia on Matsumoto

Aikuinen ja p*grafinen

Seremoniallinen häntä Matsumoton kaupunginmuseossa. Siellä niitä oli neljä rivissä.

Äijä kärähti. Pornosta, nimittäin.

Matsumoto-pitoinen blogausviikonloppu alkakoon sillä, että avaudun. Kendoseurani kotisivut päätyivät lapsia suojelemaan tarkoitetun ohjelmiston suodattamaksi. Adult and Pornography -luokiteltuna. Perversseintä mitä keksin kendosta on se, että miespuolisetkin kendokat käyttävät hakamaa - vaatetta, joka on oikeastaan jonkinlainen housuhame. Olen siis transu.

Tästä käämit hivenen kärysivät sillä kyseessä on sivusto, jota tarvitaan. Se, että osoittautui myös että vanha ja hyvin suppea reseptisivuni
on blokattu, lähinnä huvitti koska sillä ei ole oikeasti merkitystä.

Mutta mitä järkeä tällaisessä suodatuksessa on? Pesuveden mukana menee asiasivustoja ohjelmistojen puutteellisuuden ja ilkivallan vuoksi eikä kai kukaan oikeasti kuvittele että teinien yritteliäisyyden ja innon voisi voittaa estolistoilla?

Upseerikerhon pihvit

Blogiani tarkemmin lukeville ei liene jäänyt epäselväksi, että Risto ja Ritva Lehmusoksan kirja Mannerheimin pöydässä on liittynyt keittokirjojen, joita oikeasti arvostan, joukkoon. Ruoan ohella kirjassa on myös herkullisia anekdootteja, joiden helmiin kuuluu

SS-kenraalimajuri Hans Wilhelm Scheidt sytytti aterian alettua savukkeensa ja kysyi marsalkalta, häiritsisikö marsalkkaa, jos hän polttaisi aterian aikana. Mannerheim vastasi:"En tiedä, kukaan ei ole vielä yrittänyt sitä!"

Vaikka en itse poltakaan tupakointi ei häiritse minua kovin paljon ja hyvä sikari kauniina kesäisenä päivänä Hauen terassilla tuoppi varjossa pidettynä on nautinto, joka pitää kokea pari kertaa kesässä. Mutta ravintola, jossa on poltettu kuusi vuosikymmentä ei todellakaan ole nautinto ja ihmiset, jotka polttavat ruokailun aikana, ammutaan aivan ehdottomasti ensimmäisenä kun vallankumous alkaa.

En ole edelleenkään muodostanut Marskista definitiivistä omaa mielipidettäni, mutta ylläoleva lainaus osoittaa, että hänellä oli ainakin sarkasmin säilä hallussaan.

Sivulta 58 löytyy hivenen epämääräinen Valesca Hagenin keittokirjasta Die russisch-baltische Küche peräisin oleva resepti Upseerikerhon pihvit. Kirja kertoo, että jauheliharuoat saapuivat Venäjälle Pietari Suuren aikaan ja että tällaiset olivat suosittuja venäläisissä upseerikerhoissa, mutta sen enempää raaka-aineissa kuin valmistustavassakaan ei ole mitään erityistä mihinkään etniseen ryhmään liittyvää.

Mitään raaka-ainemääriä ei mainita lihammäärää lukuunottamatta. Tämä on siis oma tulkintani.

Tarvitset

400 g naudan paistijauhelihaa
viipale kuivahtanutta ranskanleipää, josta on poistettu kuori
1 rkl härkäfondia
vettä (en mitannut)
1 sipuli
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja leivittämiseen

Liota leipä lihaliemessä. Kuullota hienoksi silputtu sipuli voissa tai öljyssä. Sekoita nämä yhdessä kananmunan, suolan ja pippurin kanssaa. Muotoile pyöreitä pihvejä ja leivitä pihvit. Paista ensin kovalla lämmöllä ja sitten miedolla lämmöllä. Siirrä pihvit lämmitetylle vadille.

Sulata pannulla voita, lisää kuumaa lihalientä, lisää hiukan kermaa, anna kiehahtaa ja kaada kastike pihveille.

Kommentit

Joskus täytyy pohtia missä kulkee äijäruoan, joka kunnioittaa vimesilaisen ruokakolmion¹ rikkaita perinteitä, ja palaneen ruoan ero. Päivän tekosyy on se, että paistoin jauhelihapihvejä ensimmäisen kerran rakkaalla le Creuset -pannullani ja homma meni lämmönhallinan opettelun puolelle. Taikinastakin tuli turhan vetelää ja viidestä pihvistä kaksi hajosi paistaessa. Tämän illan illallisen aihe lienee jonkinlainen pyttipannu... Oishikatta 3/5, siis.

1. rasvaa, hiilihydraatteja ja BCB:tä.²
2. Lähteestä riippuen joko Black Crunchy Bits tai Burnt Crunchy Bits.
   

Heleä riisi

Sunnuntaisessa blogauksessa kirjoitin ensimmäisistä askelistani kohti Aasiaa. Yksi näistä askelista oli paistettu riisi, joka tavallaan on pyttinpannu. Siis äijäruokaa.

Äidin Pienen, kauniisti käsinkirjoitetun, Punaisen Kirjan Alkuperäistä Reseptiä ei ollut käsillä. Joko olin epäsosiaalisella tuulella tai kello oli niin paljon, että en viitsinyt enää soittaa. Mutta eihän niin yksinkertaisen ruoan kuin paistetun riisin tekeminen voi olla vaikeaa?

Tarvitset

6 cm purjon vihreää osaa
1 annos keitettyä riisiä
1 kananmuna
1 kananmuna
1 kananmuna
ripaus suolaa
neutraalia öljyä paistamiseen

Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi. Kuumenna wok ja paista purjoviipaleita hetki. Töni ne wokin reunalle liiallisen kypsymisen estämiseksi ja lisää riisi. Sekoita koko ajan. Lisää kananmuna ja anna sen kypsyä samalla sekoittaen. Totea, että ei tämä näytä samalta kuin äidin tekemä ja lisää yksi kananmuna. Sekoita ja anna munan kypsyä. Totea, että ruoan olomuoto on yhä Väärä. Lisää muna, anna kypsyä ja totea että nyt ollaan jokseenkin samassa maailmassa. Sekoita vielä niin, että purjokin tulee mukaan.

Juttelin netissä erään toisen bloggaajan kanssa kun suunnittelin illallistani ja keskustelu, syystä tai toisesta, sai minut tarjoilemaan paistetun riisin väärinpäin tehtynä donburinia: kanaa kung pao donburi-kulhon pohjalla ja paistettu riisi päällä. Tämä lienee vääräoppista tai ehkä jopa perverssiä.

Kommentit

Minä pidin. Oivallinen tapa käyttää jämät aasialaisesta ruoasta. Munamäärän säätämisen vuoksi vain oishikatta 3/5.

Riisinkeittimistä

Riisinkeitin on ollut oivallinen apu keittiössä, jossa riisiä kuluu paljon ja jossa on vain kolmilevyinen liesi. Keittiminä olen käyttänyt vain ja ainoastaan yhtä Kenwoodin mallia. Ne ovat toimineet välttävästi, mutta eivät ole osoittauneet kestäviksi hajoten yleensä takuuajan aikana, mutta joskus vasta sen jälkeen.

Lopputuloksen laatuunkaan en ole ole ollut täysin tyytyväinen sillä veden määrän arvioiminen on vaikeaa ja pohjaa vasten oleva riisi on hiukan ruskistunut.

Syödessäni eilen kanaa kung pao jämiä viimeinen, todellakin viimeinen, Kenwood-merkkinen riisinkeittimeni hajosi kesken riisinkeiton. Avasin sen ja totesin, että sisällä ei ole mitään mitä minä osaisin korjata.

Tämän keittimen hajoamista odotellessani olen katsellut sivusilmällä hienolta vaikuttavia japanilaisia keittimiä, joissa on erilaisia ohjelmia erilaisille riisityypeille. Hintaa on aika paljon - vähintään neljän kenwoodin verran - joten aivan sokkona ei viitsi ostaa. Netistä en löytänyt kuin myyjän kehuja ja halveksuntaa ihmisiä kohtaan, joilla on riisinkeitin.

Kuulisin mielelläni kokemuksia hyvistä riisinkeittimistä. Hinnalla ei ole kauheasti väliä kunhan se kestää ja tekee sen mihin se on ostettu hyvin.

Kevytruokaa

Viikon ruokatorstain A.W. Yrjänän kolumni on valunut nettiin. Hyvä kirjoitus vaikkakin luonnontieteiden melkein DO kaipaisikin väitteille lähdeviitteitä, mutta kolumni on kantaa ottava kirjoitus ja Yrjänä ottaa hyvin kantaa ottaen esiin sen, että kun ruoasta tehdään "terveellistä" poistamalla siitä rasva, sokeri tai suola siihen usein lisätään jotain muuta. Se voi olla vettä, sokeria, rasvaa tai suolaa tai jotain eksoottisempaakin.

En ymmärrä keinotekoisia kevyttuotteita. Kevyesti ja terveellisesti voi syödä ilmankin. Ja kuten Juice aikoinaan sanoi:"Ei pyttipannua tarvitse joka päivä syödä." Äijäruokaakin voi tehdä suhteellisen kevyesti ja terveellisesti eikä satunnaisilla sortumisilla raskaaseen äijäruokaan tai suklaaseen ole merkitystä.

Kanaa kung pao

Kanaa kung pao kuuluu kiinalaisten ravintoloiden klassikoihin ainakin täällä Suomessa. Kiinasta en tiedä koska en ole siellä käynyt enkä taida käydäkään ennenkuin siellä on hallinto, jonka mielestä Tianmenin aukion verilöyly oli jotain, jota ei oikeastaan edes tapahtunut ja että
Tank Manin kuva pitää sensuroida. Maassa olisi paljon kiinnostavaa nähtävää, mutta en oikein pidä diktatuureista ja vielä vähemmän diktatuureista, jotka joukkomurhaavat omia kansalaisiaan.

Google yllätti mukavasti kieltäytymällä sensuurista. Asiasta on uutisoitu muunmuassa tässä kolumnissa. Aihetta on kiinnostavaa seurata jatkossakin.

Mutta kiinalainen ruoka on hyvää vaikka en ole aitoa saanutkaan. Ensimmäisen kerran törmäsin johonkin kiinalaiseen kaltaiseen äitini jostain lehdestä onkiman reseptin mukaan. Kana keitetetään kokonaisena aromisuolalla maustetussa vedessä ja paistetaan sitten purjon valkoisten osien kera. Mausteena ainakin soijaa, mutta enpä muista tarkemmin. Tarjotaan heleän riisin kera eli paistettua riisiä, jossa on kananmunia ja purjon vihreät osat. Minä pidin siitä kovasti, mutta tuttavapiirini ei ole siitä juuri välittänyt kun sitä joskus 1990-luvulla viimeksi tein.

Ensimmäinen kokemukseni kiinalaisesta ravintolasta oli Peking (eat.fi) joskus kahdeksankymmentäluvun puolivälissä muutama vuosi ennenkuin olin itse muuttanut Helsinkiin. Sain ensimmäisen kerran puikot käsiini. Monille puikoilla syöminen tuntuu olevan vaikeaa aluksi ja jotkut lopettavat yrittämisenkin ensikokemuksen jälkeen. Huippu-urheilijasuvun mustalle lampaallekin on tainnut periytyä sen verran koordinaatiokykyä, että pukoilla syöminen oli heti helppoa mitä nyt jännitin sen verran, että sormet hieman väsyivät. Ensimmäisen ja viimeisen kerran. Puikot ovat näppärät niin ruoanlaitossa, jolloin ne ovat tietysti pidemmät, kuin syödessäkin. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että puikot ovat hyvä juttu, koska niillä ei voi ahmia. Kyllä voi.

Ihmettelen miten kiinalaiset syövät kevätrullat? Käsinkö? Itse olen käyttänyt niihin veistä ja haarukkaa.


Lähimmäksi aitoa kiinalaista ravintolaa lienen päässyt Jokohaman kiinalaiskaupunginosassa ja olinkin suunnitellyt syöväni siellä, mutta akuutti nälkä iski jo Nippon Marun kulmilla ja päädyin syömään ystäväni kanssa ihan ok yoshokua.



Reseptini on peräisin Yan-kit So'n kirjasta Klassinen kiinalainen keittiö. Legenda väittää, että resepti olisi kotoisi Ching-dynastian aikaisen kuvernöörin suosikkiruoka ja että ruoka olisi saanut nimensä hänen tittelinsä, kung paon, mukaan.

Tarvitset

Ainekset

350 g luuttomia kanan rintapaloja
4 rkl maapähkinäöljyä (voi korvata tavallisella neutraalilla ruokaöljyllä)
2-3 kuivattua punaista chiliä siemenet poistettuna ja paloiteltuna
2 valkosipulin kynttä siivuina
4-6 ohutta siivua, tuoretta, kuorittua inkivääriä
1 tkl Shaosing-viiniä tai puolikuivaa sherryä
3 kevätsipulia tai 1 hyvin pieni purjo ohuina siivuina
50 g paahdettuja maapähkinöitä

Marinadi

1/3 tl suolaa
2 tl vaaleaa soijaa
2 tl shaoshing-viiniä tai puolikuivaa sherryä
1 tl maissijauhoja
1 rkl kevyesti vatkattua munanvalkuaista

Kastike

1 tkl tummaa soijaa
1-2 rkl chilikastiketta
2 tl riisi- tai valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
1½ tl maissijauhoja
6 rkl kirkasta lihalientä tai vettä

Leikkaa kananliha pitkiksi suikaleiksi ja leikka ne sitten sentin paksuiksiksi paloiksi. Sekoita marinadi ja marinoi sillä kanaa 15-30 minuuttia.

Sekoita kastikeainekset hyvin.

Kuumenna wok savuavan kuumaksi. Lisää öljy ja pyöritä se pannun reunoille. Lisää chili ja sekoita. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja sekoita kunnes ne luovuttavat arominsa. Töni ainekset wokin reunoille, jotta ne eivät pala. Lisää kana, sekita jä kääntele kunnes liha on lähes kypsää (So kirjoittaa 60 sekunnista, mutta itse olen todennut tämän liian lyhyeksi ajaksi). Kaada joukkoon viini pannun sisäreunaa pitkin koko ajan sekoittaen. Lisää sipuli ja jatka sekoittamista kunnes kana on miltei kypsää.

Lisää kastike ja jatka sekoittamista kunnes kastike on saostunut. Lisää pähkinä ja sekoita muutaman kerran. Tarjoile välittömästi.

Kommentit

Tämä on lempiruokiani. Oishikatta 4/5.

Memphis hyvässä seurassa

Memphis-ravintolat ovat olleet minulle perinteisesti lounaspaikkoja - varsinkin silloin kun sellainen oli aivan työpaikkani vieressä Bulevardin ja Erottajan kulmassa. Ravintola katosi kun talo remontoitiin ja sen jälkeen on tullut käytyä harvakseltaan Yliopistokadun Memphisissä lounaalla.

Eilen söin Memphisissä ensimmäisen kerran illalla ja listalta osui silmään välittömästi karibialainen tonnikala, jota oli pakko kokeilla. Tehdessäni tilausta tarjoilija kysyi haluanko tonnikalan mediumina vaiko kypsänä. Tavallaan pidin kysymyksestä, tavallaan en. On hyvä asia, että ruokailijan mieltymykset otetaan huomioon, mutta ajatus kypsäksi pilatusta tonnikalapihvistä hirvittää silti.

Annos oli pieni taivas. Kiitos ravintoloille ja hyvälle seuralle eilisestä.

Piparjuurilihapullat

Operaatio pakastimen tyhjennyksen illan ruokalaji on seurausta paitsi jämistä tehdyistä kastikkeesta myös siitä, että minulla oli palanen piparjuurta. Pakastinta kaivellessa löysin paketin naudan paistijauhelihaa ja muistin Uuden ruutukokin reseptin piparjuurijauhelihapihveistä. Minä tein kuitenkin tapani mukaan pullia ja paistoin ne uunissa.

Uuden ruutukokin taikinaa hivenen muokkasin: sekä korppujauhoja että vettä on vähemmän. Korppujauhojen olevaisuutta ja olemattomuutta lihapullataikinassa olen varioinut löytääkseni hyvän taikinan, jonka pullat pysyisivät kasassa. Tällä kertaa tuli tällainen.

Tarvitset

½ dl korppujauhoja
1 dl vettä
1 tl suolaa
1 mmt pippuria
400 g naudan paistijauhelihaa
1 muna
1 rkl raastettua piparjuurta

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää suola ja pippuri ja anna turvota 10 minuuttia. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi seokseksi.

Lämmitä uuni 250 °C asteeseen ja muotoile taikinasta lihapullia ja levitä laakeaan uunivuokaan.

Paista yhdeksän minuuttia. Käännä pullat ja paista viisi minuuttia. Ravistele pullia vuoassa ja paista vielä yhdeksän minuuttia.

Tarjoile vaikkapa herneiden, sipulikastikkeen ja tagliatellen kera.

Kommentit

Kehityskelpoista kotiruokaa, piparjuuri maistui turhankin selvästi lävitse, mutta kyllä minä silti pidin. Oishikatta 3/5.

Sipulikastike

Jääkaapissa käyttöään kaipaavien avattujen maito- ja kermapurkkien kohtaloksi tuli Arteknon Suuresta kastikekirjasta löytyvä aikaisemmin kokeilematon sipulikastike. Kirjan reseptissä käytetään pelkkää maitoa, mutta minä kaadoin sekaan jäljellä olevan kermani ajatellen, että tuskin kastike siitä pilalle menee.

Tarvitset

1 keltasipuli
voita
2 dl maitoa
½ dl kermaa
1½-2 rkl beurre maniéta
(¼ lihaliemikuutio)

Kuori ja silppua sipuli. Keitä sipulia hitaasti paistetussa voissa kunnes se pehmenee ja tulee kullankeltaiseksi.

Lisää maito ja kerma ja kiehauta.

Lisää beurre-manié koko ajan vatkaten. Anna kastikkeen kiehua 3-5 minuuttia. Mausta halutessasi lihaliemikuution osalla (minä jätin pois).

Kommentit

Kotoisa, helppo kastike. Ei vie sydämiä mennessään, mutta sopi lihapullien kera aivan mainiosti. Reseptistä kokonaan puuttuvia mausteita en jäänyt kaipaamaan, mutta toisaalta pullatkin olivat tavallista tömäkämpää laatua. Oishikatta 3/5 siis.

Galettes au roquefort

Tarvitset

runsas 110 g sinihomejuustoa
110 g pehmitettyä voita
2 rkl sakeaa kermaa
munankeltuainen
runsaat 3 dl vehnäjauhoja

Survo juusto kulhossa haarukalla. Vatkaa sekaan voi ja keltuainen. Vaivaa seokseen jauhot, kääri kelmuun (Child kirjoittaa vahapaperista, mitäköhän sekin mahtaa olla) ja jäähdytä kovaksi. Kauli ½ cm levyksi ja ota siitä 3½ cm pyöryköitä, sivele ne munalla.

Paista 10-15 225 °C uunissa.

Kommentit

Olin laiska enkä jaksanut kaulita vaan pyörittelin käsin keksejä. Paistaa sai paljon kauemmin kuin resepti sanoi: yli 20 minuuttia. Ehkä näistä olisi voinut tehdä hivenen pienempiä sillä mitään kevyttä tavaraa nämä eivät ole.

Lopputulos muistutti huomattavan paljon minikokoista quiche au roquefortia, mitä ei voi pitää yllätyksenä sillä ovathan raaka-aineet hyvin pitkälti samoja.

Oishikatta 4/5.

Pasta-makkaralaatikko

Paitsi että kotini on kesäisin aivan liian kuuma niin näillä keleillä se on aivan liian kylmä. Parasta oli kun joitakin vuosia sitten olin paukkupakkasilla muutaman päivän pois kotoa ja kylppärin patteri jäätyi.

Leipominen ja erilaiset uuniruoat ovat siis lämmityssyistä suosiossa. Tällä kertaa tutkin jääkaappini sisältöä ja löysin makkaraa, jonka parasta ennen olisi huomenna ja kun perunamakkaragratiinia tuli jo tehtyä niin päätin tehdä jonkinlaista makaronilaatikon sovellusta. Uudesta ruutukokista löytyikin makaroni-kinkkulaatikon resepti.

Tarvitset

4 dl pastaa
2 l vettä
½ rkl suolaa
1 sipuli
palvikinkkua, pekonia tai makkaraa
1 rkl voita

2 kananmunaa
3 dl maitoa
½ tl suolaa
½-1 mmt mustapippuria
½-1 dl juustoraastetta

Keita pasta suolalla maustetussa vedessä ohjeen ukaan. Valuta pasta ja kumoa ne voideltuun uunivuokaan.

Hienonna sipuli sekä kinkku, pekoni tai makkara ja ruskista ne voissa. Levitä seos pastan päälle.

Vatkaa kevyesti munat, maito ja mausteet sekaisin ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Kypsennä paistosta 200 °C uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes muna on hyytynyt ja pinta on saanut kauniin värin.

Kommentit

Tavallista, aivan ok kotiruokaa joten oishikatta 3/5.

Ebi suimono, II otos

Ensimmäisestä yrityksestä vastata tammikuun ruokahaasteeseen tuli maukasta, mutta visuaalisesti pettymyksellistä.

Maukkaus sai kuitenkin yrittämään uudelleen.

Tarvitset

Dashi

Dashia saa myös kaupasta pieninä palloina ja jauheena. Niistä tehdyllä liemellä on kuitenkin tapana olla varsin suolaisia. Jos olet kasvissyöjä varo japanilaista ruokaa sillä siinä on hyvin usein dashia ja katsuoboshi on tehty tonnikalasta, joten kasvisruoalta vaikuttava ruoka ei välttämättä olekaan sitä.

8 dl vettä
15 cm kombu-levää
4 rkl katsuoboshia

Pyyhi kombu liinalla puhtaaksi ja leikkaa sen reunoihin viiltoja saksilla. Pane kylmä vesi kattilaan ja lisää levä. Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja ota kombu pois. Lisää katsuoboshi, odota viisi sekuntia ja nosta kattila pois lämmöltä. Siivilöi liemi siivilän ja kangasliinan avulla.

Keitto

Yksi annos

kaksi keskikokoista esikeitettyä katkarapua
kaksi suikaletta sitruunan tai limen kuorta
muutama suikale nori-levää
dashia
1 tl vaaleaa soijakastiketta

Lisää dashiin soijakastike - hieman enemmän kuin 1 tl jos käytät tummaa soijakastiketta. Mitä parempaa dashi on sen vähemmän tarvitaan soijakastiketta.



Aseta katkat keittokulhon pohjalle. Poista sitruunan tai limen kuoresta valkoinen osa. Leikkaa nori ohuiksi suikaleiksi. Asettele nori ja sitrushedelmän kuori katkarapujen päälle. Kaada dashia hyvin varovaisesti, jotta annos ei rikkoutuisi, 2/3 keittokulhosta.

Kommentit

Oikein hyvää. Oishikatta 4/5.

Ebi suimono

Misokeitto (misoshiru) on kaikille japanilaisen ruoan ystäville tuttu keitto ja joka kuuluu myös perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen. Harvemmin törmää kirkkaisiin keittoihin (suimono, kirjaimellisesti jotain juotavaa), joita japanilaiset kuulemma arvostavat hyvin paljon.

Reseptini pohjautuu Shizuo Tsujin kirjan Japanese Cooking - A Simple Art, mutta on raaka-aineiltaan ja niiden käyttötavoiltaan hieman erilainen. Alkuperäisessä reseptissä katkarapuja on vain yksi per annos, mutta minun teki mieli enemmän.

Tarvitset

5 keskikokoista esikeitettyä katkarapua
2 siivua purjoa
2 ohutta sitruunaviipaletta

keittokulhollinen dashia
1 tl vaaleaa soijakastiketta
(suolaa)

Kuumenna dashi melkein kiehuvaksi, mutta älä anna kiehua. Tarkista suola ja jos dashi kaipaa lisää suolaa liuota suola vähitellen nesteeseen. Lisää soijakastike vähitellen - mitä parempaa dashia sen vähemmän soijakastiketta tarvitaan.

Pese sitruuna huolellisesti ja leikkaa siitä neljä ohutta viipaletta.

Kuumenna keittokulhot täyttämällä ne kuumalla vedellä ja siirrä sivuun 1-2 minuutiksi. Kaada vesi pois ja kuivaa kulhot. Järjestä katkaravut kulhoihin ja lisää purjosiivut sekä sitruunaviipaleet. Kaada varovaisesti liemi kulhoihin ⅔ täyteen. Käytin kaatamiseen teekannua ja se toimi varsin hyvin.

Kommentit

Yksinkertaista, maukasta, sitruuna toi raikkautta, mutta toisaalta samensi lientä, joten onko tämä enää suimonoa? Ulkonäössäkin olisi paranneltavaa, joten Oishikatta 4/5.

Kaksi viikkoa myöhemmin

Pari viikkoa sitten tein inkiväärikossua. Jälkikäteen ajatellen siitä olisi voinut blogata vasta nyt sillä nyt joudun blogaamaan uudelleen kommentoidakseni miltä tämä maistuu.

Panin pullon pakastimeen jäähtymään ja annoin jäähtyä pakkasen puolelle. Raikasta, tosiaan. Inkivääri maistuu mukavasti, mutta se ei puraise liikaa. Nesteessä näkyy haituvia inkivääristä. Tavallisista mustavalkoisista laserprinteistä tehdyt etiketit kostuivat viilentäessä eivätkä ne nyt alunperinkään olleet maailman kauneimpia. Mutta tykkään, oishikatta 4/5. Tätä tulee taatusti tehtyä tuleviin tupareihin.

Voisikohan noista inkiväärin jämistä tehdä inkivääripossua?

Karjalanpaisti

Joulukuussa löytämäni uusintapainos kirjasta Mannerheimin pöydässä on osoittautunut viihdyttäväksi ja mielenkiintoiseksi kirjaksi. Reseptien, historian ja anekdoottien yhdistelmä toimii.

Kirja on kiinnostava, mutta kuten Suomessa usein tehdään Mannerheim nostetaan jalustalle, lähes pyhimykseksi, mutta toisaalta vaikkapa korvasieniepisodissa hänestä näkyy tavallinen, sodan stressaama ihminen, joka polttaa pinnansa loppujen lopuksi täysin tyhjänpäiväisestä asiasta.

Koska itse pyrin ottamaan etäisyyttä sisällissotaan ja suhtautumaan siihen neutraalisti minua hivenen ärsyttää kirjan käyttämä termi vapaussota. Carl Gustaf Emil Mannerheim. Mitä tästä suurmiehestä pitäisi ajatella? Toisille sotasankari, toisille pyöveli. Ainoa vastaus, jonka osaan antaa on:"En tiedä." Sisällissota, Talvisota, Jatkosota ja itse Mannerheim ovat vielä liian lähellä, jotta me suomalaiset voisimme suhtautua sotiimme tai häneen tyynesti ja kriittisesti eikä asiaa auta lainkaan se, että en ole tutustunut moderniin historiankirjoitukseen Suomen lähihistoriasta vaan olen sen varassa mitä koulussa opetettiin ja mitä on sattumalta tullut luettua.

Mitä tahansa Mannerheimista ajatteleekin hänestä ei voi olla kiinnostumatta: kuinka ihminen, joka saa potkut lyseosta ja Haminan kadettikoulusta päätyy lopulta toiseksi niistä kahdesta chevalier-kaartin upseerista, jotka olivat Nikolai II kruunajaiskulkueessa miekat paljaana? Tai johtamaan tutkimusmatkaksi naamioitua sotilastiedusteluretkeä läpi Aasian aina Bejingiin asti? Ja siinä sivussa tekee vielä kiinnostavan tutkimusmatkan.

Mutta siis itse aiheeseen eli ruokaan: kirjan viimeisiin alalukuihin kuuluu Marsalkan mieliruokia, joista eräs on karjalanpaisti. Puolikarjalaiselle on hivenen noloa, että en ole koskaan tehnyt itse alusta asti karjanlanpaistia vaan olen toiminut vain apukokkina.

Annosta pienensin ja sukuni kummallisten tapojen mukaan lammasta pataan ei tullut. Lisäksi pienensin annosta hiukan.

Tarvitset

800 g lihaa, porsasta (niskaa tai lapaa), naudanpaistia, lammasta (rintaa, etuselkää tai lapaa)
6 pientä sipulia
1 laakerinlehti
8 kokonaista maustepippuria
suolaa
vettä

Lado liha sipulilohkojen kera pataan. Pane päällimmäiseksi rasvaista sikaa. Ripottele kerrosten väliin suolaa ja pippureita. Kaada pataan haaleaa vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Työnnä lihojen väliin laakerinlehti.

Kypsennä pataa ensin 200 asteessa ilman kantta kunnes pintakerros ruskistuu hyvin. Käännä lihoja, alenna lämpö 150 asteeseen ja hauduta paistia ainakin 2-3 tuntia. Pane loppuajaksi pataan kansi ettei pata kuivu liikaa. Karjalanpaisti pitää pitkästä, hiljaisesta haudutuksesta, joten jos on aikaa niin lämpötilan voi laskea 90 asteeseen, jotta pata ei kiehu, ja padan voi "unohtaa" uuniin yöksi.

Tarjoa padasta keitettyjen perunoiden ja vaikkapa ruskistettujen lanttukuutioiden kera.

Kommentit

Ollakseni rehellinen pidän enemmän burgundinpadasta, flaamilaisesta padasta ja katalonialaisesta padasta, mutta kyllä tästä silti hyvää tuli. Oishikatta 3/5.