
Pyttipannu, jos mikään, on äijäruokaa. Mutta mikä olisi defitiivinen äijäpyttipannu? Raaka-aineitea pohtiessani oli itsestään selvää se, että perunoina toimisivat puikulat ja että jallua siinä pitäisi olla. Ensimmäinen ajatus oli, että tekisin jonkinlaisen Rydbergin pihvin muunnelmaan mutta lopulta kaupasta takertui kainaloon chorizoa ja porsaan sisäfile.
Paloiteltua sisäfilettä marinoin hyvän aikaa jallun, mustapippurin, rosmariinin ja suolan seoksessa.

Blancheerasin, eli keitin kolmisen minuuttia puikuloita. Kuorin ja paloittelin ja paiston runsaassa voissa, jossa oli mukana myös luraus oliiviöljyä. Lisäsin viipaloidun punasipulin ja siirsin pannun sisällön syrjään ja paistoin lihan. Palautin pannuun perunat ja sipulin, ja paistoin kunnes liha oli kypsää. Lisäsin pannuun viipaloidun chorizo-makkaran - tämä kannattaa lisätä vasta viime tingassa, jotta makkara lämpenee, mutta ei ehdi kuivua pilalle. Kaadoin reilusti jallua kuumaan kastikekasariin ja näytin sille tulitikkua. Kaadoin palavan jallun pannuun.
Tarjoillaan häränsilman kera. Säilykekurkut ja apteekki eivät minusta kuulu hyvästä tehdystä lihasta tehtyyn pyttipannuun.
Äijäruokalassa nautittiin, oishikatta 3/5. Kasviksia olisi saanut olla enemmän.