Marraskuun ruokahaaste on lammas ja haastetta lukiessa Äijän päässä napsahti: jossain japanilaisessa keittokirjassani on lammasresepti. Kiinnostavana vaihtoehtona mielessäni käväisi uusi palestiinalainen keittokirjani, mutta japanilainen lammas kuulosti niin epätyypilliseltä, että pakkohan sitä oli kokeilla.
Ramu no Nikomi Hiroku-fu. Ramu voi sanana tarkoitta vain lammasta, lamb. Resepti löytyi selaamisen jälkeen lopulta Hiroko Shimbon keittokirjasta The Japanese Kitchen. Takakannessa kirjaa verrataan Julia Child'n kirjaan ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kirjan tyyli ainakin on sama: selitetään asioita eikä kirjassa ole ainuttakaan värikuvaa.
Japanilaista lammasta, ihmettelin kun bongasin reseptin kirjasta joskus pari vuotta sitten, mutta resepti unohtui pitkään "tätä pitää kokeilla" -listaan. Ramu ei todellakaan ole tavallista japanilaisessa keittiössä. Valmistustapa taas on: sakea, miriniä, misoa ja inkivääriä.
Tarvitset
3 rkl kasvisöljyä
1 kg lampaan luullista lapaa (alkuperäisessä reseptissä luullista rintaa)
1 rkl sokeria
1 iso porkkana ohuina siivuina
1 keskikokoinen sipuli ohuina siivuina
2,5 cm inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
5 rkl sakea
5 rkl miriniä
8 cm2 kombua
1 rkl soijakastiketta
3 rkl misoa
12-16 pientä porkkanaa (baby-mallia, siis)
2 keskikokoista perunaa 12-16 kuutioksi leikattuna
1 pussi pakastepinaattia (alkuperäisessä reseptissä yksi nippu tuuman pätkinä)
hienonnettua kirveliä tai persiljaa
Kuumenna öljy keskilämmölle. Lisää lammas luineen ja ruskista liha joka puolelta. Lisää sokeri ja keitä kunnes sokeri on karamelisoitunut. Poista liha pannulta.
Lisää porkkana, sipuli ja inkivääri pannulle. Vähennä lämpöä ja paista silloin tällöin sekoittaen kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja ovat saaneet hieman väriä.
Levitä vihannekset uuninkestävän padan pohjalle. Pane lammas luineen pataan ja lisää vettä niin, että lammas peittyy. Lisää sake, mirin ja kombu. Kiehauta.
Poista kombu ja heitä se pois. Laita pata 175-asteiseen uuniin. Tunnin jälkeen lisää soijakastike ja miso. Kypsennä uunissa vielä 1½ tuntia
Kiehauta lihan kypsyessä pikkuporkkanat ja perunakuutiot kunnes ne ovat pehmeitä, mutta niillä on vielä rakenne jäljellä. Viilennä jääkylmässä vedessä.
Lisää pataan porkkana ja peruna. Keitä neljä minuuttia ja lisää pinaatti. Keitä vielä minuutti ja mausta muutamalla tipalla balsamiviinietikkaa.
Tarjoile liemineen maalaisleivän tai keitetyn riisin kanssa. Ripottele padan päälle kirveliä tai persiljaa.
Kommentit
Alkuperäisessä reseptissä padassa olleet kasvikset sosousettiin, mutta minä halusin pitää niiden rakenteen jäljellä. Inkivääriviipaleet narskahtivat mukavasti :)
Oikein hyvää, mutta sinkkutalouteen aika riittoisaa. Oishikatta 4/5.
4 kommenttia:
Hieno japanilainen linjasi pitää. Onnea kisaan! Onkohan jossain päin Japania lampaita kasvamassa? Pohjoisessa? Mun ihan pakko kysyä, että mitä kummaa tarkottaa tuo "oishikatta", joka sulla koreilee ohjeiden lopussa?
Kai joku Japanissa lampaita kasvattaa, mutta tyypillistä nelijalkaisen elämäimen lihaa on sika ja nauta (erityisen kuuluisaa on tietysti Kobe-härkä)
Kanaa syödään paljon enkä kyllä koskaan unohda Dizzin yakitoreja, jotka suorastaan sulivat suuhun. Kananrinnan sisempää osaa grillattuina niin, että pinta oli mukavan kypsää ja sisäosa selvästi punertavaa.
"Oishii" on japania ja tarkoitaa herkullista. "Oishikatta" on kyseisen adjektiivin imperfektimuoto (ihan totta, japanissa osa adjektiiveista taipuu aikamuodossa, verbi ei sitten enää taivukaan koska adjektiivi jo taipui).
Vasemmasta sivupalkista löytyy kohta oishikatta-asteikko-linkki, joka selittää mitä numeroilla tarkoitan.
Kiitos selityksestä ja selityksistä. Aina sitä oppii, jos vaan kehtaa kysellä. :)
Yleensä kyllä olen innokas sivupalkkien nuuskija, että miten ihmeessä multa olikin tuo ilmiselvä selityssivu mennyt ohi haukan katseen. En kyllä tiedä.
Japanilaisten lampaiden perään kyselijöille täytyy pakosti suositella japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin pariakin lammaskirjaa jotka itse luin englanniksi: "a wild sheep chase" (ilmeisesti löytyy myös suomeksi nimellä Suuri lammasseikkailu) ja "dance dance dance" (jonka suomennettua nimeä en löytänyt, mikäli sellainen on). Jälkimmäinen jatkaa ensimmäisen tarinaa, lampaat kuuluvat kuvaan ja japanissa liikutaan. Kannattaa lukea etenkin jos kafkalainen surrealistinen maailma iskee.
Lähetä kommentti