Suolaa haavoihin

Perjantaina äijä uhosi tekevänsä ensimmäisen yrityksen kohti alkukesän ruokahaastetta. Tässä se nyt on, mutta se meni kyllä vaikeimman kautta kuten rantaritsassa oli tapana sanoa.

Tomaatit oli tarkoitettu ystäväni veneen siirtopurjehduksen lounaaksi. Valmistelin aterian keittämällä munat kotona, mutta episodit alkoivat jo sillä, että unohdin kamerani ja munaleikkurin kotiin. Sitten metrolla oli ongelmia ja Sörkan ja Kalasataman välillä metro kulki ehkä kilometrin päivävauhtia. Tekstari "Tämä voi vähän kestää, metro on särki." kipparille. Ei, että se olisi haitannut sillä muista syistä venettä päästiin nostamaan runsaasti myöhässä. Vene liinoihin (ilmassa leijuvassa veneessä on aina jotain epätodellista) ja mereen. Masto pystyyn. Huollettu moottori ei kuitenkaan käynnisty. Erään laskettavan veneen kippari tarjoutuu hinaamaan meidät kohteeseemme. Tästä minä pidän purjehdukessa: tuntemattomat ihmiset todella auttavat toisiaan.

Siirsimme venettä niin, että seuraavana laskuvuorossa oleva soling (luokka, jonka perään olen aina itse kuolannut). Nosturin sympaattinen kuljettaja löysi vian ja sai moottorin käyntiin.

Lähdemme merelle ja ajamme parisenkymmentä minuuttia kun moottori sammuu eikä suostu käynnistymään uudestaan. Tuuli painaa meitä pikkuhiljaa kohti kivikkoa ja yritämme kiinnittää ohiajavan moottoriveneen huomiota, mutta ohjaaja ei huomaa. Takaa tullut koneella ajava purjevene kuitenkin bongaa, että meillä on ongelma ja muuttaa kurssiaan. Kiipeän keulakannelle varmistamaan, että kahdelle lähellä olevalle veneelle ei tule liian läheistä kosketusta ja toisen veneen miehistön jäsen tekee samoin. Fendareita peliin. Toisen veneen kippari tulee katsomaan moottoria ja saa sen käyntiin. Lopputulos olisi ollut täydellinen ellei vierestämme olisi ajanut moottorivene, jonka kippari ei ajatellut aallonmuodostustaan. Nopea ylössuuntainen liike ja keulassa oleva fendari ei riitä ja veneiden kylkilistat lyövät rajusti yhteen ja toisen, hienosti laitetun, veneen kylkilista repeytyy osittain irti metrin matkalta ja pieniä puuvauriotakin tulee. Kylkilista irvistää rumasti, mutta vauriot taisivat silti jäädä pieniksi ja toisen veneen keulakannella oleva gasti toteaa, että siinä välissä olisi voinut olla jalka. Ajatuskin puistattaa. Se olisi entinen jalka ja ehkä myös entinen henki.

Kasvoilta näkyy syvä harmi tapahtuneesta. Vaihdetaan yhteystietoja, jotta asioista voidaan sopia. Ehkä tästä voisi oppiakin jotain: pitikö jäädä niin lähelle vaikka se ei enää ollut välttämätöntä. Jatkamme matkaa.

Soling ottaa meidät kiinni ja sitä yksin purjehtiva mies osaa hommansa. Juttelemme toisillemme aina kun sen luovi osuu kohdallemme. Kerromme koneongelmistamme. "Missä purjeet ovat?" kuuluu vähän sarkastinen vastaus. Tätä olin ajatellut itsekin: omassakaan veneessäni ei konetta ole.

Saavumme perille isommitta kommelluksitta vaikka moottori kävikin kerran huolestuttavan epätasaisesti. Oli nälkä, joten päädyimme Marco Poloon syömään, sillä olihan siellä saatu aikaisemmin hyvää ruokaa. Tällä kertaa annokset olivat kuitenkin pettymys. Oma annokseni oli liian suolainen ja metsästäjänleike oli paistettu liian kuumalla pannulla. Kummallinen kokemus, sillä olen käynyt usein divaripelien jälkeen syömässä ja ruoka on ollut aina vähintäänkin hyvää. Hajaannumme ja kaksi meistä päätyy Hilpeään haukeen. Juomme yhdet raitisilmamyrkytyksestä haukotellen ja lähdemme kotiin. Ystäväni kotiovelta kävelen Vanhankaupunginlahden ympäri tuntien palaneen rakennuksen savunhajun. Kun museo palaa savu ei ole tuoksu vaan haju.



Resepti on Carole Clements'n ja Elizabeth Wolf-Cohenin kirjasta Ranskalainen keittiö. Kirja on maannut jo pitkään hyllyssäni lähes avaamattomana, mutta nyt tänään lauantaina se on käytössä toista kertaa peräkkäin.

1¾ dl majoneesia
2 rkl silputtua tuoretta ruohosipulia
2 rkl silputtua tuoretta basilikaa
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
4 kovaksi keitettyä munaa
4 kypsää keskisuurta tomaattia
suolaa
lehtisalaattia tarjoiluun

Sekoita pienessä kulhossa majoneesi ja yrtit ja pane sivuun.

Leikkaa munat ohuiksi viipaleiksi munanleikkurilla tai veitsellä.

Aseta tomaatit kantasivu alaspäin ja leikkaa niihin syviä viiltoja runsaan sentin päähän kannasta. Viiltoja tulisi olla yhtä monta kuin munissa viipaleita.

Avaa tomaatit viuhkoiksi ja ripottele niihin suolaa. Pujota jokaiseen viiltoon munanviipale.

Nosta, jokainen täytetty tomaatti omalle annoslautaselleen ja tarjoa lehtisalaatin ja yrttimajoneesin kera.

Kuva on otettu seuraavan päivän uusinnalla. Tämä on minusta oikein hyvää - oishikatta neljä. Veneen naisistokin tykkäsi.