Yakiniku no Finrando

Bongatessani kanttarellejä heräsi välittömästi himo tehdä yakinikua suomalaisittain. Tämän yksinkertaisen ja herkullisen ruokalajin suomalaistin vaihtamalla siitakkeet kanttarelleihin (kasvaakohan niitä Japanissa?).

Yakiniku no Finrando

Tarvitset

Naudan ulkofileetä mahdollisimman ohuina viipaleina
Sipuli
Kourallinen kantarellejä
Vastajauhettua mustapippuria
Soijaa



Paista sieniä ja sipulia hetki. Töni sienet ja sipuli wokin reunoille, jotta ne eivät kypsy liikaa. Paista lihaa hetki niin, että pinnat ruskistuvat, mutta niin vähän aikaa, että liha jää meheväksi. Töni liha wokin reunoille ja kaada soija wokin reunaa pitkin wokkiin. Sekoita. Mausta mustapippurilla. Sekoita. Tarjoile heti.

Olemme pähkinöitä

Kurinaalimurulan RSS-syöte nostatti paitsi mustaa kateutta (matka Etiopiaan) niin myös hymyn naamalle pähkinätestillään, joka tavallistakin järjettömämpi nettitesti.

You Are a Cashew

You are laid back, friendly, and easy going. Compared to most people, you have a very mild temperament. You blend in well. You're often the last person to get noticed. But whenever you're gone, people seem to notice right away!

What Nut Are You?

Taisi mennä ohi täällä Riadin kieppeillä.

Pakkomielle kanttarellikeitosta

Mitä tapahtuu kun Äijä näkee kanttarellejä kaupan vihannestiskillä? Kanttarellit, no, niiden vuoksi minä opin Vilnassa "työ"matkalla pitämään sienistä kermaisen kanttarellikeiton kautta. Sienien rakennetta olin perinteisesti inhonnut ja inhoan sitä edelleenkin esimerkiksi purkkiherkkusienissä. Toisaalta olen myös oppinut, että purkkisienetkit voivat toimia. Äijä eksyy. Asiaan.

Kanttarellimeren äärellä mietin: kotona on kuivattuja yrttejä. Pakastimessa on katkarapuja ja jääkaapissa juustoa. Jos ostan kermaa ja riistafondia niin saanen hyvän keiton. Eli ollaan siis keskellä Äijän koekeittiötä. Tuleeko tästä hyvää vai katastrofi?

Verkosta löytyy ohjeita kuten vaikkapa nämä:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/27784/Kanttarellikeitto
http://www.kotimaisetkasvikset.fi/finfood/ff2.nsf/printpage/A640FA6B0C389FE8C22566AD00339872?opendocument

Taidan kuitenkin tehdä ihan omasta päästä - eikä ruokakauppojen normaalivarustukseen kuulu tietokoneet, joilla voisi googlata reseptejä.

Ns. resepti on tyypillisen äijämäinen eli sitä ei ole tuotteistettu.

Tarvitset

Kourallinen kanttarellejä
Pussillinen katkarapuja
Vaaksan verran purjon valkoista osaa
Vettä
Riistafondia
6 dl kermaa
Viskiä (tällä kertaa Glenlivettiä)
Rakuunaa
Mustapippuria
Raastettua tahkojuustoa

Paista purjoa ja kanttarellejä voissa sopivasti. Lisää vettä niin, että ainekset peittyvät. Lurauta riistafondia ja lisää kerma. Lurauta sekaan viskiä. Mausta mustapippurilla ja rakuunalla. Keitä kokoon. Lisää katkaravut ja juusto juuri ennen tarjoilua.

Aika rientää kuin hirvi

Siitä, kun vaihdoin vaipat hänen ollessaan pieni tyttö ei tunnu olevan kovin kauan. Eilen kävimme kuitenkin ravintola Kotossa juhlistamassa hänen täysi-ikäisyyttään.

Koto on aina viehättänyt minua ravintolana. Siisti ja asiallinen. Ruoka on hyvää vaikka riisi onkin joskus ainakin mimun makuuni vähemmän täydellisesti keitettyä. Kun ravintoloita uhkasi tupakointikielto Koto meni mukavasti etulinjaan ja teki rempan ja muuttui savuttomaksi runsaasti etuajassa. Uusi sisustus on vaalea ja ehkä vähän liiankin valoisa, mutta Kotossa on mukavaa viettää iltaa. Tavut ko-to tarkoittavat japanissa montaa asiaa sillä japani on täynnä homonyymejä. Kuvassa näkyvät kanjit kuitenkin kertovat mistä on kysymys: ravintolan nimi tarkoittaa vanhaa pääkaupunkia ja vaikka Japanissa vanhoja pääkaupunkeja riittää niin tässä tapauksessa kysymyksessä lienee Kioto.

    kyō nite mo 
    kyō natsukashi ya 
    hototogisu

Haikujen kääntäminen ei ole helppoa, mutta suunnilleen näin:

   Kiotossakin,
   Kioto, kaipuu ja
   käet

Bashōn haiku on haikumaiseen tapaan minimalistinen. Suomalaiseen paremmin osuva käännös olisi ehkä

   Kiotossakin,
   käen kukkuessa
   kaipaan Kiotoa

Kotoon liittyy myös noloin ravintolamuistoni: kävin lounaalla ja tilasin tonkatsua. Tämän wieninleikkeen japanilaisen johdannaisen syöminen puikoilla oli ainakin silloin hiukan hankalaa ja tein karkean etikettirikkeen: komibashi eli työnsin puikot liian syvälle suuhuni ja puraisin. Kuului syvä raksahdus ja ensimmäinen ajatus oli, että nyt hajosi hammas. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan olin purrut kauniista puikosta kärjen poikki.

Tällä kertaa en mokaillut. Olimme jo pitkään olleet kiinnostuneet shabu-shabusta, ruoasta, jolla on onemapoeettinen nimi, joka kuvaa veden kiehumista. Pöytään tuotiin keittolevy ja sen päälle astia täynnä dashia sekä tarjotin, jolla oli ohuita viipaleita marmoroitua naudanlihaa, purjoa, siitakesieniä, tofua ja kiinankaalia. Dippikastikkeina seesaminen kastike ja ponzu-kastike. Mitä unohdin?

Totemo oishikatta desu!

Boeuf à la catalane

Häränlihahöystö, jossa on sipulia ja tomaatteja. Alkuperäisessä ranskalaisen keittiön salaisuuksien reseptissä on lisäksi riisiä ja pekoni on oikeaa eikä amerikan pekonia. Reseptiä muokkasin muutenkin hieman ja tämä oli kahden illan projekti. Alunperin tämän oli tarkoitus olla sunnuntai-illallinen, mutta vierailu Gotheborgilla venähti sen verran, että ruskistin lihan eilen ja jatkoin tänään siitä eteenpäin.

Tarvitset

170 g amerikan pekonia
2 rkl oliiviöljyä
820 g esimerkiksi sisäpaistia leikeltyinä 6 cm neliöiksi, joiden paksuus on 2½ cm.
3 sipulia viipaleina
2 dl kuivaa valkoviiniä tai kuivaa valkoista vermuttia
noin 5 dl häränlihalientä
suolaa maun mukaan
¼ tl pippuria
2 valkosipulin lohkoa
hyppysellinen sahramia
murennettu laakerinlehti
3 kypsää, punaista tomaatteja, joista on kuoret, siemenet ja mehu poistettu
2 dl raastettua tahko-, gruyère- tai parmesan-juustoa.

Ruskista liha kevyesti lähes savuavan kuumassa öljyssä. Siirrä pataan ja leikkaa pekoni ruskista se kevyesti ja siirrä pataan. Siirrä syrjään ja ruskista sipuli kevyesti ja siirrä se pataan. Kaada viini pannulle ja sekoita, jotta saat paistamistähteet talteen. Kaada pataan.



Lisää lihalientä niin, että se ulottuu melkein lihan korkeudelle asti. Suolaa miedosti. Lisää pippuri, valkosipuli, timjami ja sahrami. Anna padan hautua tunti. Ota pata uunista ja lisää tomaatti. Laita pata takaisin uuniin ja anna kiehua hiljaa 2 tuntia. Liha on kypsää kun haarukka lävistää sen helposti.

Senaatintorin lyhtypylväille töitä

Kirjoittaisin joku sika, mutta se olisi loukkaus sikaa kohtaan. No, joku spämmeri on käynyt töhrimässä Ruokahaaste-listan osoitteessa http://keittokirja.arska.org/ruokahaaste. Kiitokset pikniköijille että huomautitte, että haastelistassa on jotain vikaa.

Pitihän se arvata, että tässä käy ennemmin tai myöhemmin näin. Yritän noin pääpiirteittäin olla humaani ihminen, mutta kun minusta tulee diktaattori niin spämmerit ammutaan ensimmäisenä.

Palautin tuonne viimeisen asiallisen version.

Päärynäpiirakkaakin blogipiknikillä

Kirjoitan tätä perjantai-iltana. Huomenna on ruokablogaajien piknik. Ensimmäinen ajatus oli tehdä piknikille quiche. Joko se tavallinen tai jotain kokeellista quicheä - muutama resepti odottaa kokeilua. Kokeellista vähän arastelen kun tapaan ihmisiä ensimmäistä kertaa. Sitten muistin tämän makean piirakan, josta olen saanut kehuja:"Tämä sinun omenapiirakkasi on hyvää.". Reseptin olen saanut kaikkein rakkaimmalta sisareltani, mutta olen vähentänyt täytteen sokeria, koska alkuperäinen resepti on minusta liian makea, mutta minä olenkin yleensä brutaalin kuiva ihminen.





Eksyäkseni hieman aiheesta: lomarahat polttivat tilillä pahasti ja aloitin kulutusjuhlat ostamalla uudet vaellussandaalit. Vanhoja tulee vähän ikävä, sillä niillä on taaperrettu sellaisissa paikoissa kuin Tokio, Matsumoto, Jokohama, Yokosuka, Kamakura, Kioto, Hiroshima ja Kure. En aio seurata Charles Chaplinin jalanjälkiä syömällä vaellussandaalejani, mutta seuraavat ostokset liittyivät hiukan ruokablogaamiseen: ostin Nikoniini käytetyn Nikkor AF Micro 60 mm makrolinssin ja SB-800 salamalaitteen. Tämä toivottavasti tulee parantamaan Äijäruokalan kuvien laatua.

Tarvitset

Pohja

1½ dl sokeria
150 g voita
1 muna
2½ dl vehnäjauhoja

Täyte

Kuten kuvasta näkee piirakan täyte ennen uunia ei ole erityisen ruokahalua herättävä näky.

vajaa kilo päärynöitä viipaloituna
2 dl kermaviiliä
2 munaa
1 dl sokeria (itse käytän vähemmän)
hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl kanelia
mantelilastuja

Vatkaa sokeri ja sulatettu voi vaahdoksi. Vatkaa sekaan muna. Sekoita sekaan jauhot. Viipaloi päärynät ja aseta ne pohja päälle limittäin. Sekoita kermaviiliin munat, sokeri, valkopippuri ja kaneli. Ripottele päälle mantelilastuja. Paistetaan 180 °C noin 45 minuuttia.

Alla kuvia muiden mainioista syömisistä. Aivan uusi tuttavuus oli Kurpitsamoskan salaatti, jossa oli saitania (menikö oikein?), josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Koska minä lintsasin niin äijäruoasta vastasi sorsanpaistajien Cele. Kiehtovaa törmätä ruokalajeihin, joita ei koskaan tulisi tehtyä ja aineksiin, joita ei koskaan käyttäisi.

Päivän vinkki

Helsingin Lyypekinlaiturissa on tällä hetkellä 1700-luvulla uponneen Itä-Intian-kävijän Gotheborgin replika. Käykää ihmeessä katsomassa, jos aihe yhtään kiinnostaa. Kuvassa laivan oikein sievä seppä esittelee miten rautaa taotaan.

Côtes de porc poêlees II

Näitä kyljyksiä on blogattu aikaisemminkin. Tällä kertaa marinadina oli kuitenkin marinade simple ja valkoviinin sijasta käytin kuivaa valkoista vermuttia (tämä enteilee sitä, että tällä viikolla blogataan vielä katalonian padasta). Marinadia modasin lisäksi siten, että salvia oli tuoretta ja siksi sitä oli yhtä paljon kuin persiljaakin. Tuoreen laakerinlehden löytämisessä taitaisikin olla haastetta (tai markkinarako).

Kyljysresepti on edelleenkin peräisin salaisuuksista, joten toistan sen tässä jokseenkin muuttamattomana mitä nyt valeluun käytettyä voita on enemmän.

Kyljykset kuudelle hengelle

Tarvitset

6 porsaankyljystä yrtti-sitruunamehumarinoituna
3-4 rkl öljyä
paksupohjainen, tulenkestävä pata
6 rkl voita
(2 halkaistua valkosipulin lohkoa)

kuuma tarjoiluvati
1 dl kuivaa valkoista vermuttia

Valmistus

Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Pyyhi kyljykset kuiviksi paperipyyhkeellä. Kuumenna öljy padassa hyvin kuumaksi ja ruskista kyljyksiä 2-3 kerrallaan molemmin puolin. Kun ne ovat ruskistuneet siirrä ne toiseen astiaan.

Ellei kyljyksiä ole marinoitu, mausta ne suolalla, pippurilla ja ¼ tl:lla timjamia tai salviaa.

Kaada rasva pois padasta ja pane pataan voi ja halutessasi valkosipuli (minä halusin). Pane kyljykset pataan hiukan limittäin. Valele niitä sulalla voilla. Pane kansi padan päälle ja kuumenna kunnes liha sihisee. Pane pata uuniin 25-30 minuutiksi. Käännä ja valele kyljyksiä 1-2 kertaa. Ne ovat kypsiä kun lihamehu on kirkkaankeltaista ilman pienintäkään ruusunpunervaa vivahdusta. Leikkaa viilto luuhun asti jos et ole varma.

Järjestä kyljykset kuumalle vadille kasvisten kera. Kyljyksistä on paiston aikana tihkunut n. 1 dl lihamehua. Poista siitä rasva 2 rkl lukuunottamatta ja lisää 1 dl nestettä ja keitä kiivaasti kokoon kaapien mukaan pataan hyytyneet paistamistähteet, kunnes padassa on noin 1 dl kastiketta. Tarkista maku ja kaada se kyljysten päälle.

Ellei kyljyksiä tarjota heti, pane ne takaisin pataan, valele niitä kastikkeella, pane kansi raolleen ja pidä noin 20 minuuttia lämpimänä uunissa, jonka lämpö on katkaistu.

Oikein hyvää äijäruokaa ja erityisen makoisia olivat hautuneet valkosipulinkynnenpuolikkaat.

Nyt sitten pitäisi päättää millä osallistun haasteeseen. Tällä vai munaisella tomaatilla.

Marinade simple

Tämä marinadi sopii kyljyksille, leikkeille ja pienille luuttomille paisteille. Marinadin resepti on peräisin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet (juu, se englanninkielinen versio on edelleen tilaamatta).

Marinointiajoista

Kyljykset ja leikkeet: vähintään 2 h, mieluummin 6-12 h.
Porsaan selkä: vähintään 6 h, mutta mieluummin 24 h.
Tuore kinkku ja lapapaisti: vähintään 2 päivää, mutta mieluummin 4-5 päivää.

puolta sianlihakiloa kohti

1 tl suolaa
hyppysellinen valkopippuria
3 tl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
3 persiljanoksaa
¼ tl timjamia tai salviaa
1 laakerinlehti

Hiero lihaan suolaa ja valkopippuria. Sekoita muut ainekset kulhossa, liha marinadiin ja valele sitä. Pane kansi kulhon päälle. Kääntele ja valele lihaa 3-4 kertaa marinoinnin aikana.. Kaavi marinadin jäännökset pois ennen lihan paistamista ja pyyhi liha hyvin kuivaksi paperipyyhkeellä.

Suolaa haavoihin

Perjantaina äijä uhosi tekevänsä ensimmäisen yrityksen kohti alkukesän ruokahaastetta. Tässä se nyt on, mutta se meni kyllä vaikeimman kautta kuten rantaritsassa oli tapana sanoa.

Tomaatit oli tarkoitettu ystäväni veneen siirtopurjehduksen lounaaksi. Valmistelin aterian keittämällä munat kotona, mutta episodit alkoivat jo sillä, että unohdin kamerani ja munaleikkurin kotiin. Sitten metrolla oli ongelmia ja Sörkan ja Kalasataman välillä metro kulki ehkä kilometrin päivävauhtia. Tekstari "Tämä voi vähän kestää, metro on särki." kipparille. Ei, että se olisi haitannut sillä muista syistä venettä päästiin nostamaan runsaasti myöhässä. Vene liinoihin (ilmassa leijuvassa veneessä on aina jotain epätodellista) ja mereen. Masto pystyyn. Huollettu moottori ei kuitenkaan käynnisty. Erään laskettavan veneen kippari tarjoutuu hinaamaan meidät kohteeseemme. Tästä minä pidän purjehdukessa: tuntemattomat ihmiset todella auttavat toisiaan.

Siirsimme venettä niin, että seuraavana laskuvuorossa oleva soling (luokka, jonka perään olen aina itse kuolannut). Nosturin sympaattinen kuljettaja löysi vian ja sai moottorin käyntiin.

Lähdemme merelle ja ajamme parisenkymmentä minuuttia kun moottori sammuu eikä suostu käynnistymään uudestaan. Tuuli painaa meitä pikkuhiljaa kohti kivikkoa ja yritämme kiinnittää ohiajavan moottoriveneen huomiota, mutta ohjaaja ei huomaa. Takaa tullut koneella ajava purjevene kuitenkin bongaa, että meillä on ongelma ja muuttaa kurssiaan. Kiipeän keulakannelle varmistamaan, että kahdelle lähellä olevalle veneelle ei tule liian läheistä kosketusta ja toisen veneen miehistön jäsen tekee samoin. Fendareita peliin. Toisen veneen kippari tulee katsomaan moottoria ja saa sen käyntiin. Lopputulos olisi ollut täydellinen ellei vierestämme olisi ajanut moottorivene, jonka kippari ei ajatellut aallonmuodostustaan. Nopea ylössuuntainen liike ja keulassa oleva fendari ei riitä ja veneiden kylkilistat lyövät rajusti yhteen ja toisen, hienosti laitetun, veneen kylkilista repeytyy osittain irti metrin matkalta ja pieniä puuvauriotakin tulee. Kylkilista irvistää rumasti, mutta vauriot taisivat silti jäädä pieniksi ja toisen veneen keulakannella oleva gasti toteaa, että siinä välissä olisi voinut olla jalka. Ajatuskin puistattaa. Se olisi entinen jalka ja ehkä myös entinen henki.

Kasvoilta näkyy syvä harmi tapahtuneesta. Vaihdetaan yhteystietoja, jotta asioista voidaan sopia. Ehkä tästä voisi oppiakin jotain: pitikö jäädä niin lähelle vaikka se ei enää ollut välttämätöntä. Jatkamme matkaa.

Soling ottaa meidät kiinni ja sitä yksin purjehtiva mies osaa hommansa. Juttelemme toisillemme aina kun sen luovi osuu kohdallemme. Kerromme koneongelmistamme. "Missä purjeet ovat?" kuuluu vähän sarkastinen vastaus. Tätä olin ajatellut itsekin: omassakaan veneessäni ei konetta ole.

Saavumme perille isommitta kommelluksitta vaikka moottori kävikin kerran huolestuttavan epätasaisesti. Oli nälkä, joten päädyimme Marco Poloon syömään, sillä olihan siellä saatu aikaisemmin hyvää ruokaa. Tällä kertaa annokset olivat kuitenkin pettymys. Oma annokseni oli liian suolainen ja metsästäjänleike oli paistettu liian kuumalla pannulla. Kummallinen kokemus, sillä olen käynyt usein divaripelien jälkeen syömässä ja ruoka on ollut aina vähintäänkin hyvää. Hajaannumme ja kaksi meistä päätyy Hilpeään haukeen. Juomme yhdet raitisilmamyrkytyksestä haukotellen ja lähdemme kotiin. Ystäväni kotiovelta kävelen Vanhankaupunginlahden ympäri tuntien palaneen rakennuksen savunhajun. Kun museo palaa savu ei ole tuoksu vaan haju.



Resepti on Carole Clements'n ja Elizabeth Wolf-Cohenin kirjasta Ranskalainen keittiö. Kirja on maannut jo pitkään hyllyssäni lähes avaamattomana, mutta nyt tänään lauantaina se on käytössä toista kertaa peräkkäin.

1¾ dl majoneesia
2 rkl silputtua tuoretta ruohosipulia
2 rkl silputtua tuoretta basilikaa
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
4 kovaksi keitettyä munaa
4 kypsää keskisuurta tomaattia
suolaa
lehtisalaattia tarjoiluun

Sekoita pienessä kulhossa majoneesi ja yrtit ja pane sivuun.

Leikkaa munat ohuiksi viipaleiksi munanleikkurilla tai veitsellä.

Aseta tomaatit kantasivu alaspäin ja leikkaa niihin syviä viiltoja runsaan sentin päähän kannasta. Viiltoja tulisi olla yhtä monta kuin munissa viipaleita.

Avaa tomaatit viuhkoiksi ja ripottele niihin suolaa. Pujota jokaiseen viiltoon munanviipale.

Nosta, jokainen täytetty tomaatti omalle annoslautaselleen ja tarjoa lehtisalaatin ja yrttimajoneesin kera.

Kuva on otettu seuraavan päivän uusinnalla. Tämä on minusta oikein hyvää - oishikatta neljä. Veneen naisistokin tykkäsi.

Aloitettu on puoliksi tehty

Vai miten se menikään? Lauantaina on tarkoitus tehdä ensimmäinen yritys kohti alkukesän ruokahaastetta. Haaste on haastava äijälle, jonka keittiö mahtuu kovin usein vimesilaiseen ruokakolmioon.

Aloitin kuitenkin jo varovaisesti yhdellä tuoreyrtillä. Haasteeseen tällä ei voi osallistua, mutta Carole Clements'n ja Elizabeth Wolf-Cohenin kirjan Ranskalainen keittiö resepti kuulostaa niin houkuttelevalta, että sitä on pakko kokeilla.

Reseptiä modasin sen verran, että kaksi 350 g porsaanfilettä, jotka eivät painonsa vuoksi voi olla kuin sisäfilettä, vaihtuivat ulkofileeksi. Naudan kanssa on selvää, että sisäfile on otuksen maukkain osa, mutta possun kanssa en ole ollenkaan niin vakuuttunut. Ulkofileestä saa terävällä veitsellä ohuenohuita isoja viipaleita, joista tulee todella maukasta sopivasti valmistettuna. Tässäkin reseptin muunnelmassa käytän siis ulkofilettä sisäfileen sijasta.

Aiheena on porsaanfilee salvia-appelsiinikastikkeessa - ranskaa osaavat voivat kutsua sitä nimellä filet de porc à la sauge.

Resepti lupaa paljon sillä, että siinä on kuivaa sherryä, tuota jumalten juomaa. Resepti on erittäin kiinnotava. Siksikin, että en ole aikaisemmin käyttänyt appelsiinia ruoanlaitossa. Resepti myös epäilyttää: eikö nestettä ole aivan liian vähän?

Tarvitset

350 g porsaan filettä
1 rkl voita
1¼ dl kuivaa sherryä
1¾ dl kanalientä
2 valkosipulinkynttä hyvin hienona silppuna
1 hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja mehu
3-4 salvianlehteä hienona silppuna
2 tl marssitärkkelystä
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
appelsiininlohkoja ja salvianlehtiä koristeluun

Mausta liha kevyesti suolalla ja pippurilla. Sulata voi paksussa tulenkestävässä padassa. Lisää liha ja paista sitä 5-6 minuuttia; kääntele, jotta kaikki sivut ruskistuvat tasaisesti.

Lisää sherry. Keitä minuutti.



Lisää liemi, valkosipuli, appelsiininkuori ja salvia. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lämpöä. Peitä kannella ja keitä hiljaa 20 minuuttia kunnes paksuimpaan kohtaan pistetty lämpömittari osoittaa 66 astetta (minä paistoin yli lihamittarin possulämpötilan, sillä pidän aika kypsästä possusta - tulos oli silti mehukas). Siirrä liha lämmitetylle vadille ja peitä, jotta se pysyy lämpimänä.

Kuumenna kastike kiehuvaksi. Lisää appelsiinimehuun maissitärkkelys ja lisää seos kastikkeeseen. Keitä kastiketta muutama minuutti koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee hiukan. Siivlilöi kastikekulhoon tai tarjoilukannuun.

Viipaloi porsaanfile ja kaada lihasta valunut neste kastikkeeseen. Siirrä lautasille ja lusikoi hiukan kastiketta lihan päälle. Koristele appelsiininlohkoilla ja salvianlehdillä. Tarjoile loput kastikkeesta erikseen.

Oikein hyvää. Oishikatta neljä. Appelsiini ja salvia taittoivat mukavasti toistensa voimakkaant maut. Tätä tehdään taatusti toistekin.

Weeruska

Olin perjantaina muuttamassa hyvää ystävääni, joka palkitsi apurit illallisella Weeruskassa. Vastapäätä istuvan lohikeitto tuoksui hyvältä ja se kuulemma myös oli sitä. Katkarapu-aura-tonnikala-pizzakin näytti maistuvan. Oma annokseni koostui perunamuusista, lihapullista ja konjakkikermakastikkeesta puolukoiden kera. Oikein hyvää. Weeruskaa voi suositella.

Lopetettuamme ravintola yllätti: pöytään ilmestyi ravintolan kokki tarjoilijan kanssa ja meille tarjottiin paahdettu mansikkasuklaavanukas.