Toast skagen

Ystäväni palasi juuri Tanskasta ja meilasi käyneensä muun muassa Skagenissa. Mitä tapahtuu katkaravuista pitävälle ruokablogaajalle? Syntyy pakkomielle saada toast skagen. Mielenkiintoista ruokalajissa on paitsi herkullinen maku niin myös se, että useat lähteet kutsuvat ruokalajia ruotsalaiseksi vaikka nimi tulee tanskalaiselta kaupungilta. Googlaamalla löytyi kuitenkin selitys: Toast Skagen kertoo, että annoksen kehitti ruotsalainen ravintoloitsija Tore Wretman. Verkosta löytyy varsin erilaisia reseptejä ja tässä on yksi lisää.

Resepti syntyi synteesinä ravintolakokemuksista ja verkosta löytämistäni Guardianin ja Hesarin resepteistä.

Tarvitset

kahdelle

170 g kuorittuja katkarapuja
ruohosipulia
tuoretta tilliä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
3 rkl ranskankermaa
ripaukset valkopippuria ja suolaa
2 isoa paahtoleivän palaa
voita
kovaksi keitetty muna
2 sitruunalohkoa
muikunmätiä

Valuta katkaravut ja siirrä kulhoon. Hienonna ruohosipuli ja siirrä kulhoon. Hienonna suurin osa tillistä, mutta jätä kaksi tupsua koristeeksi. Lisää kulhoon tilli, oliiviöljy ja ranskankerma. Mausta pippurilla ja suolalla. Sekoita varovaisesti, jotta katkaravut eivät rikkoutuisi.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää voi. Paahda leivät.

Siirrä leivät lautasille, levitä katkarapuseosta leiville, halkaise kananmuna pitkittäin kahtia ja aseta puolikkaat katkarapujen päälle. Koristele mädillä ja tillitupsuilla. Lisää sitruunalohkot lautasille.

Kommentit

Kahdelle tarkoittaa sitä, että tein tätä kaksi kertaa saman päivän aikana. Ensimmäisellä kerralla oli päivä ja sain siedettävän kuvan, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin lisätä mädin. Toisen kerran tein yöpalan noin kahdelta yöllä (vuorokausirytmini sekoaa täysin aina kun olen lomalla) ja silloin kuvista tuli hämärässä suttuisia, joten kuvassa on mäditön versio.

Leivät voisi tietysti paahtaa myös leivänpaahtimessa, mutta pannulla voissa tulee parempaa. Varovainen pitää olla, sillä kuumalla pannulla voissa saa helposti aikaan karrelle palaneen leivän. Minulle ei tietenkään ole koskaan käynyt niin. Tällä kertaa onnistuin tuhoamaan yöversiossa yhden leipäviipaleen niin, että se päätyi biojätteeseen.

Kumpikin versio oli maukas. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Guardian: Jamie Oliver's Swedish Skagen recipe
Helsingin sanomat: Resepti: Toast Skagen

Olutfestareiden satoa

Suuret oluet - Pienet panimot -festarin sadosta jäi mieleen muutama asia. En pidä maistamistani juomista päiväkirjaa vaikka tiedän oikein hyvin, että pitäisi, jotta muistaisi vielä vuoden päästäkin mistä on pitänyt. Laatu oli pääosin kohdallaan, hiukan rumiakin voisi puhua, mutta tein sen jo paikan päällä.

Pöydässämme kävi kahteen kertaan kirkasta viinaa, mutta minulle riitti pelkkä nuuhkaisu ja mielessä oli kiinalainen hirssipontikka. Kiinaviinaa voisin jopa vieläkin ottaa nostalgiasyistä napsun vaikka tiedän, että seuraavana päivänä sen täyteläinen maku (paloöljyä, hammastahnaa, minttua) nouseekin röyhtäisyjen mukana takaisin suuhun.

Suurin ilahduksen aihe oli se kuinka monet pienpanimot tekevät nykyään siideriä. Pari maistamaani olivat laadukkaita englantilaistyyppisiä siidereitä; maailmalta löytyy parempia ja monipuolisempaa mutta pienpanimoiden siiderit voittavat mennen tullen isojen suomalaispanimoiden siiderit, joista suurta osaa voi kutsua siidereiksi vain sen takia, että sanalla siideri ei valitettavasti ole alkuperäsuojaa.

Erikoinen tuttavuus oli saarenmaalaisen Taakon sahti, joka oli aivan erilaista kuin suomalainen sahti. Ulkonäön perusteella sitä ei olisi edes olueksi uskonut, pikemminkin laihaksi ananasmehuksi. Se ei vienyt sydäntäni, mutta aivan hyvää se oli.

Sivujuonteena täytyy todeta, että Wotkinsin karhumakkara maistui oikein hyvältä. Jos törmään siihen kaupan hyllyllä paketti taatusti takertuu mukaan.

St. Louis Kriek Pepsillä

Ihmettelin hieman kun kantis tilasi vieressäni punaviiniä Pepsi Maxilla - köyhän sangriaa kuulemma - mutta siitä syntyi keskustelu, jossa henkilökunta mainitsi, että St. Louis Kriek Pepsillä maistuu aivan Dr. Pepperiltä. Ajatus nostatti sen verran paljon kulmakarvoja, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tosiaan, lopputulos muistutti Dr. Pepperiä, jota en tosin ole tainnut tällä vuosituhannella juoda, mutta Dr. Pepperin maku on niin omalaatuinen, että ei se ole täysin unohtunut. Pikkupullo olutta, 3 dl pullo Pepsiä ei aivan mahdu tuoppiin. Muutama jää ja erikoinen juoma oli valmis. Yhden joi mielellään, toinen ei uppoaisi. Kiitos, henkilökunta. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä moista sekoitusta vaikka shandystä olen kuullutkin.