the cosmos rocks

Alkuviikosta sain tekstarin, jossa kirjoitettiin, että uusin Queenin levy on hyvä. Vastasin, että sen saanee lainaan. Sovimme lounastapaamisen täksi päiväksi Gyosai-sushiin, jotta saisin levyn lainaan ja jotta tapaisimme pitkästä aikaa.

Karkasin töistä ja kiipesin teatterin edessä kymppiin ja menin sillä Hesperiankatujen kohdalle. Kävellessäni kohti Runeberginkatua bongasin minulle täysin tuntemattoman Japanilaisen ravintolan Umeshun, joka pikaisella silmäyksellä näytti aivan miellyttävältä ikkunan läpi katsottuna.

Gyosai-sushi on monien mielestä paras helsinkiläinen sushipaikka ja vaikka olen käynyt siinä vain kaksi kertaa niin olen kummallakin kertaa ollut tyytyväinen. Paikka ei ole kliinisen siisti kuten japanilaiset ravintolat Suomessa tuppaavat olemaan. Siisti kyllä, mutta paikka muistuttaa enemmän niitä izaka-ya-ravintoloita, joissa olen käynnyt Japanissa. Leppoisaa, miellyttävää ja ennenkaikkea hyvää ruokaa.

Mielenkiintoisen keikasta toi menún kouta-sushi, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus, jota Wikipediakaan ei tunnista eikä Googlekaan löydä vaikka jälkimmäinen ehdottaakin Kotta Sushia.

Joka tapauksessa kouta-sushi oli kokemus. Ulkonäkö vaikutti siltä, että ensin tehdään suorakulmainen riisikakku, jotakuinkin nigirizushin korkuinen. Päälle marinoitua lohta ja marinoitua makrillia. Leikataan noin nigiri-palojen kokoisiksi viipaleiksi. Hyvää jos pitää näistä kaloista. Makrillin inhomisen kyllä ymmärrän sillä sen maku on voimakas ja persoonallinen.

Äijäruokala suosittelee Gyosai-sushia. Paikan erikoisuuksiin kuuluu myös japanilainen pienuus: asiakaspaikkoja taitaa olla noin kuusi.

Levynlainaaja oli bongannut samoilta nurkilta Tokyo 55:n. Kävimme katsomassa vierestä. Aukioloajat kertoivat, että lounasta on turha yrittää sieltä löytää ja sähköisestä esitteestä ja sen kuvista päättelimme, että kyseessä on vähän fiinimpi paikka.

東京 eli suomeksi Tokiosta minulle selvisi lisäksi uutta: kanji 京 tarkoittaa aluetta, jolla keisari asuu.

Rumaa mutta hyvää: tomaatilla ja ja juustolla höystetty jauhelihalaatikko

Joskus sitä yksinkertaisesti himoitsee aivan tavallista kotiruokaa ja siihen hyvänä lähteenä toimii Uusi ruutukokki vaikka toki kirjasta löytyy myös juhlavia ruokia. Tätä en ole koskaan ennen kokeillut ja löysinkin tämän reseptin vasta pohtiessani, että pitäisikö yrittää päästä eroon kaalilaatikkokammosta.



Samalla pääsen elvistelemään myös uudella paistinpannullani. Se on hieno ja se on ollut minulla jo vähän aikaa, mutta tänään se korkataan. Kyllästyneenä paistinpannuihin, jotka eivät kestä käyttötarkoitustaan ihastuin Ketun keittiössä emalipinnoitettuun valurautapannuun. Valurautapannun ominaisuudet helposti puhdistettavassa muodossa. Myyjän varoitukset siitä, että kovalla lämmöllä pannu polttaa pohjaan mietityttävät, mutta ainahan pihvit voi paistaa tavallisella valurautapannulla. Ja se on kaunis, melkein yhtä kaunis kuin naisen niska (niin, minä siis olen niskafetisisti).

Mutta le Creusetin saitti. Voi huokaus. Kammottava ja turha flash-intro ja kun saan eteeni kartan, jossa Suomi ei ole punainen klikkaan "Other countries" saan silmiini ilmoituksen, että flashini ei ole tarpeeksi uusi. Se on ysi, joka oli viimeksi katsoessani uusin versio, mutta käyttöjärjestelmä on 64-bittinen Linux AMD64-raudalla. Joku javascriptaaja lienee tehnyt valinnan, että tällä yhdistellä paistinpannuista ei olla kiinnostuneita. Mistä näitä saitteja tulee, jotka on tehty muka seksikäästi täysin ajattelematta käytettävyyttä ja esteettömyyttä?

Tätä kirjoittaessa huomasin myös, että minulla on yksi lukija. Ensiajattelemalla vaikuttaa helpolta tavalta verkostoutua. Sitähän tämä ruokablogaaminen on.

Lihamureketaikina

4 rkl korppujauhoja
2 dl vettä
½-1 tl suolaa
1 mmt mustapippuria
400 g jauhelihaa
1 kananmuna

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää joukkoon suola ja pippuri ja anna seoksen turvota 10 minuuttia. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi seaokseksi. Älä sitkistä taikinaa turhalla vaivaamisella.

Korppujauhoille kirja antaa vaihtoehdoksi perunajauhojen ja kaurahiutaleiden yhdistelmän. Kiinnostavaa vaikka itse vaihtaisin kaurahiutaleet ruishiutaleiksi, koska riushiutalepuuro yhdessä riisipuuron kanssa on ainut puuro josta välitän. Intissä tuli kyllä syötyä kaurapuuroakin, mutta siellä nyt olisi syönyt kylmissään ja nälissään vaikka linnakkeen sääupseerin.

Laatikko

annos lihamureketta
paketti pekonia
1 dl vettä
750 g tomaatteja
100 g juustoa

Alkuperäisessä reseptissä jauheliha on sikanautaa ja koska jauhelihani oli luomunautaa lisäsin jauhelihan seuraksi paketin pekonia. Paista pekoni rapeaksi ja siirrä syrjään.

Valmista mureketaikina ja sekoita joukkoon 1 dl vettä. Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne melko ohuiksi viipaleiksi. Raasta juusto. Voitele uunivuoka kevyesti ja leivät pohjalle puolet tomaattiviipaleista ja niiden päälle kerros lihamureketta. Lisää pekonisiivut. Peitä vuoka tomaattikerroksella Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia; näin väittää ruutukokki, mutta kolmen vartin kohdalla päädyin vääntämään uunin täysille ja paistamaan vielä vartinen enemmän, jotta juusto saisi väriä.
Tarjoa perunamuusin kera.

Kommentit

Nestettä oli hiukan liikaa ja sekin oli osasyy lämpötilan nostamiseen. Tekemisen aikana kävi tietysti mielessä että mitä jos nesteenä olisi käyttänyt olutta? Kokatessani ajattelin, että jokin yrtti voisi tuoda mukavan säväyksen, mutta lopputulos oli kyllä näinkin oishikatta 3/5 eli hyvää arkiruokaa.

Oluesta mittaa

Brittiläistä olutkulttuuria tuppaa pitämään kovin konservatiivisena, mutta nyt Britanniassa saa olutta uudessa koossa. Hämmentävä spektaakkeli.