Tänään piti mennä Lapin Kulta Solar Kitcheniin syömään ruokablogaajaporukalla, mutta paikka oli suljettu ilmeisesti pilvisen sään vuoksi. Ensi viikon sääennustekaan ei näytä houkuttelevalta: pilvipoutaa maanantaina, loppuviikko sadetta, joten aurinkoruoka taitaa jäädä kokematta.
Keksimme suunnitelma B:ksi käydä brunssilla Hesarilla sijaitsevassa ravintola Pacificossa, jonka minun ikäpolveni tuntee Marionettina: paikkana, johon mentiin jatkoille koska kaikki muut paikat olivat jo kiinni.
Pacificon korkeat portaat olivat tutut, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Paikka on nyt tunneltamaan aivan erilainen (se ei ole vika), mutta ei erityisen viehättävä ja musiikki on liian kovalla ja se häiritsee keskustelua.
Itse brunssi osoittautui 9,95 € hinnan huomioon ottaen asialliseksi vaikka pieniä puutteitakin oli: pudotin veitseni vahingossa lattialle ja mennessäni hakemaan uutta veitset olivat loppuneet ja koko vierailun ajan sinappikulhossa oli salaatinlehti. Henkilökunnalla oli selvästi liian kiire korjata tällaisia asioita. Hanassa on Olvin Sandelsia, selvästi parasta suomalaista ison panimon vaaleaa lageria. Pisteitä siitä.
Me menimme ravintolaan kello 12 ja pian sen jälkeen jono oli jo niin pitkä, että olisin ehdottanut muualle siirtymistä. Menisinkö uudelleen? Sopivassa tilanteessa kyllä.
Ja lopuksi, tietysti, kiitokset niille, jotka käyttivät energiaa tämän järjestämiseen.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Highland Park 21
Eilen oli tarkoitus mennä Helsingin Slut Walkille - aika lailla samasta syystä kuin kävin myös Pridessä: ihmisoikeudet ovat minulle iso juttu vaikka paha setä olenkin. Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oikeus koskemattomuuteen. Tämäkään ei ole tietenkään yksioikoista koskemisen ollessa osa sosiaalista elämää, mutta asioilla, joita voi tehdä on rajansa.
Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.
Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.
Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.
Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.
Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.
Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.
perjantai 5. elokuuta 2011
Tampereen teatterikesä
Tammerkoski. © M62, lisenssi cc-by 2.5.
Äijäruokalalla oli eilen ilo ja kunnia telakoitua Tampereen teatterikesään sen verran, että pääsin siivellä katsomaan prahalaisen Dejvické divadlo'n lauluharjoituksia. Pohdin hieman mielessäni mitä saisin irti tilaisuudessa, jonka kieli on tshekki, josta tunnen ainoastaan sanan pivo. Ei se haitannut. Ihmisten seuraaminen ja laulujen kuunteleminen piti minut haltioituneena 2½ tuntia.
En lähde julkisesti kommentoimaan tarkemmin tuota varsin yksityistä tilaisuutta muuten kuin toteamalla, että prahalaisteatterista löytyy upeita lauluääniä. Jos pääsette katsomaan niin menkää ihmeessä tuonne.
Olutmielessä matka sen sijaan ei sujunut hyvin: neljä ravintolaa, neljä pilaantunutta hanaolutta. Kolme näistä oli yhdessä olutravintolassa. Ensimmäinen kyseissä paikassa oli niin off, että siitä oli pakko valittaa (henkilökunta oli samaa mieltä kanssamme) ja saimme uudet juomat tilalle, mutta kun niidenkin tila oli vähän niin ja näin vaihdoimme paikkaa kauniin Tammerkosken rannalla olevaan teatteria vastapäätä olevaan irkkupubiin. Siellä oluet olivat kunnossa ja ruokalistakin näytti kiinnostavalta.
Harjoitusten jälkeen päädyimme ravintola Telakkaan, jonka listalta tilasin cajun-lohen, joka vastasi oikein hyvin käsitystäni cajun-ruoasta: napsakasti tulista, mutta ei liian tulista. Kala oli myös kypsyysasteeltaan sopivan mehevää. Äijäruokala suosittelee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)