Ylikalastuksesta

Päivän Hesarissa on hyvä, mutta ei mitään uutta sisältävä, Ylikalastusta on vaikea vähentää. Suosikaa siis kestävää kalastusta ja siihen on WWW:llä opas.

Sain vihdoinkin soitettua MSC-sertifioidulle kalakauppiaalle kysyäkseni saako heiltä sertifioitua merianturaa. Valitettavasti vastaus oli ei. No, ainakin tuli firmalle selväksi, että ainakin yksi asiakas löytyi. Punakampela olisi kuulemma lähin MSC-sertifioitu laji.

Possua poskeen

Niin kalojen, possujen kuin nautojenkin poskilihoja on kehuttu sekä kirjallissa lähteissä että blogeissa niin paljon, että oli pakko ostaa kun iberico-possun posket kävelivät vastaan Reinin lihassa.

Pakastetun lihan mukana tuli varsin summittainen ja yksinkertainen ohje, mutta japanilaisen ruoan ystävänä yksinkertaisuus ei ole minulle ongelma, joten päätin käyttää ohjetta. Vähän sinnepäin.

Tarvitset

possun poskilihoja
merisuolaa
kanafondia
lihafondia
vettä
juureksia
muutama laakerinlehti
kokonaisia mustapippureita

Suolaa lihat ja pidä kylmässä 1½ tuntia.

Laita juurekset uunivuoan pohjalle ja nosta lihat niiden päälle. Lisää kiehumispisteessä oleva veden ja fondien seos vuokaan. Lisää laakerinlehdet ja mustapippurit ja paista 10-11 tuntia 90 °C uunissa. Käännä lihat kun ne ovat ruskistuneet yläpuolelta.

Kommentit

Mureaa ja mehukasta. Juurekset jäivät harmittavasti turhan al denteksi pitkästä kypsentämisajasta huolimatta. Ehkä lihakin olisi arvostanut paria lisätuntia? Oishikatta 3/5 siis.

Kuvat jäivät vaihteeksi pimeäksi: pitäisi todellakin harjoitella salaman käyttämistä.

Viininä toimi Cháteauneuf-du-pape Domaine du Vieux Lazaret. Pitkästä aikaa join muuta ruanskalaista viiniä kuin roséta tai shamppanjaa ja täytyy todeta, että tämä mausteinen viini palautti uskoni ranskalaiseen punaviiniin. Hyvä viini, mutta 25 € hinta ei tee tästä arkiviiniä.

Hyvää juhannusta

Pidän kaupunkijuhannuksista. Kaupunki on tyhjä ja rauhallinen. Uunissa kypsyvät possunposket, pullollinen chateaneuf-du-pape'ta on hengittämässä ja tiskikone lopettaa kohta metelöintinsä. Kuvassa vasemalla ylhäällä yllätyksekseni äidiltäni saama lahja: muki, jossa lukee ÄIJÄ. Hiukan hämmentävä spektaakkeli, mutta ilahduin.



Kyllästyin kylmiin lautasiin, jotka viilentävät ruoan nopeasti. Ratkaisu: ostetaan halpa irtolevy. Samalla investoinnilla nabemonoa voi tehdä pöydässä.

Mutta ennen kaikkea: Äijäruokala toivottaa hyvää juhannusta kaikille!