Bowmore 12

Tapoihini kuuluu hyvä viski. 12-vuotias Bowmore kuuluu niihin. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran kun suosikkiviskiäni 16-vuotiasta Lagavulinia ei pitkään aikaan saanut Suomesta. Se oli sitä aikaa, jolloin en ollut vielä oppinut, että aivan kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda ja olin hyvin, hyvin päissäni ja pettymys oli suuri kiroillessani mielessäni, että tämänkö Alko on tuonut Lagavulinin tilalle.

Väärässä olin sillä silloisen päihtymykseni hyvin tietäen ostin pullollisen Bowmorea ja se oli lopulta hyvin viehättävä kokemus. Se on maultaan paljon miedompi kuin Lagavulin, mutta siinä on hienoja vivahteita ja tämä viski oli ensimmäinen, josta minun makuaistini löysi selkeän salmiakin vivahteen.

Äijäruokala suosittelee.

Veau sylvie

Vasikanpaistia on tehty äijäruokalassa ennenkin, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä, mutta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy kiinnostavampiakian reseptejä kuin veau poêlé, mutta päätin vajaat vuosi sitten kokeilla perusreseptiä ensimmäisellä kerralla.

Tämän illallisen tarina alkoi siitä, että löysin tarjouksesta vasikanpaistin, jonka jälkeen reseptiksi valikoitui veau sylvie. Marinoidaan yrteissä, brandyssä ja madeiressa, täytetään kinkulla ja juustolla. Peitetään pekonilla. Voisiko se muka olla pahaa?

Useasta eri syystä marinointiaika pidentyi yöstä pariksi päiväksi ja samalla tuhoutui marinadiliemi, joten resepti ei ole alkuperäinen. Jostain ilmestyi lisäksi mieliteko saada kuskusia, mutta koska Marokko on entinen Ranskan siirtomaa kuskus ei liene ranskalaisen ruoan vierellä rikos.

Tarvitset

2½ kg vasikanpaistin

Marinadi

1 dl brandyä
1 dl madeiraa
2 rkl oliiviöljyä
pieni porkkana viipaleina
pieni sipuli viipaleina
1 rkl suolaa
iso maustekimppu ja mustapippuria: 6 persiljanokaa, laakerinlehti, 6 timjaminoksaa, 6 pippuria harsokangastilkkuun kiedottuina.

Täyte

6 isoa 3 mm viipaletta keitettyä kinkkua - mahdollisesti useampiakin
12 isoa 3 mm paksuista viipaletta tahkojuustoa - mahdollisesti useampiakin

Muut

4 rkl voita
2 rkl öljyä

½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
170 g pekonisuikaleita

Leikkaa paistiin syviä viilloksia toisestä päästä toiseen niin, että sen voi avata kuin kirjan: leikkaa yhdensuuntaisia syviä viiltoja kolmen sentin välein 1½ cm syvälle paistin pohjasta. Näin saadaan 3-4 paksua lihapalaa, jotka ovat irti toisitaan yläpäästä ja sivuista, mutta kiinni paistin pohjasta.

Pane liha kulhoon ja valele sitä marinadilla. Marinoi kaksi päivää välillä paistia käännellen.

Täytä viillot juustoviipaleilla ja kinkulla. Sido paisti alkuperäiseen muotoonsa ja pyyhi vielä paperipyyhkeillä, jotta paisti ruskistuisi kauniisti.

Kuumenna uuni 175 °C.

Siivilöi marinadi ja käristä kasviksia hiljaa voissa ja öljyssä 5 minuutin ajan. Työnnä ne syrjään padan pohjalla. Pane paisti ehyt puoli alaspäin ja ruskista pohjaa 5 minuuttia. Valele padassa olevalla öljyllä ja voilla. Ruskista myös paistin kyljet.

Mausta liha suolalla ja pippurilla. Pane pekoniviipaleet päälle. Työnnä lihaan lämöpmittari, peitä se alumiinifoliolla ja pane kansi päälle ja pata uuniin alimpaan kolmannekseen. Paisti on valmis kun sen sisälämpötila on 82 °C.

Poista paisti padasta ja soseuta paistiliemi tasaiseksi ja keitä se kokoon kastikkeeksi.

Kommentit

Reseptistä tuli varsin erilainen - varsinkin pekonia oli paljon enemmän kuin kirjassa - kuin kirjan resepti, mutta lopputulos antoi uskoa siihen, että vasikanpaisti voi olla myös hyvää. Oishikatta 3/5. Annosten rakentamisessa voisi taas olla opittavaa sillä ei tuosta kaunista tullut.

Tian d'aubergines

Alex Mackayn kirjasta Cooking in Provence tuli bongattua tian d'aubergines ja koska minulla on viha-rakkaussuhde munakoisoon niin olihan sitä pakko kokeilla. Omasta toteutuksestani tuli kuitenkin erilainen koska käytin enemmän nestettä kuin kirjan reseptissä sillä minun sipulini eivät muuttuneet pehmeiksi reseptin lupaamassa 10 minuutissa - sipulit hautuivat lopulta matalalla lämmöllä pari tuntia.

Kirjan mukaan reseptin nimi tulee poikuuden menetyksestä: jotain, jonka voi kokea vain kerran. Eli annoksen pitäisi olla jotain täysin ainutlaatuista. Ruokalajien nimet ovat joskus kaukana siitä mistä on kysymys.

Ruokalajia voi kirjan mukaan syödä sellaisenaan kuten teinkin, mutta mielestäni sen voimakkaat maut kaipaavat seurakseen jotain tasoittavaa. Jotain neutraalimpaa lisuketta viereen? Perunamuhennos ja kirjan ehdottama lammas voisivat sopia hyvin annoksen seuraksi.

Musiikki

Kokkauksen musiikkina toimi Pink Floydin Wish You Were Here. Kappaleesta ei voi olla tulematta mieleen viiden vuoden takainen kuuden kuukauden jakso, jolloin kaikki, mukaanlukien seuratoverini, jonka kanssa tuli pelattua monet shakin SM-kisat ja joka sai surmansa auto-onnettomuudessa ollessaan lomalla YK-joukoista, tuntuivat kuolevan ympäriltä.

Monet tulkitsevan kappaleen romanttisena kaipauslauluna, mutta minusta se on nimeenomaan menetettyjen läheisten kaipauslaulu.

Tarvitset

Alkuperäisen reseptin ainesosamäärät menevät näin. Sovella astian, ainesten ja ruokailijoiden määrän mukaan. Itse tein karkeasti puolikkaan annoksen.

1 kg sipulia kuorittuina ja ohuiksi siivuiksi leikattuina
50 ml oliiviöljyä
1 tl tomusokeria
1 tl suolaa
1 dl vettä
keskikokoisen munakoison
ison kesäkurpitsan
4 isoa roma-tomaattia
timjamia, tuoretta tai kuivattua
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä valeluun

Laita sipulit pannulle, jolle on kansi. Lisää oliiviöljy ja teelusikallinen tomusokeria ja suolaa. sekä 1 dl vettä. Laita kansi pannun päälle ja paista matalalla lämmöllä kunnes sipuli on pehmennyt. Poista kansi, nosta lämpöä, sekoita säännöllisesti ja paista kunnes sipuli on karamelisoitunut tummaksi. Siirrä sipulit laakeaan uunipataan.

Leikkaa tomaatit, munakoiso ja kesäkurpitsa sentin siivuiksi ja levitä ne sipulipaistoksen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele timjamia päälle. Valele oliiviöljyllä ja peitä foliolla. Paista 160 °C uunissa 45 minuuttia. Poista folio ja paista vielä tunti. Lopputuloksen pitäisi olla melkein kuiva, tomaattien tummia ja makujen hyvin konsentroituneita.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, mutta sipulia on suhteessa liikaa. Minun makumaailmaani ei myöskään sovi se, että näin jyräävää ruokalajia syödään yksinään. Oishikatta 3/5. Vähemmällä sipulilla ehdottomasti enemmän.

I wish you were here.