Treffi Pub & Bistro

Sain loppukeväästä kutsun Treffi Pub & Bistroon kokeilemaan, että onko bistron ruoka riittävän äijää. Kutsu oli mieluisa, sillä bistro on mieluisa. Kävin Treffissä ensimmäiset kerrat oluella ollessani matkalla Itä-Helsinkiin sukulaisten luokse tai purjehtimaan. Sen jälkeen Treffissä remontoitiin ja ravintola tuli tunnetuksi maukkaista hampurilaistaan, joita olen syönyt kolme kertaa. Näistä kaksi kertaa oli nappisuoritusta ja yksi oikein hyvä.

Monista syistä vierailu lykkääntyi syksyyn. Pyysin sisarentyttäreni seuraksi. Pöydässä päätimme kokeilla menulta jotain muuta, kuin hampurilaisia, jotka olen jo oiviksi todennut.



Herttoniemeläistä olutta: Hammertime Etko-panimolta.

Treffin olutvalikoima ei ole pubiksi laaja, mutta miellyttävän paikallinen.



Alkupalalankku.

Alkupalalankku on runsas ja se riittäisi hyvin kevyeksi illalliseksi kahdelle. Yhdelle sitä ei valmisteta. Erityisesti lankussa loistivat lohirisotto ja mustekalat.



Karitsaa.

Karitsa osoittautui maukkaaksi ja mureaksi. Illallisen suurimpia helmiä.



Fish & Chips.

Fish & Chips on suosikkiruokalajejani. Treffin versio oli erittäin kauniisti rakennettu ja rapea, kuten pitääkin. Valitettavasti kuitenkaan maku ei ollut tasapainossa: liika pippuri tuntui selvästi.



Raparperipannacotta.

Raparperipannacotta oli maukasta.



Suklaabrownie, fudge-kastiketta ja jäätelöä.

Brownien olen muistaakseni syönyt aikaisemminkin. Se ei ole jumalaisen hyvää, se on syntisen hyvää.

Kommentit

Treffi Pub & Bistro on hyvän maineensa ansainnut. Ruoka on herkkullista ja annokset huoliteltuja, mutta annosten kokoja voisi säätää alaspäin, jos asiakas syö kolme ruokalajia. Ravintola on myös hintalaatusuhteeltaan erinomainen. Suosittelen lämpimästi.

Onko Treffin ruoka tarpeeksi äijää? No, on, vaikka blogini nimi onkin tiukan itseironinen.

Kesäkurpitsalasagne

Kesäkurpitsasato oli tänä vuonna hyvä ja sitä se oli myös plantaasilla, joten aikaisemmin kesällä Hannan sopasta bongaamani mielenkiintoinen kasvislasagne päätyi kokeiluun, hiukan muokattuna. Samalla pääsin testaamaan Liemessä-blogin innoittamaa uutta, ja kerrankin edullista, keittiölelua: juliennekuorijaa.

Tarvitset

1 kesäkurpitsa
400 g tomaattimurskaa
lasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
2 valkosipulin kynttä
kirsikkatomaatteja
200 g juustoa, esimerkiksi mozzarellaa ja savupaimenpoikaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
béchamel-kastiketta
loraus oliiviöljyä

Valmista béchamel-kastike. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi nauhoiksi juliennekuorijalla, mandoliinilla tai juustohöylällä. Sekoita mausteet tomaattimurskaan. Raasta kova juusto.

Lado aineet uunivuokaan, tomaattimurskaseos pohjimmaiseksi, sitten kesäkurpitsaa, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Jatka, kunnes kaikki ainekset on käytettyLisää kerros béchamelia, kirsikkatomaatin puolikkaita ja revi päälle pallo mozzarellaa. Lurauta päälle oliiviöljyä.

Paista 180 °C uunissa 45 minuuttia. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää, oishikatta 4/5. Parhaan lasagneni olen tosin edelleen syönyt New Yorkissa. La Lanterna di Vittoriossa. Siinä oli neljää juustoa ja béchamelia.

Spaghetti all'Amatriciana

Spaghetti all'Amatriciana. Tätä klassikkoa on pitänyt kokeilla pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Asiaa ei ole auttanut sekään, että mistään lähellä olevasta kaupasta ei pancettaa löydy.

Tarvitset

Neljälle

oliiviöljyä
100 g pancettaa kuutioituna
1 sipuli ohuina viipaleina
500 g tomaatteja kuorittuina, siemenet poistettuna ja kuutioituna
1 tuore chili siemenet poistettun ja pilkottuna
350 g spagettia
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Sudi paistinpannu öljyllä, lisää pancetta ja keitä matalalla lämmöllä, kunnes rasva on juoksevaa. Lisää sipuli ja kypsennä 10 minuuttia välillä sekoittaen kunnes sipuli on hiukan ruskistunutta. Lisää tomaatti ja chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja kypsennä 40 minuuttia. Lisää tarvittaessa lämmintä vettä. Keitä spagetti al denteksi. Valuta ja sekoita kastike spagettiin.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta määrä oli tolkuton ja tätä tuli syötyä liian monta päivää putkeen. Oishikatta 4/5.

Suuret Oluet – Pienet Panimot 2018

Lehdisötilaisuudessa puhuivat muun muassa Seppo Kääriäinen, Matti Heikkilä ja Anikó Lehtinen.

Lehdistötilaisuuteen antoi pohjaa tiedote Olutväki kokoontuu Rautatientorille 24.7.-28.7.. Vuodet ovat vierineen nopeasti, sillä tämä on jo 15. kerta Rautatientorilla. Tällä kertaa uusi alkoholilaki on tuonut muutoksia sekä oluenvalmistusympäristöön, että tapahtumaan.

Uusi laki on parannus, mutta ongelmatonkaan se ei ole. Erinomaisena esimerkkinä toimii se, että verottaja on tulkinnut Bryggerin ja Lammin Sahdin toisistaan riippuvaiseksi vastoin valtionhallinnan ohjeita ja EU:n säännöksiä. Hallinto-oikeus tuo tähän toivottavasti korjauksen. Pienpanimoiden ulosmyyntioikeus on kauan kaivattu uudistus, mutta siinäkin osa pienpanimoista on rajattu oikeuden ulkopuolelle.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Suomessa on taas sata panimoa eli ollaan samassa suuruusluokassa, kuin ennen kieltolakia ja panimoiden keskittymistä.

Saapuessani tämän vuoden Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtuman lehdistötilaisuuteen ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota, oli perinteisen pinottavan tuopin vaihtuminen lasimaisempaan. Samalla maksimivetoisuus on laskenut puolesta litrasta neljään desiin. Viimeisten vuosieen tapaan myös pieniä maistelulaseja on myynnissä, mutta niitä ei lunasteta takaisin, toisin kuin isompia laseja. Lasimaisuudestaan huolimatta uudetkin lasit mahtuvat toistensa sisään.

Lehdistötilaisuuden tervetulo-oluena toimi Lammin Sahdin Naakka Strong Ale.

Pidin Naakasta, vaikka viime aikoina olen hyvin harvoin juonut vahvoja oluita ja kannan kaupasta tyypillisesti kotiin Pilsner Urquellia, Saimaa Brewing Companyn pilsiä tai Stadin panimon American Session IPAa. Eli siis oluita, joita sai jo viime vuonna myydä maitokaupassa. Kerrat, joina olen ostanut kaupasta yli 4,7 % oluita, voi laskea yhden käden sormin. Kyynikko minussa ajattelee, että suurin syy uuteen alkoholilakiin oli saada lonkero kaupan hyllyille.

Ilahduttavasti ruokaa tarjoilee tapahtumassa myös Juuren väki.

Lista vaikuttaa kiinnostavalta.

Tämän vuoden vieraat ovat Baskimaasta ja Kataloniasta.

Bryggerillä on kaksikin pistettä: ruokapiste muutamalla oluella ja kuvassa oleva olutpiste.

Oluet ja ruoat

Muutama olutkin tuli luonnollisesti maistettua. Onnistuin poikkeuksellisesti välttämään kaikki aikaisemmin maistamani oluet ja uusiin panimoihinkin tuli tutustuttua. Maistelua varten täällä käydään.

Malmgårdin Wheat IPA, humalana Idaho, kuten ylemmästä kuvasta voi päätellä. Pidin.

Ruisherkun valkosipulivoissa paistetet ruisleipäsiivut ovat oivaa seuraa oluelle.

SOPP ennen avaamista oli itsessään kokemus. Henkilökunnan lisäksi paikalla vain toimittajia ja blogaajia. Tilaa oli runsaasti.

Lapin panimon Saana on vienosti, mutta selvästi, katajalta maustettu ale. Tyylilajikseen se onkin saanut Lapland Pale Ale -nimen.

Pottupuodin perunalastuja ei kannata jättää väliin.

Imperial Stout ei ole ilmiselvin valinta hellepäivänä, mutta Fiskarsin panimon Tammi Tsaar BA oli niin mielenkiintoinen, että sitä oli pakko kokeilla. Samaa olutta on kypsytettä vanhassa oloroso-tynnyrissä ja amerikkalaisessa tammessa, jossa on pidetty akvaviittia. Pidin molemmista ja ero maussa oli selkeä.

Ulosmyynti

Tapahtuman ulosmyynti tapahtuu pienestä kaupasta ja valikoimaan kuuluu muunmuassa katalonialaisia ja baski-oluita. Säännöt ovat luonnollisesti samat, kuin kaupoilla ja ravintoloilla: maksimissaan 5,5 % ja ostokset pitää tehdä ennen kello 21. Minä otin mukaani kaksi baskiolutta ja yhden katalonialaisen; ideana se, että näiden alueiden oluita ei ole yleisesti saatavilla. Henkilökunta suositteli, että ostoksia ei jätä lauantaille.

Jälleen kerran hyvä tapahtuma, Matkailutoimittajien Kilta ei turhaan valinnut tätä 2016 vuoden matkailutapahtumaksi.

Paistettua turskaa chilillä, inkiväärillä ja limellä

Pohdiskelin kalatiskin äärellä päivän illallista, kunnes huomasin, että turskapalassa on vielä nahka. Se paistuisi hyvin. Limeä, inkivääriä ja chiliä?

Tarvitset

Kahdelle

300 g turskaa
½ punainen chili
3 cm inkivääriä
½ lime
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita

Mausta kala pippurilla ja suolalla. Pirskota limenpuolikkaan mehu kalan päälle.

Kuori inkivääri ja leikkaa se julienneksi. Poista chilistä siemenet ja pilko.

Kuumenna voi ja öljy pannulla. Lisää inkivääri ja chili ja paista, kunnes aromit ovat irronneet. Lisää kala pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista keskilämmöllä viitisen minuuttia – palani oli varsin paksu. Käännä ja paista toiset viisi minuuttia. Tarjoile basmatiriisin kera.

Kommentit

Kala jäi hiukan suolattomaksi ja ehkä se olisi voinut olla hiukan kypsempää. Korianteri olisi ehkä sopinut lisämausteeksi. Joka tapauksessa hyvää ja kehityskelpoista. Oishikatta 4/5.

Keittokirjakirjakauppa Librairie Gourmande ja kävelyretki Pariisissa

Librairie Gourmande

Vierailin marraskuussa Pariisissa dotGo-konferenssissa, jota sivumennen voi suositella kaikille Golang-ohjelmointikielestä kiinnostuneille. Ilokseni sain yhdistettyä siihen jonkin verran lomaa ja pääsin kolmannen kerran koluamaan Pariisia. Googlatessani jotain silmiini osui maininta jo menneistä keittokirjamessuista. Aivoissani alkoi raksuttaa, että tästä kaupungista on pakko löytyä keittokirjakirjakauppa. Ja löytyihän sellainen, jopa kävelymatkan päästä Montmartresta. Hakukone kertoi myös, että Librairie Gourmandessa on myös enganninkielisiä kirjoja – ranskankielentaitoni on valitettavasti kauniisti sanottuna vaatimaton.

Kauppa löytyi suhteellisen helposti ja kiertelin jonkin aikaa kaupassa etsien enganninkielisiä keittokirjoja tiedostaen, että jos osaisin ranskaa, poistuisin kaupasta kottikärryllisen kirjoja kanssa. Bonjour, monsieur., kysyi myyjä. Bonjour, Madame. Do you speak English?. Puhuihan hän, Pariisissa pärjää arkielämässä yleensä aivan hyvin englannilla. Minut neuvottiin toiseen kerrokseen, josta löytyi muutama kirjahylllyllinen enganninkielisiä kirjoja ja mikä ilahduttavaa: useimmista niistä en ollut koskaan edes kuullut.

Librairie Gourmande oli se viimeinen tönäisy, joka tarvittiin siihen, että lähdin ranskankielen alkeiskurssille. Kunhan kielitaito on riittävällä tasolla palaan Pariisiin kottikärryjen kanssa.

Linkkejä

Librairie Gourmande
Librairie Gourmande Facebookissa
Librairie Gourmande Instagramissa
Librairie Gourmande Twitterissä

Provençalelainen ja normandialainen keittokirja takertuivat hihaan.

Valitsin lopulta kaksi kirjaa: Anne Prévelin Recipes from Normandy – Les recettes de ma grand-mère ja Richard Olneyn Lulu's Provençal Table. Provençelaisesta keittiöstä olen pitänyt aina ja calvadoksen ja maitotuotteiden ystävää luonnollisesti kiehtoo Normandia. Kuvan normandialainen keittokirja on sikälikin mielenkiintoinen, että reseptit löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi.

Père Lachaise

Ensimmäisellä matkallani Pariisiin minulla oli matkalukemisenani Alex Kershawn Robert Capan elämänkerta Blood and Champagne. Lukiessani huomasin, että suosikkivalokuvaajini kuuluviin Capan elämän suuri rakkaus Gerda Taro on haudattu Père Lachaiseen. Aika ei riittänyt kuitenkaan kaikkeen, vaan vasta kolmannella kerralla löysin aikaa vierailulle hautausmaalle, joka osoittautui vaikuttavaksi. Nimilistaa lukiessa, tuli selväksi, että tänne on haudattu huomattava osa ranskalaisista kuuluisuuksista sekä monia muita Oscar Wildesta Jim Morrisoniin.

Nautin kaupungeissa, varsinkin yöllä, kävelemisestä, mutta aliarvioin matkan kirjakaupasta hautausmaalle. Jos tekisin tämän toisen kerran, käyttäisin metroa.

Jim Morrisonin hauta

Jim Morrisonin hauta on helppo löytää: kun pääsee suunnilleen oikeaan osaan hautausmaata riittää, että seuraa minne ihmiset menevät.

Edith Piafin hauta

Saapuessani vyöhykkeelle, jossa tiesin Piafin ja Taron hautojen olevan, aloin kulkea rivi riviltä. Kuljettuani noin puoliväliin avulias, mutta täysin englanninkielentaidoton hautausmaan työntekijä, tuli neuvomaan. En ymmärtänyt mitään, mutta ymmärsin, että hän yrittää auttaa minua löytämään Piafin haudan ja se löytyikin paria riviä alempaa.

Gerda Taron hauta

Gerda Taron hauta

Gerda Taron hauta sen sijaan löytyi aivan vyöhykkeen alaosasta. Valokuvaajaa minussa ilahdutti, että joku oli tuonut hänellekin kukkia.

Spaghetti carbonara

Spaghetti carbonara, jonka minä opin lapsuudessani miilunpolttajan spagettina, herättää suuria tunteita. Väärin tehty! huudahduksen kuulee usein. Erityisesti kermankäyttöä on tapana paheksua ja kermaisena minäkin tämän pastan opin tuntemaan. Iän kertyessä olen kuitenkin huomannut pitäväni yhä yksikertaisemmista pastoista. Luettuani How to cook the perfect spaghetti carbonara toteutin pitkäaikaisen ajatukseni aidomman spaghetti carbonaran valmistamisesta. The Guardianin artikkeli käyttää pohdinnassaan myös italialaisen keittokirjallisuuden klassikkoa Il cucchiaio d'argento, joka löytyy minulta enganninkielisenä käännöksenä The Silver Spoon – sujuva italiantaitoni jää valitettavasti siihen, että osaan laskea yhdestä neljääntoista, joten on pakko tyytyä käännökseen. Hopealusikan reseptin käyttäminen pohjana oli siis hyvin luontevaa.

Carbonaraan pitäisi käyttää pancettaa tai savustamatonta pekonia, mutta tavallista pekonia on paljon yleisemmin saatavilla. The Guardianin toimittaja Felicity Cloake on sitä mieltä, että savustettu pekoni ja juusto ovat umamin yliannostus, mutta ehkä minun pitää kypsyä vielä hieman lisää yksinkertaisten makujen ystävänä, jotta en pitäisi tässä ruoassa savustetusta pekonista. Tapanani on käyttää kokonainen pekonipaketti eli sitä on perinteisiin versioihin verrattuna suhteessa liikaa.

Eli, kyllä, nykyinenkään versioni carbonarasta ei ole kovin aitoa, mutta se on silti hyvää.

Tarvitset

Neljälle

25 g voita
noin 170 g paketti pekonia kuutioituna
1 valkosipulin kynsi
350 g spagettia
2 munaa haarukalla sekoitettuna
40 g parmesania
40 g pecorinoa
suolaa ja mustapippuria

Sulata voi pannulla, lisää pekoni ja valkosipuli ja paista, kunnes valkosipuli on ruskistunut. Poista ja hylkää valkosipuli. Siirrä pekoni talouspaperilla päällystetylle lautaselle ylimääräisen rasvan poistamiseksi. Keitä samaan aikaan spagetti runsaasti suolatussa vedessä, kunnes pasta on al dente. Kaada vesi pois ja lisää pekoni. Siirra keittoastia pois lämmöltä, lisää munat ja puolet juustoista. Mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin, jotta muna peittää kauttaaltaan spagetin. Lisää loput juustosta, sekoita ja tarjoa välittömästi.

Kommentit

Spaghetti carbonara on herkullinen ja erittäin helppotekoinen ruokalaji. Olennaista on muistaa, että pasta ei saa kypsyä liikaa. Oishikatta 4/5.