torstai 28. helmikuuta 2013

Newyorkilainen lounas

Suomalaista lounasruokakulttuuria osaa todella arvostaa vasta, kun on asunut pari vuotta New Yorkissa. Suomalaisen näkökulmasta varsinainen lounas puuttuu tästä maasta – ainakin kiireisimmistä liikemaailmasta.

Yritysmaailmassa yleisin lounas on täytetty voileipä. Liikemiehet huitaisevat leivän taksissa matkalla tapaamisiin, tietokoneensa ääressä tai lyhyellä tauolla. Tässä yksi esimerkki voileipälounastarjoilusta maanantain seminaarista.


From Äijäruokaa 2013-02

Minulle tämä voileipäkulttuuri on ollut kauhistus, sillä edustan sitä suomalaista porukkaa, jolle ruisleipä on aidointa leipää ja kaikki muu on lähinnä rinnastettavissa pullaan. (Viime aikoina olen oppinut nauttimaan myös rapeakuorisista vaaleista leivistä.)

From Äijäruokaa 2013-02


"Tehokkaasti" ilman lounasta vai edullisesti hyvään ravintolaan?


Moni newyorkilainen ajattelee, että  esimies kokee lounaalla olemisen velttoiluksi, eikä uskalla sen takia lähteä lounaalle. Leivän tai muun lounaan nakertaminen tietokoneen luona on siksi niin äärimmäisen yleinen ilmiö. Työskennellessäni Dance Theatre of Harlemissa viime keväänä, olin ainoa seitsenhenkiseltä osastoltani, joka kävi säännöllisesti lounaalla toimiston ulkopuolella.

Poikkeuksiakin on. Osa newyorkilaisistakin lähtee lounaalle ja ottaa hyödyn irti erinomaisista lounastarjouksista. Tässä vinkki myös budjettimatkailijoille: hyviinkin ravintoloihin pääsee edullisesti lounasaikaan. Kunhan muistamme sitten toimia maan tavoilla ja jättää tippiä kaksi kertaa verojen verran pyöristettynä hieman ylöspäin. Toinen tapa laskea tipin ja verojen yhteismäärä on kertoa ruoan hinta 1,25:llä. Tippi ei oikeasti ole maksu hyvästä palvelusta. Se pitää ennemminkin nähdä pakollisena narikkamaksuna. Tarjoilijoiden peruspalkka on surkea, joten moni elää tippien avulla.

Vinkkejä lounaspaikoista tulossa myöhemmin.

2 kommenttia:

tei kirjoitti...

Mina puolestani ihastuin USA:ssa asuessani brown bag -kokouksiin ja seminaareihin.

Ja taalla, kun on pitkat tyopaivat muutenkin, en halua niita enaa venyttaa pitamalla tunnin ruokatuntia, vaan usein syon tietokoneen aaressa toita tehden.

Heidi Lehmuskumpu kirjoitti...

Makuja on toki monia. Henkilökohtaisesti en usko, että työteho pysyy hyvänä, jos istuu koneen ääressä koko ajan. Minä ainankin toimin tehokkaammin jakamalla päiväni osiin. Kunnollinen lounas on aivan ehdoton.