Newyorkilaisen valokuuvajan Scott McPartlandin PSPhoton videota
Sää on kiehtonut minua aina, ja joihinkin harrastuksiini se on olennaisesti vaikuttava tekijä; asevelvollisuuskin tuli suoritettua tiedostelu- ja sääkoulun kautta kiertäen. Kovista myrskyistä muistan erityisesti pari syysmyrskyä palvelusajaltani Isosaaren linnakkeella, Japanin vuoden 2007 taifuuni numero yhdeksikön, joka iski suoraan Tokioon. Omia kokemuksia lähemmäksi tuli kuitenkin Sandy-hurrikaani, sillä asuuhan New Yorkissa vaimoni Heidi ja joitakin tuttavia.
Strawberry Fieldsin Imagine-mosaiiikki. © Heidi.
Myrskyn lähestyessä ahmin uutisia, newyorkilaisten Facebook-seiniä, joilla myrskystä vinoiltiin samalla kun siihen valmistauduttiin. Eräässä keskustelussa pohdittiin sekä sitä, että pitääkö ikkunalasit teipata (ja miten) sirpalevaaran minimoimiseksi ja että onko viinakaappi riittävän ladattu. Koin olevani aivan väärässä paikassa.
Luotin Heidin ja tuttavieni kykyyn pärjätä ja he joko asuivat tai olivat hakeutuneet turvallisille alueille. Erään tuttavan ilmoitus "Nyt lähti sähköt" häiritsi, mutta kun tiesi, mitä oli tapahtunut sain nukuttua yöni, vaikka netissä tulikin hilluttua viime yönä paljon.
Samaan aikaan Heidi asetti päähänsä toimittajan hatun ja aloitti juttusarjan tekemisen Radio Novalle ja MTV3:lle. Työn tuloksena syntyi kuusi radiojuttua ja yhdeksän juttua MTV3:n saitille. Näitä juttuja pääsee lukemaan Heidin omasta blogista, Redhead and the Citystä. Juttuja on useampi, linkki on niistä ensimmäiseen. Radiojutut linkitetään blogiin myöhemmin. Kolme edellistä blogausta liittyvät myös Sandyyn.
Päivän aikana ihmiset Atlantin takana heräsivät uuten päivään ja ilmoittivat itsestään. Myrskyn suurin voima oli heidät ohittanut.
1 kommentti:
Kiitos, Ari. On vielä paljon ystäviä, joilla ei ole sähköä. Staten Islandilla asuva Edrin sanoi, että voivat olla ilman sähköä 7-10 päivää...
Nyt kun juttusarjan tekeminen on tältä erää ohi, on aikaa pysähtyä ja ihmetellä. Kyllä tässä on pieni itkukin päässyt, kun on miettinyt tätä muiden tilannetta. Eilinen todisti myös sen, että Manhattan on todellakin saari. Kukaan ei päässyt tänne, eikä täältä pois. Olimme motissa. Ei voinut olla kuin miettimättä, että entä jos vesi olisi vain noussut ja noussut. Ei vielä nyt, mutta kenties sitten parinsadan vuoden päästä...
Lähetä kommentti