keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Sake no teriyaki



Sake no teriyakista, sananmukaisesti kiiltäväksi paistesta lohesta, on tullut kirjoitettua aikaisemminkin, mutta ensimmäinen blogaus oli epäonnistuminen, jonka ehkä jättäisin nykyään postaamatta, koska annos ei onnistunut, mutta ei oikein kelpaa itseironiseksi itsehäpäisypostaukseksikaan. Mutta eilen onnistuin paremmin.

Teriyaki-kastikeen voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi saken voi jättää pois, mutta useimmissa resepteissä sitä on. Eri nesteiden määrien suhteet tuntuvat olevan aina samat ja sokerin määrä vaihtelee. Tällä kertaa käytin Emi Kazukon määriä: 6 rkl miriniä, 6 rkl soijakastiketta, 6 rkl sakea ja 2 tl sokeria.

Tarvitset



furi-jio suolattua lohta
teriyaki-kastiketta
maultaan neutraalia kasvisöljyä
kiehuvaa vettä

Kuumenna öljy pannulla ja paista lohipalaa 2-3 minuuttia, käännä ja paista toiset 2-3 minuuttia. Liikuttele kalaa, jotta se ei jää kiinni pannuun. Tässä vaiheessa kalan pitäisi vielä olla raakaa sisältä. Poista lämmöltä ja siirrä kulhoon. Huuhdo kiehuvalla vedellä poistaaksesi liian öljyn.



Minusta tämä ruokalaji on parhaimmillaan kun lohi on sisältä vielä selkeästi pihvikielellä medium. Kuvan vaalea pyramidi on raastettua daikonia, jota ei Suomesta saa. Omat daikonini on kasvatettu plantaasilla. Daikonin voi kuitenkin korvata sen lähisukulaisella retikalla.

Pane kala takaisin pannulle keskilämmölle nahka alaspäin ja kaada kastike sen päälle. Paista kalaa muutama minuutti nostellen sen päälle jatkuvasti kastiketta. Tarkka aika riippuu kalan tuoreudesta ja halutusta kypsyysasteesta.

Kommentit



Kuvien pienemmällä lautasella näkyvä kurkkujuttu on japanilaistyylinen pikkelsi, josta jo valmistaessa nousi epäilys, että reseptin suolamäärässä on jotain vikaa ja näin olikin: runsaan huuhtelunkin jälkeen pikkelsistä tuli lähes syömäkelvotonta. Resepti oli hivenen epämääräinen, joten syytän itseäni en Tsujin hienoa kirjaa tulkinnasta. Tätä pitää siis säätää.

Itse kala onnistui oikein hyvin ja sen kypsyysasteeseen olin erittäin tyytyväinen, mutta tajusin vasta annosta rakentaessani, että lohipala on iso ja japanilaiset lautaseni ovat varsin pieniä. Leikkasin siis jo valmiin lohipalan, joten leikkauspinnasta tuli epäsiisti.

Kuviin olen siinä mielessä tyytyväinen, että ne ovat rungon vaihtamisen jälkeisistä kuvistani harvinaisen epäpimeitä. Päätelmä: kun kerran omistaa laadukkaan makro-objektiivin niin käytä sitä edellisen rungon mukana tulleen halpis-zoomin sijasta vaikka joutuisitkin gimppaamaan saadaksesi rajattua kuvan silmää miellyttäväksi.

Kooste onnistumista ja epäonnistumista. Mutta, aivan ehdottomasti oishikatta 4/5.

Ei kommentteja: