SATVRNALIA MMDCCLXIII

Vietin tapaninpäivän jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli Ketun keittiössä saturnalia-juhlissa. Ketturouvan blogaukseen minulla ei juuri ole lisättävää, mutta todettakoon, että antiikin roomalaisia ruokia voisi hyvin muokata moderneiksi ruokalajeiksi.

Katsomo

Setä rubensilaisissa maisemissa. Oikealla puolellani pönötti Elizabeth I. The picture was taken by another food blogger so the usual CC license does not apply.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa ravintola Katsomossa. Olen sen ohi kulkiessani huomannut, mutta kokeilematta se on jäänyt vaikka sen sijainti on lounasta ajatellen minulle ihanteellinen. Käymistönäisynä toimi se, että sain mahdollisuuden valita "kaksi yhden hinnalla"-ystäväkortin yhteen ravintolaan joukosta ravintoloita. Kortit olivat ravintoloiden joulubuffettiin ja Katsomo erottui edukseen menullaan, joka ei edustanut sitä kaikkein perinteisintä jouluruokaa, joka minusta kuuluu varsinaiseen joulunviettoon.

Yhteys Savoy-teatteriin näkyy tiloissa: avaraan aulaan eksyisi ilman selkeää viitoitusta ja sama pätee pitkään matkaan nenänpuuterointihuoneeseen. Tämä ei ole vakavaa. Pöytämme oli yläkerrassa, jota ei voi olla ajattelematta punaisten lyhtyjen alueena. Seinät ovat tunnettujen maalausten kopioiden täyttämiä kuten kuvastakin näkyy.

Buffet osoittautui erinomaiseksi. Minun mieleeni oli erityisesti hiillostettu lohi, joka oli ilmeisestikin valmistettu tatakin tapaan: lyhyt kypsennys, jonka jälkeen kala siirretään kylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy ja lopputuloksena on selkeä kypsän ja raa'an ero. Kaunis ja maukas alkupala. Seurakseni pyytämäni toinen ruokablogaaja piti vielä enemmän prässätystä härästä, joka sekin oli erinomaista.

Palvelu oli korrektia, mutta mukavan rentoa. Aivan täysiä pisteitä siitä en anna sillä vesikannu saatiin pöytään vasta aterian loppupuolella ja sitä ennen vesilasimme olivat välillä tyhjiä turhan pitkään. Tämäkään ei ollut vakavaa. Viihdyimme molemmat ravintolassa ja ruoka oli hyvää. Äijäruokala suosittelee ja aikoo kokeilla jatkossa ainakin Katsomon lounasta.

Karitsankyljykset tyrnikastikkeessa

Joulukuun ruokahaaste on tyrni. Se on marja, jota en tiedosta ennen tätä haastetta maistaneeni. Kuvittelin löytäväni tumman, katajanmarjan kaltaisen marjan, mutta kaikkea muuta: tyrni on vaalean oranssi. Havainnon myötä katosi myös idea tummasta, tasaisesta, fariinisokerilla leikatusta, happamasta kastikkeesta.

Tyrnikastikeidea muuntautui rosoisen maalaismaiseksi, karkeasti silputun sipulin ja kokonaisten tyrnien päälle rakennetuksi annokseksi. Halusin kastikkeesta yrttisen, voimakkaan ja makean. Lihaksi päätyi Hakkaraiselta ostetut karitsankyljykset ja koska luvassa oli muutenkin tuhtia ruokaa niin kasvislisukkeeksi tein runsaassa voissa paistettuja perunoita, jotka olin esikypsentänyt blancheeraamalla eli keittämällä 2-3 minuuttia.

Tarvitset

1 sipulin
100 g sulatettuja pakastetyrnejä
5 dl vettä
3 rkl lihafondia
3 tl timjamia
3 tl rosmariinia
2 rkl fariinisokeria
mustapippuria
suolaa

Kuullota sipuli öljyssä. Lisää tyrnimarjat ja anna olla hetki pannulla. Lisää vesi, fondi ja mausteet. Keitä matalalla lämmöllä kokoon. Suolan kanssa kannattaa muistaa se, että fondissa on valmiiksi suolaa.

Kommentit

Kun minä sanon runsaassa voissa se tarkoittaa runsaassa voissa.

Annoksesta ja kastikkeesta tuli hyvää, mutta tyrni osoittautui ei-niin-yllättäen vahvaksi kaveriksi ja annoksen rakentamisessa olisi pitänyt käyttää paljon vähemmän kastiketta per annos. Mutta, oishikatta 3/5. Pakastimessani on vielä kaksi pussillista tyrnimarjoja, joten kokeiluille riittää tilaa.

Kuvista: mustat lautaset ottavat jokaisen sormenjäljen itseensä valokuvissa. Pitäisikö tässä keittiössä ruveta käyttämään hansikkaita?

Pihvit piparjuurikastikkeessa

Please note that the pictures were taken by Ketturouva and the usual CC license does not apply.

Kokoonnuimme itsenäisyyspäivää edeltävänä sunnuntaina Ketun keittiöön nauttimaan sakuska-pöydän antimista. Ketturouva on kirjoittanut jo itse tilaisuudesta, gratinoiduista tattarista ja sitruunaisista sienistä.

Minun tehtäväkseni jäi lähinnä kastikkeen tekeminen pihveille, jotka Karhuherra paistoi. Muutoinkin illan ruokiin käytetystä Lehmusoksien kirjasta Mannerheimin pöydässä löytyi myös resepti Pihvit piparjuurikastikkeessa.

Alimmasta kuvasta näkyy, että Ketun keittiöllä ja Äijäruokalalla on yhteinen paistinpannumaku. Le Creuset'n pannut ovat hillittömän kalliita, mutta eipä tarvitse ostaa joka vuosi kuudenkympin non-sticky-pannua, joten le Creuset maksaa itsensä takaisin jo parissa vuodessa paljon ruokaa tekevällä ihmisellä.

Piparjuurikastike

piparjuuri
2 juomalasillista lihalientä
½ rkl smetanaa
½ rkl jauhoja
½ rkl voita
1 rkl sokeria

Valmistetaan kastike, kaadetaan pihveille ja viedään heti pöytään. sanoo alkuperäinen resepti vanhoille keittokirjoille tyypillisen epämääräisesti.

Pohdimme miten tämä pitäisi toteuttaa. Kokonainen piparjuuri tuntui hurjalta ja päätimme raastaa sen ja lisätä sitä välillä maistaen. Ruskistin jauhot voissa, lisäsin lihaliemen ja sekoitin kastiketta kunnes se saostui ja keitin hiljaa jonkin aikaa. Lisäsin raastettua piparjuurta 2-3 rkl, sokerin ja smetanan.

Kommentit

Lehmusoksien kirjassa kiinnitti jo ensilukemisella huomion se, että Mannerheimin illallisten menut oli tapana allekirjoittaa, yleensä takaa, mutta joskus myös etupuolelta. Mieleeni nousi jo ensilukemalla, että tuon tavan voisi ottaa käyttöön: illasta jäisi konkreettinen muisto. Omasta menupohjastani minulla on selkeä idea, mutta se on vasta idea, mutta Ketturouva istui hetken koneen ääressä ja loihti esiin kuvan menun, jonka illallisen jälkeen allekirjoitimme.

Kastikkeesta tuli oikein hyvää, mutta mielestäni ei kovinkaan kauniin väristä. Piparjuuriraaste näkyy kuvissa selvästi, mutta se ei haittaa. Oishikatta 4/5.

Ranskalainen tori

Kuva elokuun 2010 tapahtumasta.

Ranskalainen tori on taas täällä! Elokuussa tapahtuma oli niin miellyttävä, että siellä tuli käytyä kaksikin kertaa. Ja kunhan tämä lentsu hellittää olen tuolla. Äijäruokala suosittelee.

Muualla blogissa

Ranskalainen tori Helsingissä
Mannerheim-museosta ranskalaiselle torille

Horisontteja

Joulua edeltävän ajan hyviin puoliin kuuluu jouluolutkausi. Oluet ovat vahvoja, lämpimiä ja joskus viinimäisiä. Joskus erinomaisia ja joskus epämiellyttävän viinamaisia.

Tämän vuoden erikoisin kokemus on ollut norjalaisen laatupanimon Nøgnen Red Horizon, joka on pantu sake-hiivalla. Yllättävää, mutta ei oikeastaan yllättävää sillä sakenvalmistus muistuttaa oluen panemista. Lopputulos on punainen ja mielenkiintoinen, mutta epätasapainoinen. Kahden maistamiskerran jälkeen en ole vieläkään varma pidänkö tästä oluesta.

Sarjasta löytyvät myös Dark Horizon ja Sweet Horizon. Tämän vuoden Dark Horizon on mokkamainen, erilainen kuin aikaisemmin. Sweet Horizon taas on hyvin mielenkiintoinen olut: silmät kiinni ja ilman oluen katkeruutta sitä voisi kuvitella portviiniksi.

Näitä kaikkia kannattaa maistaa.

Croque monsieur hiukan suomennettuna

Parin viikon aikana minulle on tullut useampikin äkillinen ruokapakkomielle. Sunnuntaina oli pakko saada merimiespihviä, jossa oluena toimi tumma Velko - olut, jota en halua juoda, mutta ruoassa se toimii oikein hyvin.

Perjantain pakkomielle oli croque-monsieur, mutta matkalla kauppaan aivoni käänsivät sitä kohti Suomea ja kinkku vaihtui poroksi. Hedelmätiskiltä takertui kuitenkin mukaan päärynä, jota ei voi suomalaiseksi kutsua. Mutta jos tästä olisi halunnut tehdä lähiruokaa niin mitä sen tilalle olisi voinut ottaa?

Tarvitset

2 viipaletta paahtoleipää
4 viipaletta emmentalia
2 ohutta viipaletta poronpaistia
2 ohutta viipaletta sipulia
2 tomaattiviipaletta
2 viipaletta päärynää
salaattia, tomaattia ja päärynää päälle laitettavaksi

Pane kummallekin paahtoleipäviipaleelle kaksi ohutta viipaletta juustoa. Lisää poro, sipuli, tomaatti ja päärynä. Nosta toinen leivistä kanneksi ja paahda parilassa. Lisää päälle salaattia, tomaattia ja sipulia. Tarjoa heti.

Kommentit

Hyvä iltapala, mutta tällaisestä ruoasta en ainakaan minä osaa tehdä kaunista. Oishikatta 3/5 siis.