Uuden kodin kunniaksi ensimmäisenä oikeana ruokana tuli vihdoinkin tehtyä carbonnades à la flamandea reseptin vaalean lagerin sijasta belgioluesta. Childin kirjan lager tullee siitä, että kirjan kirjoitusaikana belgioluita ei liene ollut ainakaan laajalti saatavissa Yhdysvalloissa. Oluena toimi Gouden Carolus Classic ja maku muuttui taivaallisen hyvästä syntisen hyväksi. Kuvasta ei hääppöistä tullut, mutta ruoka oli hyvää.
Ei koskaan enää tähän pataan vaaleaa lageria.
Kyselin taannoin riisinkeittimistä ja sainkin rohkaisua. Kun vielä entinen työtoverini näytti minulle Tekniikan maailman riisinkeitinarvostelun päätökseni oli tehty: Zojirushi.
Keitin korkattiin eilen Ketun keittiön väen vieraillessa vappuaattoillallisella. Aloitimme cavalla ja ruokana toimi
inkivääripossu, jota tein ensimmäisen kerran useammalle kuin kahdelle ihmiselle, mutta hyvinhän se toimi kunhan paistoi ohuita possuviipaleita riittävän pienen määrän kerrallaan.
Ei koskaan enää halpisriisinkeittimiä sillä Zojirushi keitti riisin miellyttävän kuohkeaksi eikä todellakaan polttanut mitään pohjaan. Huvittana ja typeränä pikku yksityiskohtana kerrottakoon, että huomasin keittimen kannessa varoitustarran, kumarruin hiukan kohti keitintä ja laskin käteni keittimen kannen päälle ja luin tekstin:
WARNING
Doing so may cause burns or scalding
Do not touch the steam vent
Arvannette missä kohtaa kantta minun kämmeneni oli? Onnekseni minua ei kuitenkaan kaltattu höyryllä.
Kukahan täällä tiskaisi? Keittiöremppa alkaa onneksi maanantaina ja jonkin ajan päästä eräs äijäruokalan parhaista ystävistä, tiskikone, palaa palvelukseen.
1 kommentti:
Kiitos inkivääripossusta, se oli hyvää. :) Ja jopa Poika söi possunsa, mitä voit pitää jonkinlaisena saavutuksena.
Lähetä kommentti