perjantai 22. lokakuuta 2010

Muistoja Japanista: bentō



Lähijuna saapumassa kuren asemalle. Meri näkyy joka paikassa: rautatieaseman kylteissä ja tyttöjen koulupuvuissa.

Eräs matkamme pääkohteista oli Kuren Yamato-museo sillä ystävääni ja minua kiehtoo merihistoria.

Tämän matkan ruokalajikaan ei ollut vaikea valinta ei ollut vaikea sillä palatessamme takaisin Tokioon ensin paikallisjunalla ja sitten shinkansenilla vaunuun tuli tarjoilukärry asiaankuuluvien kumarrusten kera ja sen valikoimiin kuului ilahduttavasti bentō-laatikoita. Se oli olennainen parannus menomatkaan verrattuna, sillä japanilainen leipä on suomalaisen suussa joko pahvia tai vaahtomuovia. Kotinurkilla Kōenjissa olisi ollut leipomo, mutta siihen emme koskaan päätyneet. Leipää ei siinä ilmastossa tehnyt mieli, mutta olisi sitä silti pitänyt kokeilla.

Kure





West Japan Railway'n shinkansen. Tästä shinkansen-mallista minulle tulee aina mieleen nokkaeläin.

Kuren kaupunki perustettiin vuonna 1902 ja se toimi toisen maailmansodan loppuun asti merkittävänä sotilastukikohtana ja siellä on yhä edelleen hävittäjä- ja sukellusveneosastot sekä Japanin merellisten itsepuolustusvoimien koulutusta.

Taistelulaiva Yamatolle omistettu Yamato-museo herätti avautuessaan Aasiassa ymmärrettävää pahennusta Japanin militaristisen kauden 1915-1945 vuoksi. Monet pitivät museona japanilaisen militarismin nousun esimerkkinä, mutta museo on teksteissään maltillinen eikä se ota kantaa siihen ketkä olivat hyviä ja ketkä olivat pahoja.

Japani on pyytänyt useita kertoja anteeksi toisen maailmansodan hirmutekoja, mutta anteeksipyyntö olisi vakuuttavampi jos japanilaiset koulukirjat eivät edelleenkin kirjoittaisi historiaa uudelleen. Tämän päivän Japani on silti alueen maltillisia toimijoita. Varsinkin jos sitä vertaa Kiinan pullisteluun Pohjois-Koreasta puhumattakaan.



Kuivalla maalla oleva sukellusvene yllätti meidät Kuressa. Sukellusvenemuseo oli avattu vain muutamia kuukausia aikaisemmin, joten emme tienneet sen olemassaolosta mitään.




Erittäin kovassa vastavalossa ottamani kuva. Museon eteläisellä seinällä on valtavat ikkunat ja niiden vuoksi kuvia on pakko ylivalottaa rajusti.



Ylimpänä Nikon-merkkinen sukellusveneen periskooppi, äärimmäisenä vasemmalla torpedon raato, jonka edessä on torpedo. Oikealla on kaiten, jonka edessä minua hieman vanhempi mies piti palopuheen, jonka mukaan Kaitenin sisällä oli mies. Totta, aivan kuten kamikaze-lentäjän, kaiteninkaan ohjaajan ei ollut tarkoitus tulla takaisin. Kun miehelle, joka ilmeisesti kuvitteli minua yhdysvaltalaiseksi, selvisi, että olenkin suomalainen minusta tuli hetkessä hyvä ihminen.



Edustalla on Mitsubishi A6M Zero, Mitsubishin kuuluisin, useinmiten Zerona tunnettu, tuote. Yhdysvaltalaiset hävittäjälentäjät, joilla oli käytettävissään vanhentunut Curtiss P-40 Warhawk, väänsivät työkalustaan mustaa huumoria:"What's a P-400? A P-40 with a Zero at it's tail."




Yamaton "pienois"malli on vaikuttava. Kun 256 m pitkästä laivasta tehdään 1:10 pienoismalli niin se on karkeasti 54 kertaa pidempi kuin minun veneeni.



Yamaton keulan muotoinen laituri museon meren puolella. Oikealla merellä modernin Japanin laivaston alus.

Bentō







Bentō-laatikko koottuna ja osina.













Japanista junasta ostamani bentō, jonka uusi sisältö on äijämättöä, johon pitäisi saada kasviksiakin mukaan, mutta tällä kertaa kävi niin, että olin tehnyt niku soboron aivan toiseen ruokalajiin, joka epäonnistui täysin, joten syntyi tällainen hätävara. Puikkoina toimivat puiset kertakäyttöpuikot, joita pyrin välttämään, mutta niitä vain silloin tällöin tulee esimerkiksi take away -sushin mukana vaikka tilatessaan sanoisikin, että en tarvitse puikkoja mukaan.


Tarvitset


keitettyä riisiä
niku soboroa

Täytä laatikko riisillä ja niku soborolla. Ainesosien määrät ratkaisee lounaslaatikon koko. Yksinkertaista, eikö olekin?

Kommentit


Tämän soi nälkäänsä, mutta koko postaus olisi ehkä jäänyt kirjoittamatta jos matkamuistelua ei olisi tullut jo tehtyä. Nälkä lähti. Tätä voisi tehdä uudelleen moniosaisempaan lounaslaatikkooni monipuolisempana versiona eli oishikatta 3/5 siis.

Kuvista tuli kovin tummia. Salamankäytön opetteluun pitäisi panostaa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Luomua ja olutta

Oluen ja luomun ystävän kannattaa vilkaista päivän Hesarin ruokatorstaita sillä siinä on juttua sekä olutpitoisesta ruoasta että luomusta. Sivu on maksullisella puolella netissä ja tietysti paperiversiossa, mutta ainakin olutlettujen resepti on jo ilmaisellakin puolella.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Niku soboro



Seuraavaan Muistoja Japanista-postaukseeni tarvitsen täytettä ja googlatessani jääkaappini sisällön perusteella törmäsin niku soboroon.

Tarvitset



Reseptin löysin Justbento.comista. Reseptin kalkkuna tullee siitä, että reseptin alkuperäinen kirjoittaja muiden sivujen juttujen rivien välistä luettuna asuu Yhdysvalloissa, jossa yakitori saattaa olla kalkkunasta tehtyä, mitä puristit luonnollisesti paheksuvat. Minä käytin lihana luomunaudanjauhelihaa.

400 g naudan-, porsaan-, vasikan-, kalkkunanjauhelihaa tai niiden sekoitusta, mieluiten luomua
1 rkl sesamöljyä
(maultaan neutraalia kasvisöljyä)
1 pieni purjo hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
2 rkl sokeria
2 rkl sakea
3 rkl tummaa soijakastiketta
3-4 rkl osterikastiketta

Tarvikkeet: ison non-stick-paistinpannun tai wokin

Hienonna kasvikset niin pieneksi kuin pystyt.

Kuumenna enintään 1 rkl sesamöljyä pannussa. Jos tarvitset enemmän öljyä käytä maultaan neutraalia öljyä sillä sesamöljy on erittäin voimakkaan makuista. Lisää kasvikset ja pikapaista kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää liha ja ruskista hyvin

Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on hiukan karamelisoitunut.

Lisää sake, sekoita kunnes se on haihtunut.

Lisää soija- ja osterikastike. Hauduta kunnes neste on lähes haihtunut, mutta älä anna seoksen kuivua. Tarkista maku ja lisää soijakastiketta tai suolaa.

Kommentit



Lopputuloksessa maistuvat selvimmin sesamöljy, soijakastike ja osterikastike sekä japanilaiselle ruoalla niin tyypillinen makeus. Mieleen nousee nikumiso, mutta tämä on maultaan tasapainoisempaa. Maku on voimakas, mutta alkuperäisen reseptin mukaan sen on tarkoituskin olla koska yaki soboro tarjoillaan mietojen makujen täytteenä tai lisukkeena. Oishikatta-asteikon arviota on vaikea antaa sillä tällainen ei ole koskaan kaunista ruokaa, mutta 3/5 ei ole kaukana totuudesta.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Muistoja Japanista: karee raisu

Minä pidän Tokiosta hyvinkin paljon ja tähän muistoja Japanista postaukseen oli helppo valita ruokalajiksi karee raisu koska se oli yksi ensimmäisistä Japanissa syömistäni ruokalajeista ja koska kaupunkimaisema oli vähintäänkin näyttävä runsaasta kolmestasadasta metristä katsottuna.

Keisarillisen palatsin ulkopuolella



Tokion keisarillisen palatsin itäinen puutarha kuului matkan pakollisiin kohteisiin sillä paikka on kaunis ja siellä ovat Tokugawa-shogunaatin Edon linnan mielenkiintoisimmat osat. Ensimmäinen yritys päästä sisään puutarhaan päätyi pettymykseen sillä puutarhat eivät olleetkaan auki, mutta kävelyretki linnan ympäri oli itsessään kiinnostava ja tuotti runsaasti valokuvasatoa.




Japanilaisten linnojen vallihautojen näkyvimpiä asukkeja ovat joutsenet, mutta myös karppeja ja kilpikonnia löytyy.




Keisarillisen palatsin muurien ulkopuolelta löytyy uteliaisuutta herättävä patsas? Kuka hän oli? Miekka on suora eikä luukki muutenkaan ole japanilainen.



Halusin kuvan, jossa linnan lisäksi näkyy myös Tokyo Tower. Tokyo Tower on ulkoasultaan Eiffel-tornia muistuttava, mutta se on luonnollisesti hieman korkeampi. Mielenkiintoinen insinööriyksityiskohta on se, että massaa sillä on rakennustaidon kehittymisen vuoksi vain puolet esikuvastaan.

Shinjuku



Shinjuku, Tokion pilvenpiirtäjäkeskusta, on monille tuttu elokuvasta Lost in Translation, jonka katsoin aikoinaan lainatulta DVD-levyltä. Tämän blogauksen kirjoittamiseen meni viikko ja viikon arkipäivät päättyivät siihen, että kävin hakemassa Pienestä leffakaupasta DVD:n. Toisella katsomiskerralla kiinnitin enemmän huomiota elokuvan taitavaan kuvaukseen ja paikkojen tunnistamiseen Hei, tuon sillan alta olen kävellyt. Elokuvan ihmissuhdepyörittelyyn on osittain helppo samaistua, mutta suurimmat kiksit saan juuri siitä, että paikka on tuttu. Fiiliksessä on jotain samaa kuin mitä minulle Tampereella syntyneenä, Pirkkalassa kasvaneena ja 22 vuotta Helsingissä asuneena merkitsevät Kaurismäkien elokuvat Arvottomat, Klaani ja Calamari Union.

Suur-Tokion kaupungintalo


Tokyo Towerille löytyy ilmainen vaihtoehto: Suur-Tokion kaupungintalon kummassakin yli 300-metrisessä tornissa on näköalatasanne. Tokyo Tower'lla on kuulemma myös tungosta, joten valinta oli helppo.



Toinen kaupungintalon torneista puistosta kuvattuna.







Japanissa on hyvin tavallista, että turistikohteissa, jollainen kaupungintalo on paitsi näköalatasanteidensa niin myös turisti-infon vuoksi, on vapaaehtoisia oppaita. Ilman opastamme Fuji-san olisi todennäköisesti jäänyt taifuunikauden kosteassa ilmassa huomaamatta. Valokuvauksellinen yksityiskohta on se, että minä sain Fujista kuvan digijärkkärillä. Ystäväni laadukkaan digipokkarin kuvassa vuorta ei näy koska kameran optiikka ei riittänyt. Toisaalta puolet matka-ajasta kului siihen, että sanoin:"Odota hetki, vaihdan objektiivin."



Tästä kauniista keinotekoisesta vesiputouksesta on tullut kirjoitettua aikaisemminkin, mutta tässä sama putous puiston lehvystön läpi kuvattuna.



Kaikilla ei mene Japanissa hyvin: telttaleiri Tokion modernin keskustan ytimessä. Mitenköhän heille kävi kun vuoden 2007 taifuuni numero yhdeksän iski suoraan Tokioon. Minä katselin televisiouutisia turvallisesti Kiotossa, heitä ajattelematta, kuinka Tokiossa tuuli 53 m/s ja kuinka märimmällä alueella satoi 65 cm vettä vuorokaudessa.


Karee raisu






Karee raisu on moderni japanilainen klassikko, jota kokeilin ensimmäisen kerran kotona joskus 1990-luvulla ja seuraavan kerran Suur-Tokion kaupungintalon näköalatasanteen kahvilassa, jonka annos oli edullinen, toimiva, mutta ei erityisemmin mieleenpainuva. Tämän blogauksen resepti on peräisin Yamadan keittokirjasta Japanilainen keittokirja. Lisäsin kuivatun habaneron vaikka chilin käyttö ei kovin perinteistä lienekään ja perunoina toimivat plantaasilta peräisin olevat kuorimattomat miniperunat. Lisäksi vaihdoin lihaliemikuution fondiin.

Tarvitset


300 g naudan-, porsaan- tai kananlihaa
3 isoa sipulia
2 perunaa
1 pieni porkkana
7 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
½ rkl currya
1 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl hienonnettua inkivääriä
4 dl puuroutuvaa riisiä
1 l vettä
2 liha- tai kanaliemikuutiota

Hienonna kaksi sipulia. Leikkaa liha suupaloiksi ja ripottele niiden päälle suolaa, pippuria, 1 tl curryä sekä 1 rkl vehnäjauhoja. Leikkaa perunat ja porkkana 1 cm kokoisiksi kuutioiksi.

Sulata 1 rkl voita padassa ja ruskista sipuli. Kun se on ruskistunut lisää valkosipuli ja inkivääri ja jatka ruskistamista.

Lisää 2 rkl voita sekä lihapalat ja paista liha. Lisää 1 rkl voita, perunat ja porkkana. Kypsennä. Ripottele päälle ½ tl suolaa ja lisää laakerinlehti. Pane kansi päälle. Jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan levyn pienimmällä lämmöllä.

Poista kansi. Lisää lämpöä niin, että ylimääräinen neste poistuu.

Lisää pataan 2 rkl voita ja 3 rkl vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen kunnes jauhot ruskistuvat. Lisää loput currysta, sekoita kevyesti ja lisää 1 l lihalientä.

Keitä kastiketta kannen alla hauduttaen. Sekoita, jotta curry ei pala pohjaan. Keitä kunnes liha on pehmennyt. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Valmista riisi kastikkeen kypsyessä. Kun kastike ja riisi ovat valmiit leikkaa sipulista renkaita ja ruskista ne 1 rkl voita. Tarjoa riisi ja curry sipulirenkailla koristeltuna.

Kommentit



Hyvää ja helppoa perusruokaa, mutta ruokaa piti keittää kokoon paljon kauemmin kuin resepti antoi ymmärtää. Joskus pitää kokeilla ilman chiliäkin - tähän liittyen Hesarissa on mainio juttu Hentojen puolesta, mutta ainakin minä haluan joskus, mutta harvoin, chiliöverit. Ja quiche au roquefortin valkopippurin olen korvannut mustapippurilla jo kauan sitten.

Muualla verkossa



Jcastle info on the Edo Castle (江戸城)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Alko ja olut

Mediassa oli viikolla merkillinen olutuutinen, jota käsiteltiin Helsingin sanomissa ja Alko uudistaa oluen näkyvyyttä myymälöissään ja Taloussanomissa Alko laski oluen hintaa.

Hesarin uutisen viesti on kummallinen sikäli, että miksi tuota luokitusta ei ole tehty jo kauan sitten, koska ainakin rivioluenystävän mielestä Alkon olutvalikoima on varsin hyvä ja hyllymetrejä on runsaasti. Ei Alko sekoita valko- ja punaviinejäkään hyllyissä; kummallisuutta lisää se, että eri olutlaatujen makumaailma on vähintään yhtä laaja kuin mietojen viinien. Talsa nosti otsikkoon suomalaisen A-oluen hinnan laskemisen. Makuasioista voi kiistellä, mutta en oikein ymmärrä suomalaisen perus-A:n pointtia: korkeampi alkoholipitoisuus vaatii runkoa, jota suomalaisessa perus-A:ssa ei ole.

Tällä viikolla minulla oli ilo nauttia jaettuna 75 cl pullollinen belgialaista luostariolutta, jonka merkki oli tuntematon, koska etiketti syystä tai toisesta kadonnut. Pullo oli ollut pitkään kaapissa. 9,5-prosenttinen, tasapainoinen, kaunis olut. Vahva olut voi olla hyvää, mutta silloin sillä pitää olla luonnetta. Toivottavasti Alko myy jatkossa näkyvästi myös mielenkiintoisia suomalaisia oluita.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kalle Japanissa



Lohenmädistä, wasabista, majoneesista ja kurkusta saa maukkaan ja nopeasti valmistuvan pikkuannoksen, mutta se on mädin huonon säilyvyyden vuoksi hankala varsinkin yhden hengen taloudessa. Tähän löytyy kuitenkin ratkaisu: mätitahna.

Yleensä olen käyttänyt tavallista suomalaista kurkkua, mutta japanilaisen kurkun kuvaukset kirjallisuudessa kuulostavat kovasti avomaan kurkulta, joten tällä kertaa kokeilin sitä. Aitoa wasabia saa harvoin ja silloin kun sitä saa sen kilohinta on parisensataa euroa - ei siis mitään jokapäiväinen juures. Hankin kerran aitoa tavaraa ja järjestimme ystävien kesken ruokabileet sen ympärille, mutta päädyin siihen, että aito wasabi ei ole hintansa arvoista.

Piparjuuresta ja sinapista tehty "wasabi" hyvä feikki ja sitä saa tavallisimmin tuubeissa, mutta minä siirryin pari vuotta sitten jauheeseen, johon vesi sekoitetaan itse. Yksi tilaa vievä ainesosa vähemmän jääkaapissa.

Tarvitset



1 avomaan kurkku
(japanilaista) majoneesia
mätitahnaa
wasabia

Sekoita majoneesi ja wasabi, jonka kanssa kannattaa olla varovainen. Tarkoitus ei ole peittää kaikkia muita makuja wasabilla.

Leikkaa kurkku ½ cm viipaleiksi. Koverra teelusikan varren päällä kurkkuviipaleisiin kuoppa. Täytä kuoppa majoneesilla ja puserra mätitahnaa majoneesin päälle.

Kommentit



Mädin ja mätitahnan ero on iso: maku ja rakenne ovat erilaiset, erityisesti mätiversiosta jää kaipaamaan mädin poksahtelua ja mätitahna on niin voimakkaan makuista, että mätiversion mieto tyylikkyys on kaukana. Mutta kyllä minä silti pidän, oishikatta 3/5.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...