Siitä, kun vaihdoin vaipat hänen ollessaan pieni tyttö ei tunnu olevan kovin kauan. Eilen kävimme kuitenkin ravintola Kotossa juhlistamassa hänen täysi-ikäisyyttään.
Koto on aina viehättänyt minua ravintolana. Siisti ja asiallinen. Ruoka on hyvää vaikka riisi onkin joskus ainakin mimun makuuni vähemmän täydellisesti keitettyä. Kun ravintoloita uhkasi tupakointikielto Koto meni mukavasti etulinjaan ja teki rempan ja muuttui savuttomaksi runsaasti etuajassa. Uusi sisustus on vaalea ja ehkä vähän liiankin valoisa, mutta Kotossa on mukavaa viettää iltaa. Tavut ko-to tarkoittavat japanissa montaa asiaa sillä japani on täynnä homonyymejä. Kuvassa näkyvät kanjit kuitenkin kertovat mistä on kysymys: ravintolan nimi tarkoittaa vanhaa pääkaupunkia ja vaikka Japanissa vanhoja pääkaupunkeja riittää niin tässä tapauksessa kysymyksessä lienee Kioto.
kyō nite mo
kyō natsukashi ya
hototogisu
Haikujen kääntäminen ei ole helppoa, mutta suunnilleen näin:
Kiotossakin,
Kioto, kaipuu ja
käet
Bashōn haiku on haikumaiseen tapaan minimalistinen. Suomalaiseen paremmin osuva käännös olisi ehkä
Kiotossakin,
käen kukkuessa
kaipaan Kiotoa
Kotoon liittyy myös noloin ravintolamuistoni: kävin lounaalla ja tilasin tonkatsua. Tämän wieninleikkeen japanilaisen johdannaisen syöminen puikoilla oli ainakin silloin hiukan hankalaa ja tein karkean etikettirikkeen: komibashi eli työnsin puikot liian syvälle suuhuni ja puraisin. Kuului syvä raksahdus ja ensimmäinen ajatus oli, että nyt hajosi hammas. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan olin purrut kauniista puikosta kärjen poikki.
Tällä kertaa en mokaillut. Olimme jo pitkään olleet kiinnostuneet shabu-shabusta, ruoasta, jolla on onemapoeettinen nimi, joka kuvaa veden kiehumista. Pöytään tuotiin keittolevy ja sen päälle astia täynnä dashia sekä tarjotin, jolla oli ohuita viipaleita marmoroitua naudanlihaa, purjoa, siitakesieniä, tofua ja kiinankaalia. Dippikastikkeina seesaminen kastike ja ponzu-kastike. Mitä unohdin?
Totemo oishikatta desu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti