torstai 26. heinäkuuta 2018

Suuret Oluet – Pienet Panimot 2018


Lehdisötilaisuudessa puhuivat muun muassa Seppo Kääriäinen, Matti Heikkilä ja Anikó Lehtinen.

Lehdistötilaisuuteen antoi pohjaa tiedote Olutväki kokoontuu Rautatientorille 24.7.-28.7.. Vuodet ovat vierineen nopeasti, sillä tämä on jo 15. kerta Rautatientorilla. Tällä kertaa uusi alkoholilaki on tuonut muutoksia sekä oluenvalmistusympäristöön, että tapahtumaan.

Uusi laki on parannus, mutta ongelmatonkaan se ei ole. Erinomaisena esimerkkinä toimii se, että verottaja on tulkinnut Bryggerin ja Lammin Sahdin toisistaan riippuvaiseksi vastoin valtionhallinnan ohjeita ja EU:n säännöksiä. Hallinto-oikeus tuo tähän toivottavasti korjauksen. Pienpanimoiden ulosmyyntioikeus on kauan kaivattu uudistus, mutta siinäkin osa pienpanimoista on rajattu oikeuden ulkopuolelle.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Suomessa on taas sata panimoa eli ollaan samassa suuruusluokassa, kuin ennen kieltolakia ja panimoiden keskittymistä.


Saapuessani tämän vuoden Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtuman lehdistötilaisuuteen ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota, oli perinteisen pinottavan tuopin vaihtuminen lasimaisempaan. Samalla maksimivetoisuus on laskenut puolesta litrasta neljään desiin. Viimeisten vuosieen tapaan myös pieniä maistelulaseja on myynnissä, mutta niitä ei lunasteta takaisin, toisin kuin isompia laseja. Lasimaisuudestaan huolimatta uudetkin lasit mahtuvat toistensa sisään.


Lehdistötilaisuuden tervetulo-oluena toimi Lammin Sahdin Naakka Strong Ale.

Pidin Naakasta, vaikka viime aikoina olen hyvin harvoin juonut vahvoja oluita ja kannan kaupasta tyypillisesti kotiin Pilsner Urquellia, Saimaa Brewing Companyn pilsiä tai Stadin panimon American Session IPAa. Eli siis oluita, joita sai jo viime vuonna myydä maitokaupassa. Kerrat, joina olen ostanut kaupasta yli 4,7 % oluita, voi laskea yhden käden sormin. Kyynikko minussa ajattelee, että suurin syy uuteen alkoholilakiin oli saada lonkero kaupan hyllyille.


Ilahduttavasti ruokaa tarjoilee tapahtumassa myös Juuren väki.


Lista vaikuttaa kiinnostavalta.


Tämän vuoden vieraat ovat Baskimaasta ja Kataloniasta.


Bryggerillä on kaksikin pistettä: ruokapiste muutamalla oluella ja kuvassa oleva olutpiste.

Oluet ja ruoat


Muutama olutkin tuli luonnollisesti maistettua. Onnistuin poikkeuksellisesti välttämään kaikki aikaisemmin maistamani oluet ja uusiin panimoihinkin tuli tutustuttua. Maistelua varten täällä käydään.



Malmgårdin Wheat IPA, humalana Idaho, kuten ylemmästä kuvasta voi päätellä. Pidin.



Ruisherkun valkosipulivoissa paistetet ruisleipäsiivut ovat oivaa seuraa oluelle.


SOPP ennen avaamista oli itsessään kokemus. Henkilökunnan lisäksi paikalla vain toimittajia ja blogaajia. Tilaa oli runsaasti.


Lapin panimon Saana on vienosti, mutta selvästi, katajalta maustettu ale. Tyylilajikseen se onkin saanut Lapland Pale Ale -nimen.


Pottupuodin perunalastuja ei kannata jättää väliin.


Imperial Stout ei ole ilmiselvin valinta hellepäivänä, mutta Fiskarsin panimon Tammi Tsaar BA oli niin mielenkiintoinen, että sitä oli pakko kokeilla. Samaa olutta on kypsytettä vanhassa oloroso-tynnyrissä ja amerikkalaisessa tammessa, jossa on pidetty akvaviittia. Pidin molemmista ja ero maussa oli selkeä.

Ulosmyynti


Tapahtuman ulosmyynti tapahtuu pienestä kaupasta ja valikoimaan kuuluu muunmuassa katalonialaisia ja baski-oluita. Säännöt ovat luonnollisesti samat, kuin kaupoilla ja ravintoloilla: maksimissaan 5,5 % ja ostokset pitää tehdä ennen kello 21. Minä otin mukaani kaksi baskiolutta ja yhden katalonialaisen; ideana se, että näiden alueiden oluita ei ole yleisesti saatavilla. Henkilökunta suositteli, että ostoksia ei jätä lauantaille.

Jälleen kerran hyvä tapahtuma, Matkailutoimittajien Kilta ei turhaan valinnut tätä 2016 vuoden matkailutapahtumaksi.


torstai 24. toukokuuta 2018

Paistettua turskaa chilillä, inkiväärillä ja limellä


Pohdiskelin kalatiskin äärellä päivän illallista, kunnes huomasin, että turskapalassa on vielä nahka. Se paistuisi hyvin. Limeä, inkivääriä ja chiliä?

Tarvitset



Kahdelle

300 g turskaa
½ punainen chili
3 cm inkivääriä
½ lime
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita

Mausta kala pippurilla ja suolalla. Pirskota limenpuolikkaan mehu kalan päälle.

Kuori inkivääri ja leikkaa se julienneksi. Poista chilistä siemenet ja pilko.

Kuumenna voi ja öljy pannulla. Lisää inkivääri ja chili ja paista, kunnes aromit ovat irronneet. Lisää kala pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista keskilämmöllä viitisen minuuttia – palani oli varsin paksu. Käännä ja paista toiset viisi minuuttia. Tarjoile basmatiriisin kera.

Kommentit


Kala jäi hiukan suolattomaksi ja ehkä se olisi voinut olla hiukan kypsempää. Korianteri olisi ehkä sopinut lisämausteeksi. Joka tapauksessa hyvää ja kehityskelpoista. Oishikatta 4/5.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Keittokirjakirjakauppa Librairie Gourmande ja kävelyretki Pariisissa


Librairie Gourmande

Vierailin marraskuussa Pariisissa dotGo-konferenssissa, jota sivumennen voi suositella kaikille Golang-ohjelmointikielestä kiinnostuneille. Ilokseni sain yhdistettyä siihen jonkin verran lomaa ja pääsin kolmannen kerran koluamaan Pariisia. Googlatessani jotain silmiini osui maininta jo menneistä keittokirjamessuista. Aivoissani alkoi raksuttaa, että tästä kaupungista on pakko löytyä keittokirjakirjakauppa. Ja löytyihän sellainen, jopa kävelymatkan päästä Montmartresta. Hakukone kertoi myös, että Librairie Gourmandessa on myös enganninkielisiä kirjoja – ranskankielentaitoni on valitettavasti kauniisti sanottuna vaatimaton.

Kauppa löytyi suhteellisen helposti ja kiertelin jonkin aikaa kaupassa etsien enganninkielisiä keittokirjoja tiedostaen, että jos osaisin ranskaa, poistuisin kaupasta kottikärryllisen kirjoja kanssa. Bonjour, monsieur., kysyi myyjä. Bonjour, Madame. Do you speak English?. Puhuihan hän, Pariisissa pärjää arkielämässä yleensä aivan hyvin englannilla. Minut neuvottiin toiseen kerrokseen, josta löytyi muutama kirjahylllyllinen enganninkielisiä kirjoja ja mikä ilahduttavaa: useimmista niistä en ollut koskaan edes kuullut.

Librairie Gourmande oli se viimeinen tönäisy, joka tarvittiin siihen, että lähdin ranskankielen alkeiskurssille. Kunhan kielitaito on riittävällä tasolla palaan Pariisiin kottikärryjen kanssa.

Linkkejä


Librairie Gourmande
Librairie Gourmande Facebookissa
Librairie Gourmande Instagramissa
Librairie Gourmande Twitterissä


Provençalelainen ja normandialainen keittokirja takertuivat hihaan.

Valitsin lopulta kaksi kirjaa: Anne Prévelin Recipes from Normandy – Les recettes de ma grand-mère ja Richard Olneyn Lulu's Provençal Table. Provençelaisesta keittiöstä olen pitänyt aina ja calvadoksen ja maitotuotteiden ystävää luonnollisesti kiehtoo Normandia. Kuvan normandialainen keittokirja on sikälikin mielenkiintoinen, että reseptit löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi.

Père Lachaise


Ensimmäisellä matkallani Pariisiin minulla oli matkalukemisenani Alex Kershawn Robert Capan elämänkerta Blood and Champagne. Lukiessani huomasin, että suosikkivalokuvaajini kuuluviin Capan elämän suuri rakkaus Gerda Taro on haudattu Père Lachaiseen. Aika ei riittänyt kuitenkaan kaikkeen, vaan vasta kolmannella kerralla löysin aikaa vierailulle hautausmaalle, joka osoittautui vaikuttavaksi. Nimilistaa lukiessa, tuli selväksi, että tänne on haudattu huomattava osa ranskalaisista kuuluisuuksista sekä monia muita Oscar Wildesta Jim Morrisoniin.

Nautin kaupungeissa, varsinkin yöllä, kävelemisestä, mutta aliarvioin matkan kirjakaupasta hautausmaalle. Jos tekisin tämän toisen kerran, käyttäisin metroa.


Jim Morrisonin hauta

Jim Morrisonin hauta on helppo löytää: kun pääsee suunnilleen oikeaan osaan hautausmaata riittää, että seuraa minne ihmiset menevät.


Edith Piafin hauta

Saapuessani vyöhykkeelle, jossa tiesin Piafin ja Taron hautojen olevan, aloin kulkea rivi riviltä. Kuljettuani noin puoliväliin avulias, mutta täysin englanninkielentaidoton hautausmaan työntekijä, tuli neuvomaan. En ymmärtänyt mitään, mutta ymmärsin, että hän yrittää auttaa minua löytämään Piafin haudan ja se löytyikin paria riviä alempaa.


Gerda Taron hauta


Gerda Taron hauta

Gerda Taron hauta sen sijaan löytyi aivan vyöhykkeen alaosasta. Valokuvaajaa minussa ilahdutti, että joku oli tuonut hänellekin kukkia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...