Code di gamberi fritte in salsa rosa

The Silver Spoon on uusin keittokirjani, jota minulle suositeltiin. Wikipedian artikkeli sisältää myös mainintoja kritiikistä englanninnosta kohtaan, mutta en osaa italiaa kuin joitakin irtosanoja, joten jäävään itseni kritiikistä varsinkin koska en ole nähnyt alkukielistä versiota puhumattakaan siitä että ymmärtäisin siitä juuri mitään.

Pelkkä kirja kainalossani toi mieleeni katkaravut, jotka ovat minulle jonkinlainen intohimo, joten aloitan kirjan läpikäymisen niistä.

Tarvitset

4 rkl tomaattipyreetä
3 rkl kermaa
puolikkaan sitruunan mehu siivilöitynä
350 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
16 katkarapua kuorittuna ja suolistettuina
2 munanvalkuaista
kasvisöljyä uppopaistamiseen
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Sekoita tomaattipyree, kerma ja sitruunamehu kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää viini, mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää katkaravut ja sekoita hyvin. Anna maniroitua tunnin verran.

Vatkaa munanvalkuaiset hyvin kulhossa. Valuta katkaravut ja upota ne munanvalkuaiseen. Kuumenna öljy syvässä pannussa. Levitä jauhot matalaan astiaan pyörittele katkaravut niissä. Kypsennä katkat kullankeltaisiksi öljyssä. Poista katkat öljystä reikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä. Tarkista suola ja tarjoile erikseen tarjoillun vaaleanpunaisen kastikkeen kera.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta jotenkin laimeaa kuten melkein kaikki uusi mitä keittiöstäni on viime aikoina tullut. Isompia, parempia katkarapuja, kiitos. Kuitenkin kehityskelpoista. Merkityksellisen tästä teki se, että tämä oli ensimmäinen ruoka, jota tein uudessa kodissani ja nautin sen upouuden parvekepöytäni ääressä.

Sen lokin tähden

Huhtikuun ruokahaaste aiheutti ensilukemalla täyden aivojumin sillä teinivuosien jälkeen lasissani on viihtynyt olut, viini, viski ja calvados satunnaisen brandy-tujauksen siivittämänä. Ensitunne oli se, että tähän haasteeseen ei taida löytyä minulta mitään, mutta kun aikaa kului pari päivää löysin itseni Corto Maltesen joolin sitloorasta nauttimassa merestä ja palmun varjossa nautitusta vanhalla tavalla valmistetusta daiquirista. Ja koska mikään, missä on inkivääriä, ei voi olla pahaa, lisäsin sitä.

Drinkin nimi tulee Hugo Prattin sarjakuvasta, jossa pääosassa on Corto Maltese, Sen lokin tähden. Jooli on purjevenetyyppi ja sitloora on se kolo purjeveneen kannella, jossa istutaan.

Tarvitset

murskattua jäätä
1 tl tomusokeria
peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 limen mehu
5 cl vaaleaa rommia

Täytä pitkä lasi jäämurskalla niin, että nestemäärä vielä mahtuu lasiin. Lisää tomusokeri. Kuori inkivääri ja pilko se valkosipulin kynnen kokoisiksi palasiksi. Purista inkivääri valkosipulipuristimessa juomalasiin ja kaada syntynyt mehu lasiin. Purista limestä mehu ja lisää mehu lasiin. Lisää rommi.

Kommentit

Drinkki on kaukana siitä, mikä IBAn mielestä on daiquiri sillä siinä on jäitä, se tarjoillaan vääränmallisesta lasista ja inkivääri on vähintäänkin outo lisäys.

Maku on hapan ja inkivääri puraisee. Rommin maku jäi jalkoihin, joten inkivääriä tuli ehkä liikaa. Oishikatta 3/5 siis. Kokonaisuutena kuitenkin raikas kevätjuoma.

Asun tällä hetkellä muuton keskellä, joten haasteeseen oli helppo osallistua, koska ruoanlaittovälineeni ovat suurelta osin muuttolaatikoissa. Valkosipulinpuristin oli hyvä idea inkiväärimehun tekemisessä.

Muualla verkossa

Corto Maltese
Daiquiri

Green Bock

The image was not taken by me so the usual CC-license does not apply.

Eräänä lauantaina joukko ystäviä tapasi, kuinka ollakaan, Hauessa. Tarjolla oli muunmuassa belgialaista Green Bock, joka on nimensä mukaisesti vihreää. Irlantilaisvahvistuksemme käytti sanaa tame, jonka itse tulkitsen moitteeksi, mutta minä pidin tästä selvästi belgialaisesta lehtivihreällä värjätystä kevyehköstä oluesta.