tiistai 17. toukokuuta 2011

10 minuuttia olut-tastingiin



Orval © Pierrenoel at Wikipedia. This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic, 2.0 Generic and 1.0 Generic license.

Kaksi pitkää päivää ystävän kanssa navigaatiokurssilla suorastaan vaativat pysähtymään rentoutushetkellä Hauessa. Olimme juuri lähdössä koteihimme kun eräs kantis kysyi kiinnostaisiko olut-tasting. No toki. Koska? Kymmenen minuutin päästä. kuului vastaus. Lapsettomalle äitienpäivä ei ollut mikään syy kieltäytyä.

Tasting



Tastingin piti Black Doorissa työskentelevä oluiden ja viskien asiantuntija Esa Paloharju. Puolisokko-tastingissä tunnistamista helpotti se, että kantiksena minulla on varsin selkeä kuva siitä mitä Hauen hanoista löytyy. Emme tienneet mitä oluita saisimme eteemme, mutta näimme oluet ja sekin luonnollisesti auttoi tunnistamisessa, mutta ei se silti nappiin mennyt. Tällainen ei ole kilpailua, joten "epäonnistuminen" ei ole vakavaa.

Ensimmäinen olut



Vaalea lager. Humalaa ja maltaisuutta paljon enemmän kuin suomalaisessa bulkkilagerissa. Tämä oli helppo tunnistaa. Ilmiselvä Pilsner Urquell. Se on kaikkien lagereiden äiti ja kuuluu suosikkeihini.

Muualla verkossa


Oluen viralliset sivut
Wikipedia
ratebeer

Toinen olut



Hiukan tummempi, mutta kaikkea muuta kuin sysimusta, lager. Katson väriä, nuuhkin ja maistan. Olen tunnistavani tamperelaiseksi Keisari müncheneriksi, mutta pieleen meni: Kuohu Amber oli oikea vastaus.

Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu
ratebeer

Kolmas olut



Hanavalikoiman tuntien tätä ei tarvinnut kuin katsoa: suodattamaton vehnäolut Weihenstephaner Hefe Weisbier. Weihenstephan on maailman vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, joka aloitti toimintansa vuonna 1040.

Minulla meni 15 vuotta vuotta oluen maistelemiseen ennen kuin opin nauttimaan vehnäoluista sillä esimerkiksi tässä vehnäoluessa on vahva, yleensä sahtiin liitetty, banaanin aromi. Kirkkaaksi suodatetut kristallivehnäoluet taas eivät minulle juuri maistu.

Weihenstephanin luostarin panimo
Weihenstephaner-oluet - yksittäiseen tuotteeseen ei valitettavasti voi linkittää
Wikipedia
ratebeer

Neljäs olut



Hiukan tummempi ale. Hyvää, mutta tunnistus meni päin seiniä: sekoitin erään suosikkuoluistani toiseen suosikkiolueeni, jotka eivät edes muistuta toisiaan. Niin noloa, että en edes kehtaa kertoa jälkimmäisen oluen nimeä. Minua lohdutettiin sillä, että Fullerin ESB:n kaasuna toimi hiilidioksidin sijasta typpi-hiilidioksidiseos, joka kuulemma vaikuttaa olennaisesti makuun.

ESB:tä saa silloin tällöin real alena ja real alen ystävälle tai ihmiselle, joka pitää brittioluesta ja joka ei ole koskaan real alea maistanut, suosittelen lämpimästi. Sama pätee Fullersin London Prideen, jolla on hauska mainos:Whatever you do, take pride. Real ale on niin erilaista kuin normaali olut, että suosittelen jopa ihmiselle, joka ei oluesta pidä.

Fullers' ESB:n virallinen sivu ei turhia ujoile:


...ESB's reputation was soon enhanced after being named CAMRA's (Campaign for Real Ale) Beer of the Year in 1978, and the beer has not stopped winning since!

With three CAMRA Beer of the Year awards, two World Champion Beer awards, and numerous other gold medals to speak of, ESB is, quite simply, the Champion Ale.


Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu.
Fullerin panimosta Wikipediassa
ESB oluttyylinä
ratebeer

Viides olut



Lähes läpinäkymätön porter tai stout. Toinen olut, jonka tunnistin pelkästään vilkaisemalla: Plain Porter. Paahteinen, voimakas maku miellyttää minua ja tämä olut sopii erityisesti viileään keliin.

Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu
ratebeer

Orval



Viimeistä olutta ei tarvinnut arvailla sillä pöytään tuli pullo ja oluet olivat Orval-laseissa. Tätä hienoa trappistiolutta ei kannata ohittaa.

ratebeer
Wikipedia

Kommentit



Koominen piirre panimoiden sivuissa on yleinen K-18-varoitus (esimerkkinä Mallaskoski). Se varmasti hillitseekin alaikäisiä surffaamasta panimoiden sivuilla ja siten auttaa heitä välttämään turmiota.

Mielenkiintoinen ero verrattuna viinitastingeihin on se, että oluiden ja viskien maistelussa pois sylkeminen ei ole vaihtoehto vaan loppuun asti juomatta jättäminen jättäisi ne viimeiset aromit pois. Tästä seuraa se, että tuopit ovat puolikkaita.

Niin hienoja kuin viinit ovatkin niin minua ärsyttää monien viini-ihmisten oluiden väheksyntä. Olut on muka vivahteetonta ja rahvaanomaista. Tämä on puhdasta ennakkoluuloa, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin tietämättömyyteen, joka on näkynyt vaikkapa siinä, että joitakin vuosia sitten jokin lehti teki olutvertailun. Hyvä idea, mutta kun vertailuun valitaan suomalaisia bulkkilagereita ei ole ihme, että niitä vivahteita ei juuri löydy. Suomesta olisi löytynyt paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet auttaa vertailun tekijöitä oluiden valinnassa.

Kiinnostavaa oli kuulla muun muassa milk stoutista, jota suositeltiin imettäville äideille. Hieman erilainen näkökanta äitien alkoholinkäyttöön kuin nykyään, mutta on syytä muistaa, että vesi oli ei niin kovin kauan sitten hengenvaarallista isoissa kaupungeissa. Paastoajatkin vaikuttivat alkoholinkäyttöön: kun se, mitä sai syödä, oli rajoitettua, tehtiin vahvempia oluita, jotta energiaa saisi riittävästi. Ja kun vettä ei voinut juoda hygieniasyistä niin munkit ovat tainneet olla melkoisen päissään koska vahvojen oluiden aiheuttama nestehukka on pitänyt korvata mietoja oluita juomalla.

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Totisesti kauhea kohtalo "joutua" sokkotastingiin!:) Kovin aliarvostettu laji, ikävä kyllä. Ja itse ainakin olen kokenut että oluiden makuun on huomattavasti helpompi päästä kun viinien, ts. erilaisia makuvivahteita on hieman helpompi löytää jo alkumetreillä. Ja paritus ruokien kanssakin on ihan omaa luokkaansa! (Kuulin muuten että synnärillä juotetaan ihan kotosuomessakin uusille äideille kaljaa. Kyseessä on kuitenkin holiton versio- kuulemma pitäisi auttaa maidon tuotantoon.)

Ari Makela kirjoitti...

Minä niin kärsin tuosta tilaisuudesta :) Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että usein on paljon helpompi löytää ruoan seuraksi sopiva olut kuin viini.