Librairie Gourmande
Vierailin marraskuussa Pariisissa
dotGo-konferenssissa, jota sivumennen voi suositella kaikille
Golang-ohjelmointikielestä kiinnostuneille. Ilokseni sain yhdistettyä siihen jonkin verran lomaa ja pääsin kolmannen kerran koluamaan Pariisia. Googlatessani jotain silmiini osui maininta jo menneistä keittokirjamessuista. Aivoissani alkoi raksuttaa, että tästä kaupungista on pakko löytyä keittokirjakirjakauppa. Ja löytyihän sellainen, jopa kävelymatkan päästä Montmartresta. Hakukone kertoi myös, että
Librairie Gourmandessa on myös enganninkielisiä kirjoja – ranskankielentaitoni on valitettavasti kauniisti sanottuna vaatimaton.
Kauppa löytyi suhteellisen helposti ja kiertelin jonkin aikaa kaupassa etsien enganninkielisiä keittokirjoja tiedostaen, että jos osaisin ranskaa, poistuisin kaupasta kottikärryllisen kirjoja kanssa.
Bonjour, monsieur., kysyi myyjä.
Bonjour, Madame. Do you speak English?. Puhuihan hän, Pariisissa pärjää arkielämässä yleensä aivan hyvin englannilla. Minut neuvottiin toiseen kerrokseen, josta löytyi muutama kirjahylllyllinen enganninkielisiä kirjoja ja mikä ilahduttavaa: useimmista niistä en ollut koskaan edes kuullut.
Librairie Gourmande oli se viimeinen tönäisy, joka tarvittiin siihen, että lähdin ranskankielen alkeiskurssille. Kunhan kielitaito on riittävällä tasolla palaan Pariisiin kottikärryjen kanssa.
Linkkejä
Librairie Gourmande
Librairie Gourmande Facebookissa
Librairie Gourmande Instagramissa
Librairie Gourmande Twitterissä
Provençalelainen ja normandialainen keittokirja takertuivat hihaan.
Valitsin lopulta kaksi kirjaa:
Anne Prévelin
Recipes from Normandy – Les recettes de ma grand-mère ja
Richard Olneyn
Lulu's Provençal Table. Provençelaisesta keittiöstä olen pitänyt aina ja calvadoksen ja maitotuotteiden ystävää luonnollisesti kiehtoo Normandia. Kuvan normandialainen keittokirja on sikälikin mielenkiintoinen, että reseptit löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi.
Père Lachaise
Ensimmäisellä matkallani Pariisiin minulla oli matkalukemisenani
Alex Kershawn
Robert Capan elämänkerta
Blood and Champagne. Lukiessani huomasin, että suosikkivalokuvaajini kuuluviin Capan elämän suuri rakkaus
Gerda Taro on haudattu
Père Lachaiseen. Aika ei riittänyt kuitenkaan kaikkeen, vaan vasta kolmannella kerralla löysin aikaa vierailulle hautausmaalle, joka osoittautui vaikuttavaksi. Nimilistaa lukiessa, tuli selväksi, että tänne on haudattu huomattava osa ranskalaisista kuuluisuuksista sekä monia muita Oscar Wildesta Jim Morrisoniin.
Nautin kaupungeissa, varsinkin yöllä, kävelemisestä, mutta aliarvioin matkan kirjakaupasta hautausmaalle. Jos tekisin tämän toisen kerran, käyttäisin metroa.
Jim Morrisonin hauta
Jim Morrisonin hauta on helppo löytää: kun pääsee suunnilleen oikeaan osaan hautausmaata riittää, että seuraa minne ihmiset menevät.
Edith Piafin hauta
Saapuessani vyöhykkeelle, jossa tiesin Piafin ja Taron hautojen olevan, aloin kulkea rivi riviltä. Kuljettuani noin puoliväliin avulias, mutta täysin englanninkielentaidoton hautausmaan työntekijä, tuli neuvomaan. En ymmärtänyt mitään, mutta ymmärsin, että hän yrittää auttaa minua löytämään Piafin haudan ja se löytyikin paria riviä alempaa.
Gerda Taron hauta
Gerda Taron hauta
Gerda Taron hauta sen sijaan löytyi aivan vyöhykkeen alaosasta. Valokuvaajaa minussa ilahdutti, että joku oli tuonut hänellekin kukkia.
