Ruoan alkuperäsuoja

Champagne, Sveitsi. Kuva on public domainissa, 2011 Schönegg.

Tekijänoikeudet ovat, kuten usein viime vuosina, jälleen kerran pinnalla. Maailma on murroksessa: internetin ihmeellisessä maailmassa identtisen kopion tekeminen on käytännössä ilmaista ja tämä on näkynyt monissa asioissa, sekä hyvässä että pahassa. Erityisesti olen mediatyöläisenä pahoittanut mieleni freelance-toimittajien ja -kuvaajien sopimusongelmista; tällä hetkellä pinnalla ovat DJ:n ongelmat Gramexin ja Teoston kanssa. Lista epäkohdista tuntuu loputtomalta. Digitaalisen maailman ulkopuolella IPR (intellectual property rights) on, tai ainakin sen pitäisi olla, yksinkertaisempaa. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Eräällä seuraamallani postituslistalla linkattiin ruokaan liittyvään IPR-ongelmaan: Forbesissa olleeseen mielenkiintoiseen kolumniin Kobe Beef Scam, Part 3: Why the U.S. Government Wants You To Buy Fake Foods Yhdysvaltain tilanteesta. Juttu ei itsessään ei yllättänyt, ongelman laajuus sen sijaan kyllä. Kuluttajalle nimi on lupaus joistakin asioista - Suomessa esimerkiksi perunoiden pitää täyttää tietyt ehdot, jotta niitä saa kutsua puikulaperunoiksi. Oluen ystävät tietävät millaista sahdin pitää olla. Ongelmatonkaan alkuperäsuoja ei ole sillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että Champagnen kylässä valmistettua kuohuviiniä ei saa kutsua champagneksi.