Aya

Samalla kun sushipaikoista on saanut lukea mukavia uutisia niin Helsinkiin on ilmestynyt ainakin yksi uusi paikka: Aya, jonka lounaan koeponnistimme duuniporukalla.

Paikka lienee jäänyt ihmisiltä huomaamatta sillä yleensä keskustan sushipaikat ovat tupaten täysiä lounasaikaan, mutta Aya oli lähes tyhjä. Paikka on siisti ja viihtyisä eikä liian valoisa. Palvelu oli nopeaa ja asiallista. Sushi oli kuulemma hyvää ja siltä se ainakin näytti. Valitsemani butadon-annoksen, jota ravintola kutsui sukiyaki-maustetuksi, seuraan kuulunut ohut ja mauton misokeitto sen sijaan oli pettymys. Mieto ja eleetön butadon sen sijaan miellytti.

Lounaslistan nuudeliosasto jäi kiinnostamaan ja tämän päivän kylmä sää houkutteli niku udonin pariin ja annos osoittautui maukkaaksi. Täällä käydään uudestaan viimeistään kun räntää tulee vaakasuoraan. Silloin ei haittaa sekään, että Ayaan pääsee töistä minimaalisella ulkona käymisellä.

Munakas Le Havressa

Le Havren rantaa. © Urban.

Kiivetessäni hieman ränsistyneenä setänä marraskuisena lauantaina metroasemalta kohti elokuvateatteri Maximia olisi voinut kuvitella olevansa Le Havressa tuhnuisenkostean sään vuoksi, mutta metroa ei ranskalaiskaupungista löydy ja sääkin lienee raaempi Englannin kanaalin suulla kuin saariston suojaamassa Helsingissä. Kaurismäkeläisen kuluneena oli kuitenkin hyvä päivä mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre.

Elokuva kertoo humaanin, voimakkaasti kantaa ottavan tarinan kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa laittomasti maahan tulleen nuoren pojan. Kertomus on kaltaiselleni synkistelijälle hieman liian happy-feel-good, mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta hyvinkin paljon ja DVD ilmestynee hyllyyni jos elokuva sellaisena julkaistaan.

Elokuva synnytti myös matkaidean Le Havreen josta pääsisi lautalla Portsmouthiin, jossa merihistoriasta kiinnostunutta odottaisivat muun muassa HMS Victory ja HMS Warrior.

Munakas

Le Havressa Marcel Marx syö punaviinin kera yhden munan munakkaan au naturel ja kohtauksesta oli lyhyt matka jääkaapille ja lieden ääreen.

Jamie Oliverin America-kirjasta opin tavan tehdä munakkaan pannulle ja se onkin näppärää: munakas pysyy ehjänä koska sitä ei tarvitse siirtää lautaselle ja lämpimänä (blogaajan iloksi myös kuvaamisen ajan). Koska tässä reseptissä on pekonia tällä voi hyvin osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka. Elokuva sopii myös sillä muinaiseen elokuvahaasteeseen Kaurismäkeä pohti lisäkseni tämänkertaisen haasteen järjestäjä, mutta kumpikaan meistä ei syttynyt idealle calvadoksesta ja päivän salaatista.

Tarvitset

kolme munaa
pekonia
tomaattiviipaleen
paprikaviipaleen
vastajauhettua valkopippuria
merisuolaa
vastaraastettua mietoa cheddaria

Riko munat ja mausta maun mukaan. Ruskista pekoni ja siirrä syrjään. Paista tomaattia ja paprikaa hetki. Laita pekoni takaisin pinnalle ja lisää munat. Paista, mutta älä kypsäksi sillä muna kypsyy vielä lämmöltä paistumisen jälkeenkin eikä munakkaan kuulu läpikypsä ollakaan.

Kommentit

Tästä tuli yksinkertaista ja hyvää. Oishikatta 4/5. Älkää kuitenkaan kertoko tästä reseptistä minua Mariassa hoitaneille lääkäreille - heillä saattaisi olla minulle sanottavaa.

Wagnerin olut- ja makkaramaailmassa

Tämä blogaus sai alkunsa löytäessäni kaupasta Vesa Anttosen toimittaman Wagnerin olutkirjan, joka koostuu osittain hauskasti kirjoitetusta tekstistä ja osittain mainosmaisesta sisällöstä, joita lukija ei voi erottaa toisistaan kuin perstuntuman perusteella. Puolueettomuus saa lisäkolauksen kun Stadin panimon ensimmäistä inkarnaatiota ei mainita lainkaan. Wagner-stripeistä kolmasosa on aikaisemmin julkaisemattomia, mutta ne vaikuttavavat vanhemmalta tuotannolta sillä niissä on raikkautta, jota ei uudemmista kovin usein löydä. Stripit ovat osa kirjan hyväntuulisuutta vaikka niitä onkin liikaa: bissehuumori toistaa väistämättä itseään.

Pidempään kirjaa arvioi ainakin Olutopas-blogi sekä lyhyemmin ja kritiikittömästi Kirjavinkit-sivusto.

Omista tuoreista olutkokemuksista pitää mainita Porterhousen Wrassler's XXXX -stout, jolla on miedoksi A-olueksi (5 %) hämmentävän voimakas, viinimäinen runko. Kokeilkaa jos törmäätte, oluen ystävät.



Kirjan seuraksi pyöräytin Viivin ja Wagnerin keittokirjan ohjeesta muokatut uuniperunat, joiden seurana tarjosin West Charkin puhvelimakkaraa, jota on pitänyt kokeilla jo pitkään, lämmitetyn hapankaalin ja hillosipuleiden kera.

Tarvitset

muutaman puikulaperunan
rypsiöljyä
merisuolaa
rosmariinia

Harjaa perunat hyvin, leikkaa pitkittäin neljään osaan. Mausta ja valele öljyssä. Paista 200 °C uunissa makkaran kera vajaat puoli tuntia. Muista että puikulat valmistuvat nopeasti.

Kommentit

Perunat toimivat rosmariinin kanssa aina - Wagner tosin käytti kuminaa, mutta makkaralle valmistustapa ja -aika oli väärä: se kuivahti. Makkara itsessään osoittautui miellyttävän makuiseksi, joten sitä pitää kokeilla uudelleenkin.

Kuva tuli otettua uudella, lohtulahjaksi itselle ostetulla 35-millisellä, johon olen ollut kovin tyytyväinen vaikka tämänkertainen kuva ei suurta taidetta olekaan. Vielä kun parempi runkoni tulee huollosta niin on mukava kuvata.

Helkan keittiö

Alkuvuoden pyörähdys Helkan keittiössä poiki myös lahjakortin joko hotelliin tai ravintolaan. Helsinkiläiselle luontevin valinta oli ravintola oman sängyn löytyessä alle puolen tunnin matkan päästä.

Istahdin hetken baarissa, siisti mukava paikka joskin isommalle seurueelle hotellin baari sopii paremmin, odottaessani kellonlyömää ja seuralaistani calvadoksen ja kirjan parissa.

Helkan verkkosivut saavat ansaittua piiskaa saavutettavuudestaan sillä ne on tehty flashillä ja toimivat silloinkin vain Internet Explorerilla. IE-only ajat ovat kaukana takanapäin: minun blogini kävijöistä 46 % käyttää Firefoxia ja IE:tä 27 %. Liikemaailmassakin Firefox oli karkeasti yhtä yleinen kuin IE kun viimeksi katsoin tilastoja.

Ruoka ja viini

Listalle on ilmeisesti suhteellisen vähän aikaa sitten ilmestynyt menu tee ja menu kahvi ja me päädyimme valitsemaan ne - minä luonnollisesti vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä menu teen. Kalan seuraksi valitsin viinilistan suositteleman rosén Pradorey rosadon, josta pidin. Vihreäsilmäisen daamin valitseman punaviinin nimen olen unohtanut.

Menu tee

Villisika-savoijinkaalikääryle ja teelientä
Teellä savustettua lohta ja yrttiperunakakkua
Teesorbettia ja marinoitua päärynää

Menu kahvi

Maa-artisokkakeittoa ja espressovaahtoa
Ahvenanmaalaisia karitsan paahtopaistia, kahvikastiketta ja juuresperunapyreetä
Kahvipaahtovanukasta

Kommentit

Pidimme kokonaisuuksista erittäin paljon ja annokset olivat sopivan kokoisia kolmen ruokalajin aterialle. Lisäksi palvelu oli erinomaista ja joku ravintolassa on myös pohtinut viinin ja kahvin parittamisen vaikeutta: menun seuraksi suositeltiin stouttia. Kiitämme vielä näin jälkikäteen ja suosittelemme ravintolaa lämpimästi.