Filee Wellington

Reseptejä tähän klassiseen ruokaan on varmasti paljon. Tämä on Paul Gaylerin kirjasta Pihvi ja heti kun näin reseptin niin sain pakkomielteen kokeilla sitä. Tekosyyn saimme ollessamme kalastamassa Hilpeässä hauessa. Sain yht'äkkiä idean, että vietetään Waterloon taistelun vuosipäivää. Tarkastin verkosta ja koska päivä 18.6. osoittautui olevan mukavan lähellä oli pakko ottaa heti pieni puhelukierros:"Moi, Arska tässä, kiinnostaisiko viettää Waterloon taistelun vuosipäivää?". Lievän humalatilankin aiheuttama sekaannus johti siihen, että päivä vaihtui 12. päiväksi mikä tietysti helpotti koska lauantaina ei tarvinnut vääntäytyä töihin. Ja olihan Helsinki-päiväkin meille stadilaisille mainio syy juhlia!

Gayler kirjoittaa näin:

Valmistan tämän ruoan aina sisäfileen keskiosasta, sillä se varmistaa tasaisen kypsymisen. Englantilaiset pitävät tätä omana keksintönään, mutta myös ranskalaiset katsovat paistin tulevan omasta keittiöstään; paisti on ranskaksi Boeuf on Croûte (nautaa taikinakuoressa). Joka tapauksessa kysymyksessä on loistava klassikkoruoka, joka takaa onnistuneet illalliskutsut.

Gaylerin reseptissä sieninä toimivat portobellot, Me kuitenkin päädyimme käyttämään sieninä korvasienten ja kanttarellien kautta tattien ja suppilovahveroiden sekoitusta.

Tarvitset

50 g suolatonta voita
3 salottisipulia hienonnettuina
250 g tatteja ja suppilovahveroita hienonnettuna
1 dl kuivaa valkoviiniä
50 g tuoreita vaaleita leivänmuruja
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 kg keskiosasta leikattua naudan sisäfileetä
600 g valmista lehtitaikinaa
vatkattua kananmunaa voiteluun
1½ dl madeiraa
1 dl vahvaa lihalientä
1 tl arrow-juurta sekoitettuna 1 tl madeiraa



Lämmitä uuni 190 °C. Kuumenna voi paistinpannussa, lisää salottisipuli ja kuullota miedolla lämmöllä noin 2-3 minuuttia eli kunnes sipuli on pehmeää. Nosta lämpöä, lisää sienisilppu ja paista vielä 5 minuuttia eli kunnes se on pehmeää. Lisää valkoviini ja anna porista kaksi minuuttia. Lisää leivänmurut ja mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä tehosekoittimeen ja surauta karkeaksi massaksi. Kaavi seos tehosekoittimesta kulhoon ja anna jäähtyä.



Kuumenna öljy pannussa. Mausta liha suolalla ja pippurilla ja ruskista pinta kuumassa öljyssä kauttaaltaan kullanruskeaksi ja rapeaksi.



Kaulitse taikina fileen peittäväksi suorakaiteen muotoiseksi palaksi. Leikkaa taikainan reunat siisteiksi ja säästä taikinanauhat koristeeksi. Levitä sieniseosta taikinalevylle, mutta jätä reunoille 3 cm reunus. Voitele reunus kananmunalla.

Asettele paistettu filee taikinalevylle ja kääri tiukauksi paketiksi. Painele saumapuoli alaspäin suurelle uunipellille ja voitele vatkatulla kananmunalla reilusti kauttaaltaan.

Paista uunissa 30-35 minuuttia, jos haluat jättää lihan mediumiksi tai paista halutessasi vähemmän aikaa. Siirrä uunista leikkuulaudalle, anna vetäytyä viisi minuuttia ja leikkaa viipaleiksi. Suosittelen digitaalisen lihalämpömittarin käyttöä - me tähtäsimme 67 asteeseen.

Valmista kastike keittämällä madeiraa ja lihalientä kokoon kunnes nesteen määrä on vähentynyt lähes puoleen. Suurusta kastike arrowjuuritahnalla, mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile lihan kanssa.



Anna paistin vetäytyä runsaat kymmenen minuuttia ja leikkaa se annoksen kokoisiksi viipaleiksi.

Salaatti

Salaatti tuo tällaiseen äijäruokaan mukavaa raikkautta.

Ketturouvan syntisen hyvät hunajasipulit

Tarvitset

kanalientä
pieniä sipuleita
hunajaa
voita

Kuori sipulit ja keitä ne kanaliemessä. Paista ne voin ja hunajan seoksessa mukavan ruskeiksi.

Sämpylät

Leivoin seuraksi vehnä-ruis-kaurajauhosekoituksesta sämpylöitä, joissa öljynä toimi oliiviöljy, hiivan ruokana hunaja. Maustoin taikinan runsaalla sahramilla, joka toi kaunista väriä ja hyvää makua.

Jälkiruoka

Jälkiruokana meillä toimi rouva H:n loihtima jumalainen juustokakku.

Kommentit

Patakintaiksi Äijäruokala suosittelee aitoja Ketturouvan tekemiä kettupatakintaita.

Filee Wellington on vaikean ruokalajin maineessa. Ja niinhän se meni, että ei meilläkään ensimmäinen kerta täydellisesti onnistunut. Emme olleet ymmärtäneet, että isoja voitaikinalevyjä ei saakaan joka kaupasta. Emme antaneet lihan ja sienimuhennoksen jäähtyä riittävästi ja kaikki tämä johti siihen, että ulkonäkö kärsi. Minun mielestäni myös voitaikinakuori olisi saanut olla rapeampi, mutta toiset taas pitivät siitä sellaisena kuin se oli. Uudet perunat, niin hyviä kuin ne ovatkin, olivat ehkä hiukan turha lisuke tässä kokonaisuudessa.

Mutta meistä oli jälleen kerran hauska kokata ja syödä yhdessä. On selvää, että kesäkuussa 2010 vietetään jälkeen kerran Waterloon taistelun vuosipäivää. Aivan ehdottomasti oishikatta 4/5.

Musiikki

Illan teemaan valitsin musiikiksi The City of Glasgow Police Pipe Bandin ja valikoiman kelttiläistä musiikkia.

Verkossa

Arthur Wellesley
Filee Wellington
"Wellingtonin herttuan synttärit
vai oliko se sittenkin Waterloon taistelun vuosipäivä?", kirjoitti Ketturouva.