torstai 20. toukokuuta 2010

Coulis de tomates à la provençale



Keittiöremppa on valmis lukuunottamatta tiskikoneen asennusta ja rasvapoltettuani lieden oli luonnollisesti aika ruveta sotkemaan keittiötä sillä vaikka Pizzeria Pihlis onkin normaalia lähiöpizzeriaa huomattavasti parempi niin pizza- ja kebab-kiintiö on joksikin aikaa täynnä. Halusin jotain aivan erilaista.

Mieleeni tuli opiskelijasolu Helsingin Tapulikaupungissa ja siellä silloiselle tyttöystävälleni valmistamani ateria: kampelaa provençelaisella kastikkeella. Tomaattia, sipulia, valkoviiniä yrttejä ja hivenen kummallisesti cayannepippuria. Resepti oli peräisin kirjastosta lainaamastani suomenkielisestä kastikekirjasta ja resepti on vuosien varrella kadonnut. Googlatessani löysin viittauksen Ranskalaisen keittiön salaisuuksissa olevaan reseptiin coulis de tomates à la provençale, joka on varsin erilainen, mutta kiinnostava, joten päätin kokeilla sitä.

Kirjan reseptissä käytetään persiljaa tuoreena, mutta muut yrtit ovat kuivattuja. Tämä kertonee siitä, että tuoreita yrttejä ei ole Childin ajan Yhdysvalloissa ollut saatavilla. Tämä vaikutti käyttämääni yrttien määrään ja siihen, että lisäsin yrtit ilman harsopussia ja vasta kypsennyksen loppuvaiheessa. Reseptin kuivatun appelsiininkuoren jätin tyynesti pois, koska sellaista ei ollut saatavilla.

Kirjan resepti on tarkoitettu lintu- ja liharuoille, mutta minä menin kalanhimon ja nostalgian siivittämänä ostamaan kastikkeen seuraksi kuhafileen, jonka paistoin voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Suomennoksen reseptissä on ikävä virhe: sokeria ei mainita raaka-ainelistassa. Onneksi kyseessä on normaalista keittiöstä löytyvä raaka-aine eikä jotain eksoottista.

pieni keltasipuli hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhoja
750 g tomaatteja kuorittuina, siemenettöminä ja puserrettuina
1 muserrettu valkosipulin lohko
tuoretta silopersiljaa
¼ laakerinlehteä
tuoretta timjamia
ripaus fenkolia
ripaus sokeria
tuoretta basilikaa
hyppysellinen sahramia
tuoretta korianteria
(runsas sentin pätkä kuivatun appelsiinin kuorta)
suolaa
valkopippuria
(tomaattisosetta)

Käristä sipulia oliiviöljyssä noin 10 minuuttia, mutta älä anna ruskistua. Lisää jauhot ja käristä hiljaa kolme minuuttia antamatta ruskistua.

Lisää tomaatti, sokeri, valkosipuli ja mausteet. Sulje kansi ja keitä hiljaa 10 minuuttia niin, että tomaatit luovuttavat suuriman osan mehustaan. Ota kansi pois ja keitä aivan hiljaa kymmenisen minuuttia. Lisää ruokalusikallinen kerrallaan tomaattimehua tai vettä jos kastike uhkaa palaa pohjaan. Tomaattisose on valmista kun se maistuu läpeensä kypsältä ja takertuu paksulti lusikkaan. Lisää yrtit kypsennyksen loppuvaiheessa. Lisää ½-1 rkl tomaattisosetta jos väri näyttää sitä vaativan ja keitä vielä kaksi minuuttia. Kastikkeen voi siivilöidä ja sen voi myös jäähdyttää tai pakastaa.

Kommentit



Kastikkeesta tuli oikein hyvää ja ymmärsin olla kaatamatta sitä liikaa lautaselle. Kalan lievä hajoaminen (joskus voisi käyttää non-stick-pannua le Creusetin sijasta) ja huolettomuus tagliatellen kanssa pudottavat annoksen oishikatta 3/5:een.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ny muutaman vuoden Ranskassa asuneena pieni kommentti noihin tuoreisiin yrtteihin. Aika harvinaista on että täällä niitä löytää ja hyvä laatuisia. vain näin kesällä niitä löytää hieman paremmin. mutta ei vedä vertoja edes pienimmän lähikaupan valikoimille Suomessa. Ehkä jos täällä maalla asuu tai etelässä vähän paremmin löytää. Useimmat ranskalaiset resepetit mitä täällä on kirjoissa melkein aina käyttää kuivattuja yrttejä.

ari kirjoitti...

Tuo oli kiinnostava tieto, kiitos.

Toisaalta myös se pieni vihreä mies minussa ja se joka halusi lapsena tähtitieteilijäksi kysyy mitä järkeä on kasvattaa tuoreita yrttejä läpi vuoden. Eiväthän ne ole edes terveellisiä korkeiden nitraattipitoisuuksien vuoksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...