lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kaalikääryleet


Helmikuun ruokahaasteen voittajat ilahduttivat scifi-haasteellaan: kasvis numero 42 yhdistettynä vaalealihaiseen kalaan. Haasteen luettuani taapersin seuraavana aamuna uteliaisuutta tihkuen Arabian ostoskeskukseen ja vein appelsiinin vaa'alle ja tökkäisin numeroa 42. Keräkaali. Ei voi olla totta, jälleen kerran pitää keittää kokoon jotain aineksesta, josta en pidä. Kaali menee tonkatsussa, se on hyvääkin. Mutta kaalikeitosta, kaalilaatikosta ja kaalikääryleistä minulla on ikuiset henkiset vammat koulu- ja inttiajoilta. Edes talvileirillä -30° pakkasessa en ollut kovin pahoillani kun kaalikääryleet jäätyivät pakkiin niin, että niistä ei voinut syödä kuin sisukset.

Kokkaaville siskoille kuuluu siis kiitos haasteellisesta haasteesta. Eilen kävin ostamassa kaksi pulloa sakea: toinen hyvää, toinen ruoanlaittoon kelpaavaa ajatuksenani tehdä japanilaisvaikutteisia kaalikääryleitä.

Haasteeseen tuo makua myös se, että pidän kovasti scifistä silloin kun se on hyvää. Ja Douglas Adams oli parhaimmillaan erittäin hyvä ja muistoihini on palanut jälki ApacheCon Europesta Lontoossa vuonna 2000(?). Kolmen päivän luennoilla istumisen jälkeen oli upeaa kun Covalentin edustajan puhe oli lyhyt tyyliin:"Moi, mä olen Covalentista, te tietänette mikä Covalent on, jos ette voitte tulla kysymään ständiltä. Ajattelimme, että ette enää halua kuulla lisää puheita, joten esittelen teille Douglas Adamsin." Douglas Adams tuli lavalle ja kertoi värikkäästi ja elävästi kirjassakin olevan tarinan siitä kuinka brittiläinen herrasmies suhtautuu siihen, että toinen brittiläinen herrasmies syö hänen keksejään. Pian sen jälkeen Adams valitettavasti jätti meidät.

Tarvitset



iso keräkaali
500 g vaalealihaista kalaa
1 dl vaaleaa soijaa
1 dl sakea
4 rkl sokeria
paukalonkokoinen pätkä inkivääriä raastettuna

Valmista kastike sekoittaen ainekset. Keitä hiljaa kunnes sokeri on sulanut ja lisää kala.

Irroita hyvin varovaisesti kaalin ulommat lehdet niin, että ne eivät repeydy ja käärikala kaaliin. Valele kastikkeella. Paista 25 minuuttia 225° uunissa välillä kastikkeella valellen.

Kommentit



Jooei. Epäonnistuneen kokeilun kruunasi asettelun täydellinen epäonnistuminen. Oishikatta 1/5. Äijäruokala ei suosittele eikä osallistu tällä maaliskuun ruokahaasteeseen.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kehittelemisen arvoinen resepti tuo kyllä on... täytyypä ruveta miettimään... kalakaalikääryle kun kulostaa melkoisen herkulliselta.

-Jokke-

Mirka kirjoitti...

Eikö tuossa kala kuivu? Jos keittäisi tavalliseen tapaan kaalin lehdet ensin (savoijinkaali on muuten hyvää kääryleissä, vaikka japanilaiset useimmiten käyttävät kiinankaalia). Laittaisi maustetun ja hienonnetun kalan raakana sisälle ja höyryttäisi 15 minuuttia?

Ite inhoan kaalikääryleissä sitä käristynyttä, siirappista pintaa. Lihaversioon olen laittanut lihan lisäksi metsäsieniä (tuoreita tai kuivattuja), purjoa, valkosipulia, meiramia, soijaa, sitten uunipannulle lihalientä ja joko kermaa tai sitten ei, hunajaa tai sitten ei, päälle folio jotta EI ruskistu ja mietoon uuniin.

Jos meiramin vaihtaa inkivääriin ja jättää kerman pois, sävy on kiinalainen.

Ovat kehuneet.

Ari Makela kirjoitti...

Kastiketta oli sen verran reippaasti, että ei kuivunut.

Kaali olisi varmaankin pitänyt keittää, raakana se lohkeilee niin helposti.

Nelle kirjoitti...

hauska idea:) aika jännää että se osui keräkaaliin :) Mä etukäteen olin ajatellut että 42 on sen verran pieni numero, että voisi osua hedelmiinkin - melko usein hedelmät näyttävät olevan vaakanumeroissa ensin. :) Mutta ei näemmä :)

tsemppiä kehittelyyn - ja anteeksi. :)

Mirka kirjoitti...

Yksi perinteinen tapa on ruuvata korkkiruuvi kaalin kantaan. Sitten korkkarin kahvasta pitäen lasketaan kaali kiehuvaan vesikattilaan. Noin minuutissa päällimmäisen lehden saa irrotetuksi vaikka puikoilla ja nostetuksi syrjään, hetken päästä irtoaa toinen, sitten kolmas jne. Se on aika hauskaa puuhaa itseasiassa.

Veera kirjoitti...

Munkin mielestä tässä on potentiaalia.
Kaalin kun tunkee pakkaseen hetkeksi muutamaksi, niin lehdet irtoo niin että ripinä käy. Ei tarvii keitellä.

Nelle kirjoitti...

ai niin, olihan sulla pyyhe? ;)

Ari Makela kirjoitti...

Kyllä mä tiedän missä mun pyyhe lepää. Ja sen reunoissa on ravinteita matkojen varalta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...