tiistai 23. marraskuuta 2010

Huskyjen matkassa



1988, viimeisenä lukiovuotenani, muutin hetkeksi Maalle. Seuraavana keväänä taloon tulivat ensimmäiset karvaiset otukset: kissat Mihail ja Kasimir sekä käyttölinjan siperian husky Lothar.

Vaikka jo syksyllä 1989 muutin Helsinkiin opiskelemaan (lähinnä elämää) niin kuluneen melkein 22 vuoden aikana olen rapsuttanut kissoja ja koiria, toiminut koiravaljakon handlerina, kuunnellut husky-luentoja, istunut nuotiolla grillaten ja ajanut koiravaljakolla kilpaa. Tänä aikana myös elämä Maalla on muuttunut: veljestäni on tullut eräopas, kissoja on yksi ja koiria on 14 puolivuotiaasta Igorista kohta kymmenen vuotta täyttävään Buryaan.

Koirien nimet ovat joko venäjää tai tšuktšia mikä on luontevaa sillä siperianhusky on kotoisin Venäjän Kauko-Idästä tšuktšien alueelta.












Matka kauas pohjoiseen alkoi Helsingin rautatieaseman Aseman wurstista. En ollut moneen vuoteen käynyt, mutta muistikuva huomattavasti normaalia paremmasta chilihodarista oli edelleen oikea.

Vasemmalla turbouuni.





Kuvauskeikka



Lokakuisena viikonloppuna vierailin veljeni luona ja ideana oli tietysti päästä touhuamaan koirien kanssa, kuvaamaan, saunomaan ja syömään ulkona tehtyä ruokaa.

Perjantai














Huskyjä työssä. Takana vasemmalla monien ystävieni tuntema Grep - normaalisti johtajana toimiva koira antoi tällä kertaa tilaa kokemusta kaipaavalle nuorisolle.


Lähdin perjantaina töiden jälkeen junalla Tampereen seudulle ja saavuttuani perille ja tervehdittyäni koiria ja Mustis-kissaa vuorossa oli ensimmäisenä lenkkki koirien kanssa kuulaassa syysyössä. Kuvasato oli hieno vaikka pimeys ja korkea ISO tekikin kuvista rakeisia. Ja koska stadilainen atk-hörhö olikaan viimeksi nähnyt Linnunradan päänsä yläpuolella?












Yön pimeydestä paljastui rapsutettavan mukavia siperialaisia.


Palattuamme entiseen kotiini vuorossa oli pestokeitto ja sauna.

Pestokeitto


Keitosta ei tullut otettua kuvaa. Tekstini on veljeni kirjoittama.

Kauden vihanneksia. Tällä kertaa käytettiin purjoa, kesäkurpitsaa,
tomaattia, perunaa, porkkanaa, paprikaa, mangoldia. Purjo kuullotetaan
kevyesti, lisätään kiehuva vesi sekä pilkotut vihannekset.

Mausteeksi chiliä ja välimerellisiä yrttimausteita kuten basilikaa ja
lipstikkaa, sekä merisuolaa.

Saa hautua pitkään, hyvä valmistaa jo vaikka edellisenä päivänä, jolloin
kasvisten ja mausteiden maku irtoaa keittoliemeen.

Keiton ohella tarjotaan pestotahnaa:

pesto-kastiketta
vaalean leivän murua sen verran kuin pesto imee sisäänsä
parmesaaniraastetta

Pestotahnaa lisätään keittolautaselle lusikallinen, se suurustaa keiton ja
antaa makuun lisäpotkua.

Lauantai




Pitkään valvottu yö tarkoitti myös myöhempää herätystä, joka tosin vain minulle meistä seitsemästätoista on harvinaista. Koirat ulkoilutettiin, söimme aamiaista ja kävimme pienellä aamulenkillä.

Syksyn kauneutta














Kirmaava husky ja hopeapensas.













Loppusyksyn ruskaa, sen värejä ja lahoamista, oli nautinto kuvata.



Körpäkkä


Körpäkkä, jos jokin, on äijäruokaa. Resepti on vapaamuotoinen kunhan voita muistaa käyttää riittävästi. Tarvitaan pekonia, kypsää kalaa, sipulia ja voita. Körpäkkään liittyy myös äijämäisen brutaali syntytarina: juna ajoi mummon sian yli ja mummo huusi vihaisena junalle ruotsiksi, että aja takaisin! Myöhäistä, mutta yliajetun possun siivuista syntyi ensimmäinen körpäkkä.

Tarvitset

pekonia
kypsää kalaa
sipulia
voita
mustapippuria
(suolaa)





















Ruskista pekoni





Töni pekoni sivuun ja lisää sipuli.





Poista pekoni pannulta.





Lisää iso köntti voita. Ruskista sipuli.





Lisää kala ja palauta pekoni pannulle. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola.





Körpäkkään ei perinteisesti kuulu sipulin lisäksi muita kasviksia, mutta vaikkapa kirsikkatomaatit keventävät muuten tömäkkää ruokaa mukavasti.

Körpäkän voi tarjoilla vaikkapa paahdettuihin rieskoihin käärittynä.




Kommentit






Tuimailmeistä Ketkua riisutaan valjaistaan. Ilmeen tuovat kylmänsiniset silmät ja voimakas apilakuvio. Elävässä elämässä Ketku ei ole lainkaan ketku.


Körpäkästä tuli hyvää, mutta nälkä ajoi hiilloksen odottamisen edelle. Oishikatta 3/5 siis.

Muualla verkossa



Gegwen Getaways

2 kommenttia:

saarikowski kirjoitti...

Onpas ketkulla tosiaan paha ilme. Mitähän se kertoo: "Ei haluu pois valjaista, haluu juosta 50 km lisää!" ?

ari kirjoitti...

Voi hyvinkin pitää paikkansa: olen usein nähnyt tilanteen, jossa valjakon pysäyttäminen ei onnistu ihan heti kun kerran vauhti on päällä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...