Valkoviinissä keitetyt kalanseläkkeet — Filets de poisson pochés au vin blanc

Resepti on peräisin Julie Childin klassikosta Ranskalaisen keitti￶n salaisuuksista. Suomennoksen reseptissä käytetään merianturaa, kampelaa tai lohta, kuhaa tai siikaa. Koska kaupasta sai MSC-sertifioitua merianturaa, käytimme sitä. Kuitenkin nyljettynä, eikä fileoituna, koska merianturasta menee niin paljon fileoinnissa hukkaan.

Tarvitset

• meriantura nyljettynä
• ¾ rkl salottisipulia hienonnettuna
• suolaa
• valkopippuria
• ½ rkl voita pikku nokareina
• • kylmää valkoviinikalalientä, johon on käytetty päitä, ruotoja ja eviä tai
  • runsaasti kuivaa valkoviiniä, pullotettua simpukkalientä sekä vettä tai
  • viiniä ja vettä

1. Kuumenna uuni 175 °.
2. Voitele vuoka
3. Sirottele puolet sipulista vuoan pohjalle
4. Mausta kala kevyesti suolalla ja valkopippurilla.
5. Lado kalapalat limittäin vuokaan.
6. Sirottele jäljelläoleva sipuli kalan päälle.
7. Lisää voinokareet
8. Kaada vuokaan kylmä neste ja sen verran vettä, että kalat juuri ja juuri peittyvät.
9. Kuumenna vuoka melkein kiehumispisteeseen liedellä.
10. Peitä vuoka voidellulla paperilla.
11. Siirrä vuoka uunin alaosaan ja huolehdi siitä, että liemi juuri ja juuri kiehuu 8-12 minuuttia.
12. Siivil￶i kaikki liemi kattilaan ja peitä vuoka kannella.
13. Ennen kastikkeen kaatamista kalan päälle valuta siitä pois tihkunut neste

Irlannin suuri nälänhätä

Nälänhätämuistomerkki Dublinissa. By User AlanMc on en.wikipedia - taken by me (AlanMc) in 2006, Public Domain,

Meillä on tapana lomaillessamme käydä synkissä paikoissa ja Irlanninkaan historiasta ei valitettavasti synkkyyksiä puutu. Yksi kurjimmista jaksoista on 1800-luvun puolivälin suuri nälänhätä. Sunnuntaina suuntasimme nälänhätänäyttelyyn Stephen's Green Shopping Centre'en. Minulla oli, onnekseni, lukiossa erinomainen historianopettaja, joka opetti myös elämänkatsomustietoa heittäen virallisen opetussuunnitelman mäkeen, josta iso kiitos opettajalle, ja hän veti myös koulun shakkikerhoa. En kuitenkaan muista, että Irlannista oltaisiin opetettu kovin paljon. Nälänhädästä ja maastamuutosta kyllä, mutta kokonaisuutena brittien vuosisataisesta miehityksestä, tuskin. Muistini on toki saattanut tehdä tepposet, lukioajoistani on kulunut jo yli kolme vuosikymmentä.

Ostoskeskus on ulkoa katsottunua huomaamaton tiilirakennus, mutta avoin sisätila kelloineen herättää huomiota sitäkin enemmän.

Kadonneita ihmisiä.

Näyttelyn sisäänkäynti.

Peruna oli irlantilaisten pääasiallinen C-vitamiinilähde, joten keripukki oli yleistä.

Vuokraviljelijät eivät luonnollisesti pystyneet maksamaan vuokria, joten heitä häädettiin valtavia määriä.

Except through a purgatory of misery and starvation, I cannot see how Ireland is to emerge into a state of anything approaching to quiet and prosperity. — Sir Charles Wood

The real evil with which we have to contend is not the physical evil of the Famine, but the moral evil of the selfish, perverse and turbulent character of the people. — Sir Charles Edward Trevelyan

Ehkä kammottavinta nälänhädässä oli monien brittien asenne irlantilaisia kohtaan. Nälänhätä oli jumalan rangaistus tai irlantilaisia syytettiin riippuvaisuudesta yhdestä ainoasta viljelykasvista — aivan kuin rutiköyhillä vuokraviljelijöillä muka olisi ollut valinnanvaraa. Kaiken kukkaraksi laissez-faire-politiikasta seurasi se, että alun rajoitettu, mutta hyödyllinen, apu keskeytettiin Whigien päästessä valtaan. Heidän mielestään väestö, jolta puuttui moraalista selkärankaa, saikin kuolla nälkään. Nälänhädänkin aikana Irlannista vietiin viljaa, minkä vuoksi sitä on kutsuttu myös kansanmurhaksi. Viljanviennin estäminen ei olisi irlantilaisia nälänhädältä pelastanut, mutta vaikutusvaltansa huippua lähestyvällä imperiumilla olisi ollut varaa auttaa, jos tahtoa olisi ollut.

Ruumisarkkulaivat

Irlannin väkiluku oli ennen nälänhätää vuoden 1841 väestönlaskennan mukaan 8,2 miljoonaa ja nälänhädän jälkeen 1851 6,6 miljoonaa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon ihmisiä kuoli nälkään ja sairauksiin, mutta nykyiset arviot ovat puolen ja puolentoistamiljoonan välillä useimpien arvioiden päätyessä miljoonaan.

Kolmimastoparkki Jeanin Johnstonin replika Dublinissa. Alkuperäisellä Jeanie Johnstonilla kukaan ei kuollut.

Monet lähtivät Atlantin yli ruumisarkkulaivoilla, joilla kuolleisuus oli usein yli 20 %, kauhutarinoita reilun 50 % kuolleisuudusta löytyy. Laivojen omistajat varustivat laivat niin vähillä elintarvikkeilla, kuin oli laillisesti mahdollista. Joskus he eivät välittäneet laista lainkaan. Lähtijät ajattelivat, että heillä on kaksi vaihtoehtoa:"jää ja kuole" tai "lähde ja todennäköisesti kuole". Suosituin, mutta ei ainut, kohde oli Yhdysvallat, johon muutti vuosien 1845 ja 1855 yli 1,5 miljoonaa irlantilaista.

The Seafood Cafe

Tilasimme alkupalaksi kuusi kappeletta ostereita. Ne olivat tuoreita ja upean merisiä.

Matkasuunniltelmiimme kuuluivat osterit. Paikan päällä valitsimme paikaksi erään pubin, jossa olimme käyneet oluella, mutta verkkosivujen tiedoista poiketen ravintola oli kiinni maanantaina, seuraavan päivän ruokailu oli jo varattu, joten googlasimme ravintoloita ja kohteeksi valikoitui The Seafood Cafe. Paikka on suosittu ja kello oli jo sen verran paljon, että ihmisiä oli paljon liikkeellä, joten jouduimme odottamaan pöytää 45 minuuttia. Odottaminen kannatti, sillä osterit olivat tuoreita ja juuri sopivan kokoisia.

Alkuruokalistalta valitsin cevichen mangosalsalla eikä sekään tuottanut pettymystä, päin vastoin.

Sinisimpukat merimiehen tapaan sen sijaan olivat liian suolaisia. Simpukka-annos tehtiin päivän viimeisistä simpukoista. Ehkä simpukoiden luontainen suola oli kerääntynyt niihin? Liemen suolaisuudesta huomautettaessa ravintola poisti annoksen laskulta ja tarjosi hyvitykseksi pääruokaa, mutta tässä vaiheessa nälkä oli jo tyydytetty ja hyvitykseksi tarjottiin valtava tiramisu.

Jälkiruoaksi tilasin elämäni ensimmäisen créme caramelen, joka jäänee myös viimeiseksi: minun makuuni se oli aivan liian makeaa. Tiramisu oli hyvä.

Simpukoiden tuottamasta pettymyksestä huolimatta ravintolasta jäi hyvä muisto ja jos käymme joskus uudelleen Dublinissa se tulee varmasti olemaan vaihtoehto illallispaikaksi. Lämmin suositus. Jos käytte, kannattaa varata pöytä etukäteen.