keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Porsaankyljykset sinappisessa tomaattikermakastikkeessa - Côtes de porc sauce Nénette

From Äijäruokaa 2014-11

Kiireisenä päivänä uuniruoat ovat Äijäruokalan ystäviä. Ei liikaa työvaiheita vaan sen kuin sekoittaa aineet ja paiskaa uuniin. Monille uuniruoille tekee jopa hyvää unohtaa ne sinne vähän pidemmäksikin aikaa. Ranskalaistyyppisiä kyljyksiä ei voi kovin kaltoin kohdella, mutta helppoa ja hyvää arkiruokaa ne ovat. Côtes de porc sauce Nénetten resepti on kotoisin tutusta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

Tarvitset


Porsaanliha kannattaa marinoida, vaikkapa näin. Halutessasi lihan kanssa voi samalla kypsentää perunoita kuten me teimme tällä kertaa.

6 porsaankyljystä
3-4 rkl öljyä
2 rkl voita
(2 halkaistua valkosipulin kynttä)
3½ dl sakeaa kermaa (koska Suomesta sitä ei saa ranskankerman ja kerman sekoitusta))
hyppysellinen pippuria
1 rkl englantilaista sinappijauhoa
2 rkl tomaattisosetta
2 rkl tuoretta silputtua basilikaa, kirveliä tai persiljaa

Kuumenna uuni 175 °C.

Pyyhi kyljykset kuivaksi paperipyyhkeellä. Kuumenna öljy hyvin kuumaksi pannussa ja ruskista kyljyksiä pieni määrä kerrallallaan (me ruskistimme vain yhden kerrallaan, koska vain yksi mahtui kerrallaan padan pohjalle, tarkoitus on paistaa liha, ei keittää sitä). Siirrä kyljykset ruskistamisen jälkeen toiseen astiaan.

Kaada rasva pois padasta ja lisää voi ja mahdollinen valkosipuli. Pane kyljykset pataan hiukan limittäin. Valele niitä sulalla voilla. Pane kansi padan päälle ja kuumenna, kunnes liha sihisee. Pane pata uuniin 25-30 minuutiksi.

Käännä ja valele kyljyksiä 1-2 kertaa.

Keitä hiljaa kermaa, johon on sekoitettu suola ja pippuri, pienessä kattilassa 8-10 minuuttia eli kunnes se on vähentynyt 2½ dl.

Vatkaa sinappi ja tomaattisose yhteen pienessä kulhossa ja sekoita seos kuumaan kermaan. Siirrä syrjään.

Kun kyljykset ja perunat on otettu padasta ja paistinliemestä on poistettu rasva, kaada kermaseos pataan ja keitä hiljaa 2-4 minuuttia. Tarkista maku, sekoita kastikkeeseen yrtit ja kaada se kyljysten päälle.

From Äijäruokaa 2014-11

Kermaseos

From Äijäruokaa 2014-11

Valmis kastike

From Äijäruokaa 2014-11

Brewdogin Nanny State on erinomainen olut ollakseen alkoholiton. Se toimii meillä usein arkiruokajuomana.

Kommentit


From Äijäruokaa 2014-11

Kokeilimme ensimmäistä kertaa tätä ranskalaisten porsaankyljysten muunnelmaa ja olimme yhtä mieltä siitä, että tämä oli harvinaisen onnistunut versio. Maku meni nappiin, ulkonäkö ei, joten oishikatta 4/5.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Olutexpo 2014

Vaikka Olut-exposta päällimmäisenä mieleen jäi hyvä olut ja viski, niin paha maku jäi suomalaisesta alkoholipolitiikasta, eri viranomaisten ristiriitaisesta toiminnastaja mediasta. Informaatiota ja disinformaatiota riitti enemmän kuin kotitarpeiksi. Kohtuullisuus ja faktojen tarkistus pysyi tukevasti piilossa. En kuvittele olevani alkoholiasiain eritysasiantija, mutta on vaikea ymmärtää mitä järkeä on yliverottamalla siirtää euroja ja työpaikkoja Viroon; alkoholin haittoja emme saa ulkoistettua muualle. Suorastaan älytötä oli, että tilaisuuden nimeä jouduttiin vaihtamaan viranomaisen vaatimuksesta, vaikka nimen oli toinen viranomainen hyväksynyt.

Pilsner Urquell


From Olutexpo 2014-10-25

Sain kutsun Pilsner Urquellin tiskille, jonka takana oli aiemmasta blogauksesta tuttu Robert Lobovsky. Tällä kertaa Pilsner Urquell oli suodattamatonta ja kaksi päivää vanhaa. Tätä olutta kannattaa maistaa erityisesti silloin harvoin, kun sitä suodattamattomana saa. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että kahdesta mahdollisesta kuvaussuunnasta onnistuin valitsemaan väärän.

From Olutexpo 2014-10-25

Tynnyrinavausvälineet.

From Olutexpo 2014-10-25

Ja itse kaato.

Suomenlinnan panimo


From Olutexpo 2014-10-25

Suomen komein panimon logo

Suomenlinna on ainutlaatuinen paikka, maailmanperintökohde. Ja siellä tehdään nykyään erinomaista olutta: Suomenlinnan panimon Spithead Bitter kuuluu äijäruokalan vakio-oluisiin.

Viskejä


From Olutexpo 2014-10-25

Olen aina pitänyt hatuista ja viskeistä, joten expon sensuroitu osuus kiinnosti minua.

Suosikkiviskini on edelleen 16-vuotias Lagavulin, vaikka laivalta syksyllä tuotu Bowmore Black Rock jäi hyvin mieleen. Expossa oli myynnissä Lagavulinin Distiller's Edition. Hyvää, mutta sillä on nyrkit. Tavallinen 16-vuotias maistuu minulle paremmin.

From Olutexpo 2014-10-25

Olutexpo on suuri tapahtuma, maisteltavaa on valtavasti.

From Olutexpo 2014-10-25

The Glenlivet Nadurra oli niin hyvää, että etiketistä piti ottaa kuva, jotta nimen muistaisi

Pint please!


Hiukan pidemmäksi aikaa jäin juttelemaan Pint pleasen ständille, joka mainospuheen perusteella vaikuttaa kiinnostavalta ja hyödylliseltä, varsinkin jos sattuu olemaan pois kotinurkilta. Expon aikaan sovellusta ei vielä saanut Android-puhelimille, mutta se on juuri julkaistu. Asensin sen nyt ja se nimittelee minua nollalla juodulla oluella siideripissikseksi. En ole koskaan pitänyt juomisistani tai syömisistäni kirjaa, mutta tätä pitänee kokeilla.

Kyrö Distillery Company


From Olutexpo 2014-10-25

Viski ja sen juuri.

Kyrö Distillery Company ansaitsee erityismaininnan. Minusta on hienoa, että ihmisillä on rohkeutta tehdä Suomessa ruisviskiä. Pullosta saa tuotteena juurta, raakatislettä, ja neljä kuukautta vanhaa viskiä. Ihmiset kuulemma usein ihmettelevät viskin juuren kirkkautta ja meni minultakin hetki sitä ihmetellessä.

Äijäruokala seuraa suurella mielenkiinnolla tätä yritystä ja sen tuotteita.

From Olutexpo 2014-10-25

From Olutexpo 2014-10-25

Oma viski lasissa kelpaa hymyillä.

From Olutexpo 2014-10-25

Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi vastaanottaa viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.

From Olutexpo 2014-10-25

Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi esittelee viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.

Kiitokset


Äijäruokala kiittää kauniisti kutsusta ja luonnollisesti järjestäjiä. Kiitokset myös Timo Nurmelle ja Mervi Tillille kuvista, jotka sain Timolta omien epäonnistuneiden Kyrö Distillery Companyn kuvieni tilalle.

Tämä oli hieno tapahtuma, toivottavasti expolle tulee jatkoa ensi vuonna.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Sinihomejuustoetanat

From Äijäruokaa 2014-11

Meillä pidetään etanoista alkuruokana. Rumia ne ovat kuin mitkä, mutta onneksi ne voi peittää vaikkapa sinihomejuustolla, kuten tässä Valion reseptissä tehdään.

Tarvitset


1 prk (24 kpl) etanoita
1 pieni sipuli
½ rkl voita
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl konjakkia
150 g voita
150 sinihomejuustoa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
vastajauhettua mustapippuria
tilkka konjakkia

From Äijäruokaa 2014-11

Kaada etanat siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä, valuta. Hienonna sipuli.

Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipuli. Lisää valutetut etanat ja viini sekä konjakki. Keitä, kunnes viini on lähes haihtunut.

Sekoita voi, juusto ja lehtipersilja tasaiseksi tahnaksi, mausta pippurilla.

Voit valmistaa etanat etanapannuissa tai puhtaissa etanan kuorikotiloissa. Jos käytät kuorikotiloita, aseta ne tukevasti pystyyn karkean suolan päälle uunivuokaan.

Laita etanapannun koloihin tai kuorikotiloiden pohjalle tilkka konjakkia ja lisää etanat. Täytä pannujen kolot tai kuorikotilot juusto-voi-seoksella.

Nosta etanat 250 °C uuniin muutamaksi minuutiksi eli, kunnes täyte alkaa kiehua. Tarjoa rapeakuorisen patongin kanssa.

Kommentit


Tämä on oikein hyvä resepti. Alkuperäisessä käytettiin pussitettua auramurua. Meistä Auran Gold -versio on paljon parempaa. Oishikatta 4/5.