Sink the Bismarck!

Kalakierroksella tuli maistettua myös maailman vahvin olut, Sink the Bismarck!, jos 41 % vahvuista juomaa voi enää olueksi sanoa. Keikalta palasin Haukeen, jossa ohjelmaan kuului muun muassa palopuhe siitä, että Sink the Bismarck!ia ei voi enää sanoa olueksi ja kieltämättä nelinkertainen jäädytys ei kuulu perinteisiin tapoihin vaikka jäädyttämistä on käytetty pitkään ylivahvojen oluiden valmistamisessa.

Sink the Bismarck! ei luonnollisesti voi olla halpaa, mutta 100 € hinta pullolta on jo järjetön. Pöytäseurueen jäsen osti lasillisen ja koska hän ei siitä pitänyt pääsivät kaikki maistamaan. Seurueen jäsenistä vain yksi piti siitä. Minusta se tuoksui ja maistui epämiellyttävälle, mutta oli sitä mukava päästä maistamaan. Mitenköhän se toimisi liekittämisessä?

Ja ei, en ole lopettanut ruoanlaittoa, mutta tiskikoneeni hajosi ja minä vihaan tiskaamista. Uusi kone tuli tänään ja asennan sen loppuun huomenna ja sen jälkeen onkin tiskivuori pestävänä.

Muualla verkossa

Rate Beer

Simaa vaalipahoinvointiin

Mukavia ihmisiä vauhdissa alikulkutunnelissa ja aivan yhtä älyllisesti joku on töhrinyt tunnelia tekstilla "White scum. Go Go!" Kuvalle piti saada pari töhritystä Perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunasta, mutta toimisto suljettiin liian aikaisin.

Vihreänä olen luonnollisesti erittäin pettynyt vaalitulokseen ja Perussuomalaisten, jotka vähäosaisimpien aseman parantamista lukuunottamatta edustavat jotakuinkin kaikkea mitä vastustan, nousuun.

Silti pahimmalta tuntuu näihin vaaleihin liittynyt häiriökäyttäytyminen. Taivaallisen rauhan aukiolla melkein kaikki kehikoissa olleet vaalimainokset oltiin lyöty alas ja Kiviniemen, joka valitettavasti pääsi läpi, juliste oli vaihdettu kuuluisaan "Haluatko eläimet pieniin häkkeihin? Niin minäkin." -julisteeseen. Poliisi suositteli Tiuraa keskeyttämään vaalikampanjansa. Maanantaiaamuna työmatkalla bongasin persujen vaalitoimiston(?) ikkunan teipit, joista oli muutettu kirjaimia lopputuloksen ollessa

PERUSS OMALIALAISET

Ei näin. Olen Winston Churchillin kanssa samaa mieltä siitä, että demokratia on huonoin mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä lukuun ottamatta niitä muita, joita on kokeiltu. Sananvapaus kuuluu, tietyin vähin rajoittein, kaikille. Myös niille, joiden kanssa on eri mieltä. Ilman sananvapautta ei voi olla demokratiaakaan. Tänään monissa kirjoituksissa on kauhisteltu Facebook-kirjoittelun matalamielisyyttä mikä on minusta lähinnä huvittavaa: Lättykirja ei ole paikka kirjoittaa vakavasti vaan paikka avautua erilaisista asioista, jotka ovat kiinnostaneet, ihastuttaneet tai pahastuttaneet.

Vaalitulos harmitti silti, joten maanantaina työpäivän jälkeen istahdin belgialaiselle kirkonpenkille kysyttyäni mitä suositellaan vaalipahoinvointiin. "Miten olisi sima?". No sehän sopi, sillä Plevnan panimosima, jota saa nykyään läpi vuoden Plevnasta ja vapun tienoolla monista muista ravintoloista, on hyvää. Äijäruokala suosittelee.

O'Malleys'issä keikalla

O'Malleys, Suomen vanhin irkkupubi. Suomen nastimmassa stadissa, Asterixia lainatakseni.

Keikoilla tulee käytyä valitettavan harvoin ja kimmokkeena toimiikin yleensä se, että kysymyksessä on bändi, jonka kokoonpanosta tunnen jonkun. Willie, Waylon & Junior. Keikka with Pena kuuluu joukkoon kuten myös Lime Hill Quartet. Muilla "tutuilla" bändeillä ei taida kotisivuja ollakaan.

Tällä kertaa Willie, Waylon & Junior with Pena soittivat irkkupubissa O'Malleys'. Muistan tuttavallisesti Mälliksi kutsutun pubin pienenä komerona vuosien takaa, mutta jo aika monta vuotta sitten sitä laajennettiin huomattavasti. Siellä ei tule kovin usein käytyä, koska se ei ole kulkureittieni varsilla, mutta mukava paikka se on. Hyvää olutta ja siideriä.

Kysyin saako keikkaa kuvata ja sain "Totta kai!" -vastauksen. Kalakierroksella tuhoamani pikkuzoomin puute pakotti käyttämään makrolinssiäni, joka kuulostaa oudolta objektiivilta keikan kuvaamiseen, mutta toisaalta se on aivan ehdottomasti laadukkain linssini. Vaihtoehtoja ei ollut, joten kuvaamaan.



Tuoppiteline.









Lusikoillakin voi soittaa.





Jostain syystä muusikkoja on kiva kuvata myös ravintolan lattialla vatsalleen maaten. Tälläkään kertaa en saanut moitteita kunhan hoidin homman niin, että en kolhinut muita asiakkaita ja väistelin riittävästi henkilökuntaa. Kerran olen joutunut todistamaan naispuoliselle ystävälleni, että en kuvannut erään tunnetun suomalaisen solistin hameen alle. Ei, minä kuvasin sitä basistisetää.



Minulla on fetissini, mutta saappaat eivät niihin kuulu. Oli vain pakko kuvata Hauen kantiksen buutsit, koska mieleeni tuli tarina ystävästäni, joka sovinistia leikkiessään päätyi lattialle naisen saapas niskallaan.








Game Over.