perjantai 16. heinäkuuta 2010

Pinaattikeitto







Minä pidin pinaattikeitosta koulussa, mutta lapsena kotitekoinen pinaattikeitto maistui liikaa pinaatilta. Miltä pinaattikeitto, maistuisi kotona, itse plantaasilta kerätyistä pinaatinlehdistä tehtynä?

Luonnollinen reseptin lähde perinteiselle suomalaiselle kotiruoalle oli jälleen kerran Uusi Ruutukokki, mutta kirja oli kaukana kun kävin kaupassa ja kotona havaitsin, että kasvislientä ei kotoani löydy. Otin siis vaikutteita Googlella löytämäni Kropsua eväänä -blogista. Mitä on kropsu, mietti hetken stadilais-hämäläis-karjalainen, ja jatkoi eteenpäin. Sokeria? Jännä, kokeilemisen arvoinen idea.

Minun pinaattikeittoni syntyi siis jonkinlaisena risteytyksenä.

Tarvitset



yhdelle

1 kovaksi keitetyn luomumunan
25 pinaatin lehteä
suolaa
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl täysmaitoa
½ mmt suolaa
¼ mmt raastettua muskottipähkinää

Huuhtele pinaatti hyvin. Pane se suolalla maustettuun runsaaseen, kiehuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia. Kaada vesi pois ja hienonna pinaatti.

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot, sekoita ja lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Lisää pinaatti ja kypsennä vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Halkaise muna ja lisää keittoon. Nauti.

Kommentit



Namia. Oishikatta 4/5. Huoltoa kaipaavan D50:ni tilalle ostamani käytetty D70S:n kanssa tulee kovin tummia kuvia. Opettelun paikka.

2 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

huh huu! pinaattikeitto on minulle kauhistus. töissä pelkkä tuoksu on saanut juoksemaan pari kertaa vessaan kakoen. keittoon varmaan liittyy joku tunne/muisto, jota en pysty itse tunnistamaan. ei kai yksi ruoka muuten niin huonoa voi tehdä?

MIksu kirjoitti...

Kropsu on pannaria. Perunakropsun ohje löytyy linkistä.