lauantai 31. lokakuuta 2009

"Frank, käy sanomassa Frankille, että Pyono rantakallioilla kannattaa nähdä."



Kävin katsomassa sisareni ja sisarentyttäreni kanssa Hayayo Miyazakin uusimman elokuvan. Leffa on niin tuore, että en kirjoita siitä kovin paljon koska en halua spoilata, mutta leffaa toiseksi Totoroksi kutsuneet eivät ole väärässä. Pyono on sympaattinen ja tunteisiin vetoava.

Koska osaamme kaikki hiukan japania kävimme katsomassa japaninkielisen version sillä vaatimattomallakin kielitaidolla vivahteita saa irti enemmän tekstitysten avulla kuin dubatusta versiosta. Kutsutaanko ihmistä loppuliitteellä chan, san, sama vai jätetäänkö liite kokonaan pois, vaikkapa?

Leffa on miyazakimaiseen tyyliin kovin ai (愛). Japaninkielessä on erittäin kuvaava sana romanttiselle rakkaudelle, eikö totta? "Ai!"

Leffa on viehättävä varsinkin jos sitä vertaa sen barbaariseen esikuvaan Pieneen merenneitoon. Tälläkin Miyazakilla olisi voinut vastata lokakuun ruokahaasteeseen, tällä kertaa hamulla eli kinkulla.

Äijäruokala suosittelee. En kuulu niihin, joille Totoro on jotain hyvin erityistä vaan pidän enemmän Henkien kätkemästä tai Prinsessa Mononokesta, mutta sekä Totoro että Pyono ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Leffahaasteideoita



Pyörittelin monia ohjaajia ja elokuvia mielessäni, mutta hyvin nopeasti päädyin Akira Kurosawan Raniin, josta piti vastata, mutta koska sain kantapäähäni pöpön se jäi väliin. Tästä leffasta myöhemmin lisää, koska siitä on syvä halu blogata.

Kaurismäet


Ensimmäinen ajatus oli Arvottomien Calvados ja päivän salaatti-kohtaus eikä ajatukselle Calamari Unionin Kaks jäävettä. -lakonisuudelle voinut olla hymyilemättä. Rossosta olisi ehkä löytänyt jotakin - ainakin Rosso ammutaan elokuvan lopussa tamperelaiseen Rossoon, mutta Italian hieno keittiö oli jo siinä vaiheessa saanut useamman haastevastauksen.

Erityinen idea oli kokata Calamari Unionin kohtaus, jossa Frankiä näyttelevä Pantse Syrjä pyytää laskun syötyään, mutta poikkeaa vessaan ja hirttäytyy krakaansa. Minulla on jotenkin elänyt mielikuva, että kyseinen ravintola olisi Elite, mutta surffatessani tajusin että ei, ei se ole, joten Eliten erinomainen klassikkoannos Tauno Palon pihvi jäi tällä kertaa kokkaamatta.

Aistien valtakunta, Tappajakondomi ja Vapautunut mies


Aistien valtakunnasta olisi saanut raflaavimman vastauksen. Mihin vedetään pornon ja taiteen välinen veteen piirretty viiva? Eräs naispuolinen tuttavani, joka halveksuu pornoa, ei pidä Aistien valtakuntaa eli Ai no corridaa pornona. Siksikö, että hän pitää elokuvasta?

Minusta, jonka mielestä porno on ikävystyttävää, tämä elokuva kuten myös Ralf Königin homosarjakuvat ovat poikkeus: niiden pointti ei ole porno vaan ihmissuhteet, mutta sekä Aistien valtakunnassa että Königin sarjakuvissa on erittäin pornografisia kohtauksia. Königin sarjakuvista on tehty myös kaksi elokuvaa: Tappajakondomi ja Vapautunut mies, mutta ruoka ei ole kummassakaan merkittävässä osassa toisin kuin eräässä albumissa, joka lienee parempi jättää ruokablogin ulkopuolelle ellei sitten satu olemaan Paulin sukulaissielu.

Aistien valtakunnan ongelmaksi muodostui paitsi se että olen hillitty ja ujo niin myös se, että olen nähnyt leffan vain kerran enkä muista oliko siinä ruokaa.

Tätä leffaa katsoessaan tervejärkinen mies todellakin sanoo:"Ai!", mutta suomeksi. Tai ehkä:"Uik...".

Tyynykirja


Jos Aistien valtakunta on brutaali niin on sitä Peter Greenawayn tyynykirjakin. Se on kuitenkin paljon hillitympi ja siinä on myös eroottisesti viehättäviä kohtauksia.

Näin Tyynykirjan ensimmäisen kerran Arkistossa, joka oli silloin niin täynnä, että mahduimme niille takaseinää vasten oleville penkeille. Silloinen tyttöystäväni ja minä pidimme leffasta, mutta leffan jälkeen hän esitti retorisen kysymyksen:"Mitä se edessämme oleva pari oikein teki?". No, kaikki me tarvitsemme harrastuksen. Onneksi sen takaseinän penkkirivin ja siitä seuraavan penkkirivin välillä on iso tyhjä tila.

En muista onko Tyynykirjassa ruokaa, joten tämäkin leffa olisi pitänyt katsoa uudelleen ja sekin löytyy DVD-hyllystäni. No, jonain päivänä saatan kokata tästä leffasta.

Blade Runner


Ridley Scottin upea varjojen ja valojen teos. Muistin vasta haasteeseen vastattuani elokuvan alun nuudelikohtauksen. Leffa on eräs hienoimmista ja koska minulla on nuudelikausi olisin vastannut Blade Runnerilla jos olisin muistanut tämän yksityiskohdan aikaisemmin.

Tämän kuvan blogauksen silmä on Blade Runnerista.

Sanjuro


Kurosawan kuuluisimpiin elokuviin kuuluu Yojimbo. Hieno leffa ja Toshiro Mifune on loistava näyttelijä. Ruokaa Yojimbossa ei muistaakseni kuitenkaan ole jos saken ja kylmän riisin yhdistelmää ei lasketa.

Yojimbo menestyi niin hyvin, että sille tehtiin jatko-osa Sanjuro, joka tunnetaan harmittavan huonosti. Siitä löytyisi ruokakohtauksia, joista olisi voinut saada hyviä ideoita. Ja elokuvasta löytyy hieno sitaatti, jossa Mutsuban vaimo sanoo


Olet liian terävä. Se on sinun ongelmasi. Olet kuin paljastettu miekka. Terävä, alaston, huotratta. Viillät hyvin, mutta parhaat miekat pidetään huotrissaan.


Kurosawaa ylipäätää olisi kannattanut tutkia, mutta se olisi vaatinut melkoisen määrän aikaa DVD-hyllyni sisällön katsomisessa. Verkkoa kaivellessani paljastui myös, että Kurosawa oli hyvän ruoan ystävä.

Merry Christmas, Mr. Lawrence


Tämä hilpeä (yeah, right) pikku elokuva sijoittuu enimmäkseen toisen maailmansodan aikaiselle japanilaiselle vankileirille. Tästä olisi voinut kehittää vaikka idean mitä David Bowien näyttelemä aussiupseeri söi päästessään kotiin.

Sormusten herra -trilogia


Tästä olisi voinut keksiä monenlaista. Hobittiruokaa haastevastauksiin jo päätyikin. Mutta mitä muuta Denethor söi kuin kirsikkatomaatteja samalla kun Faramir hyökkäsi joukkoineen Osgiliathiin? Mitä Miruvor olisi? Tai örkkien voimajuoma?

Good Morning Vietman, Full Metal Jacket


Näihin kahteen hienoon elokuvaan olisi voinut ympätä vietnamilaista ruokaa.

Nasun suuri elokuva


Nasun kinkkuvoileivistä (sic) on tullut jo blogattuakin, mutta muuten Nalle-Puhin keittokirja on blogaamaton. Nalle-Puh-fanilta tämä on anteeksiantamatonta.

Moottoripyöräpäiväkirja


Che Guevarasta kertovasta leffasta olisi voinut hakea chimichurrimaisia fiiliksiä. Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuva-albumin Tango soundtrackin tahdissa.

7 kommenttia:

Jytis kirjoitti...

Hehee, täytyy sanoa että Tappajakondomi -niminen elokuva ruoka-innoittajana olisi ollut todella päräyttävä!

Mainioita leffoja, ihmettelen ettei kukaan tarttunut tosiaan tuohon Kaurismäkeen. Mutta näistä mitä on pyöritellyt mielessä pitää kyllä jotkut teemajuhlat järjestää!

Mirka kirjoitti...

Onko Tampopo tuttu? Aivan ihana.

Tai Greenawayn Kokki, varas, vaimo ja rakastaja?

Mirka kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=1XyoAZFREnY

Googlesta löytyy monta tuubia elokuvasta.

Ari Makela kirjoitti...

Jytis, varsinkin kun leffan päähahmoihin todella kuuluu kondomi, jolla on hampaat. Pääihmishahmo on newyorkilainen tarkastaja Luigi Macceroni, joten sitä kautta olisi päässyt amerikanitaliaiseen ruokaan.

Tampoposta en ole kuullutkaan ja tuota Greenawaytä en ole nähnyt vaikka nimi tietysti onkin tuttu.

Yksi unohtui listasta: Miller's Crossing, leffa, jossa ei ole ainuttakaan sympaattista hahmoa. Siitä olisi voinut tehdä perunaruokaa. Tai viskigrogin.

Jytis kirjoitti...

Ari, kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta :)

nanna kirjoitti...

Siis Ponyo. Ihana, etenkin silloin kun kasvatti ne kananjalat itselleen taikuudella. Pakko saada dvd.

Ari Makela kirjoitti...

nanna, maailmassa on kolme ohjaajaa, jonka kaikki saatavissa oleva tuotanto on pakko saada DVD:llä: Akira Kurosawa, Hayayo Miyazaki ja Stanley Kubrick. Kubrickeja tosin puutuu vielä monta ja Hohtoa tämä pieni herkkä paha setä ei ehkä pysty koskaan katsomaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...