maanantai 8. syyskuuta 2008

Elämä bilehileenä



Eräässä yritysostossa sain työtovereikseni ihmisiä, jotka saivat edelliseltä työnantajaltaan mukaansa läppärinsä, mutta ilman käyttöjärjestelmää. Tarjouduin asentamaan niille, jotka eivät halunneet ostaa Windowsia, asentamaan koneisiin Linuxin ja kahteen koneeseen se päätyikin vaikkakkin vain toinen käyttäjistä tuli lopulta indoktrinoitua. Perjantaina tälle käyttäjälle piti käydä tutkimassa mahdollisuutta saada Globesurfer USB-modeemi toimimaan. Olen aina inhonnut modeemeja lisäksi niistä liian suuri osa on ollut Windows-only rautaa, jonka toimivuuteen ei ole voinut luottaa - pitkän päälle ei edes Windowsissa: kun valmistaja lopettaa tukensa niin siinähän laitteen omistajaa naurattaa.

Kuinka ollakaan tapasimme Hauessa, missä muuallakaan. Konetta ihmettelimme ystäväni kotona kera tshekkioluen. Modeemi näkyi heti USB-massamuistilaitteena, jota ei ihan ensimmäisenä modeemilta odottaisi. Googlella löysin ohjelman, jonka pitäisi osata vaihtaa laitteen moodia. Toivoa siis on, mutta meille iski nälkä ja jano ja päätimme lähteä Juttutupaan syömään, oluelle ja katsomaan illan ilotulitusta.

Ruoka jäi toiveuneksi sillä joku muukin oli saanut saman idean ja Marco Polo ja Juttutupa olivat tupaten täynnä ja sitäkin, että sai istua oluen kanssa pöytään piti jonkin aikaa odottaa. Päätimme, että emme jaksa odottaa ruokaa. Siirryimme terassille, josta löysin itselleni uuden äidin.

Äiti seisoi ystävänsä, toisen naisen kanssa, pöydän toisella puolella. Äiti halusi pöydälle seisomaan nähdäkseen ilotulituksen paremmin ja pyysi kättäni, jotta hän pääsisi paremmin kiipeämään pöydälle. Seura osoittautui mukavaksi ja sukulaiset ilmestyivät kuvaan kun pöydän toisella puolella istunut mies kysyi tukeani kaivanneelta naiselta onko hän minun minun äitini. Jotakuinkin ikäiseni nainen ei luonnollisestikaan ottanut asiaa kohteliaisuutena, mutta pian hänen ystävänsä oli isoäitini ja minun ystäväni taas minun isotätini. Juttu lähti siis hivenen käsistä.

Saatoin ystäväni kotiini ja nappasin väsymykseni vuoksi Hämeentiellä vastaantulevan taksin lennosta kiinni. Kotiin nukkumaan.

Lauantaina oli sitten blogitapaamisen aika ja aika leipoa lupaamani quiche tapaamiseen. Tapaaminen oli oivallinen. Paljon hyvää juomaa, ruokaa, seuraa ja sauna. Jatkoille Ilvekseen, jossa en ole tällä vuosituhannella käynyt ja sieltä vielä Pastanjauhajien kera Bakersiin. Sitten kotiin halaamaan tyynyä. Ilveksessä pyyhkäisin nolosti kameralaukulla tyhjän tuopin kameralaukulla lattialle. No, onneksi se oli edes tyhjä, joten henkilökunnalla oli vähemmän siivottavaa.

Blogitapaamisissa mukavaa on sekin, että tapaa hyvin erilaisia ihmisiä, joita tuskin muuten koskaan tapaisi.

Jutun kuva on otettu uneliaista chilitryffeleistä. Tätä kuvaa ylivalottuminen korostaa mielestäni mukavalla tavalla.

2 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

totta. hieno kuva!

Kannat kattoon kirjoitti...

Tulee mieleen Frendien Monica, jota tullaan veljensä häissä kehumaan hienon pojan kasvattamisesta. Vaikea mieltää kohteliaisuudeksi, olisi ikäeroa kuinka paljon vaan. Omaa veljeäni ja jopa isääni on joskus erehdytty luulemaan poikaystäväkseni, sekin on aika kiusallista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...