sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Karhua, katajanmarjoja ja kanttarelleja




Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla karhua keittiössäni, mutta tähän asti se on käynyt murisemessa vain nestemäisessä muodossa flaamilaisessa padassa. Kun kulinaarimurula heitti minua salamahaasteella mieleeni tuli välittömästi kaksi koota: Karhua ja Kanttarelleja. Vakuuttavan paksusta Uudesta Ruutukokista löytyi kolmas K: Katajanmarjoja. Alkuperäinen resepti kuuluu näin:

250 g poronkäristyslihaa
1 rkl voita
1 sipuli
1 tölkki (200 g) kantarelleja
suolaa
mustapippuria
5-6 katajanmarjaa
½ tl rosmariinia
2 dl kermaa ja sienten säilöntälientä
hillosipuleita

Sulata voi pannussa. Lisää pannuun jäinen käristysliha ja paista kunnes liha on sulanut ja hieman ruskistunut.

Kuori ja hienonna sipuli. Valuta sienet ja säästä liemi. Kuullota sipulia ja sieniä pannussa muutama minuutti. Mausta seos suolalla ja pippurilla sekä murskatuilla katajanmarjoilla ja rosmariinilla. Lisää joukkoon sienten säilöntäliemi ja kerma. Hauduta lihaa vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hillosipulit ja anna kuumentua hetken.

Tarjoa pastan tai perunasoseen kanssa.



Resepti antaa siis purkkikanttarelleineen turvallisen laukaisualustan. Jäinen poro on tietysti eri asia kuin purkkikarhu, jonka pohjassa on kunnioitettava parasta ennen päivämäärä: 6-2012. Stockan herkusta löytyneestä purkissa on paljon tähtiä, karhun kuva ja teksti "RIIPISEN RIISTAHERKUT 100 % KARHUNLIHAA 100 % BEAR MEAT". Prosenttiluku ei ole totta: purkki sanoo pienemmällä tekstillä, että lihaa on 90 %. Loppu on vettä, suolaa, stabilointiainetta, mausteseosta (mm. katajanmarja), hapettumisen estoainetta, säilöntäainetta.

Haastessa vaadittiin, että ruoan tulee täyttää fine dining -kriteerit. Mitä sitten on fine dining? Wikipediakaan ei opasta. Määrittelen termin siis itse. Mitään köyhän opiskelijan ruokaa tämä ei ole, sillä karhupurkki maksoi melkein kolmekymppiä. Ruoan määrään vaikuttivat olennaisesti purkkien koot: 220 g karhua ja kanttarellejä 200 g, josta 120 g sieniä. Lihaa on siis hivenen vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä.

Tarvitset



220 g tölkkikarhua
1 rkl voita
1 keltasipuli
200 g tölkkikanttarelleja
mustapippuria
suolaa
2 dl kermaa ja sienten säilöntälientä
2-3 rkl hillosipuleita

Sulata voi pannussa. Lisää pannuun tölkkikarhu ja paista kunnes liha on hieman ruskistunut.

Kuori ja hienonna sipuli. Valuta sienet ja säästä liemi. Kuullota sipulia ja sieniä pannussa muutama minuutti. Mausta seos suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Lisää joukkoon sienten säilöntäliemi ja kerma. Hauduta lihaa vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hillosipulit ja anna kuumentua hetken.

Tarjoa pastan tai perunasoseen kanssa.

Tästä tuli hyvää. Kulinaarimurulaan kiitokset hyvästä illallisesta. Päällimmäisiksi mauksi jäivät rosmariini ja katajanmarja. Erityisesti katajanmarjasta jäi miellyttävä jälkimaku.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saako kysyä,että mitä tuli tuo kokonaisuus maksamaan??
-jokke-

ari kirjoitti...

Toki saa kysyä, mutta vastaus ei ole kovinkaan laadukas, koska ainut ainesosa, jonka hintaan kiinnitin huomiota oli karhu.

Karhu maksoi jotakuinkin 28 euroa. Kallista, mutta riistan korkean hinnan ymmärtää. Kanttarellipurkki maksaa nelisen euroa. Loppu onkin sitten ihan normikamaa, jota vain latoo kaupassa koriin ajattelematta mitä se maksaa.

Uteliaisuuttani ostin myös purkin tölkkiporoa, josta blogaan joskus myöhemmin. Pakasteporollakin pitää vertailun vuoksi joskus kokeilla.

Karhulta odotin stydimpää makua. Nyt se on hautunut ja tasoittunut yön yli. Saa nähdä miten se on vaikuttanut makuun.

ylimuuli kirjoitti...

Hauskaa, että kaikki purkkituotteet ovat sellaisia, joita itse en olisi tullut luultavasti ajatelleeksikaan :-) Ei mitään normikamaa!

Karhusta tulee vähän mieleen sikanauta, jota syötiin partiossa kerran kesässä. Sienisäilykkeitä taas en ole oppinut koskaan käyttämään, vaikka mikäs niissä olis vikana, ei mikään. Säilykkeillä tietysti yleisesti on se huono puoli, että tulee metallijätettä :-/ Onneksi mm. tomaattimurskaa saa kartonkipakkauksessa... Mut eihän se kaikkeen riitä. :-)

Mullakaan ei muuten ole aavistusta, miten fine dining määritellään?

ari kirjoitti...

Sikanautaa en ole syönyt kuin tykistöleirillä jossain etelärannikkolla - en todsellakaan tiedä missä. Tehtäväni oli mitata säätietoja, jotta rannikkotykistö voisi osua johonkin, mutta linnakkeen sääupseeri vei hommani sanoen "Minä pääsen tekemään näitä säähommia niin harvoin, että tee sinä jotakin muuta." No, minä sitten taapersin rynnäkkökivääri olalla sillä etäisellä ja harvaanasutulla omakotitaloalueella.

Intin perusominaisuuksiin kuuluu ainakin kylmänä talvena (lucky me) se, että kaikki edes etäisesti syömäkelpoinen syödään. Talvileireillä tarvitsi pari levyä suklaata päivässä intin safkojen jatkoksi. Sääupseerikin olisi varmaankin kelvannut jos muuta ei olisi ollut tarjolla.

Puolisotilaallisella lomalla jossain tuntemattomassa paikassa etelärannikolla sääupseerin vietyä hommat sikanauta alkoi tökkimään toisena päivänä.

Purkkikarhun rakenne on parempi kuin sikanaudan, mutta kyllä siitäkin selvästi huomaa, että kyseessä on säilykeliha.

Pitänee joskus käydä jossakin Helsingin venäläisessä ravintolassa kokeilemassa karhua.

Välispiikki kirjoitti...

Huasteeseen on vastattu.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...