sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Lohitagine

Salmon tagine

Ghillie Basanin sukunimen s-kirjaimen alla on oikeasti koukero, jota vajavainen kielitaitoni ei tunnista. Ärsyttävää, koska pyrin kirjoittamaan sanat oikein ellei omaa sukunimeäni lasketa. Mäkelän ä-kirjaimet ovat tuottaneet niin paljon tuskaa vuosien varrella, että olen alistunut ja kirjoitan sukunimeni Makela.

Kieliärsytys ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Marokkolainen keittiö on kiinnostava kirja ja se on saanut minut ostamaan peräti kaksi tagine-astiaa: sinkulle sopivan ja sellaisen, jolla ruokkii pienehkön seurueen. Sinkulle sopivakin on tosin sen verran iso, että taginesta söisi kaksi. Tähän liittyy myös varoituksen sana: jos tätä taginea jää yli se kannattaa syödä nopeasti pois kuljeksimasta sillä muuten sitruuna leviää ja peittää kaikki muut maut alleen.

Alla oleva resepti on muunnelma kirjan sivulta 71 löytyvästä ohjeesta kalatagine perunoiden, tomaattien ja oliivien kera. Merikrottia en tunnusta koskaan nähneenikään ja merikrotin on keittiössäni korvannut lohi ja koska keittiöni ei sovellu minkään mustaksi grillaamiseen olen paistanut paprikoita hetken oliviiviöljyssä.

Lohitaginesta on tullut keittiöni vakiovieras ja se on saanut myös ystäviltäni ylistystä. Taginen kanssa olen tarjonnut kuskusia. Kirja suosittelee lisäksi rapeaa leipää nesteen nauttimiseksi, mutta koska ateria on varsin runsas näinkin olen ottanut leivän mukaan vasta kun syödään se mitä ensimmäisellä kierroksella ei jaksettu.

Lohitagine kahdelle


  • Puolisen kiloa lohta kuutioituna
  • 8 uutta perunaa harjattuna, mutta ei kuorittuna. Puikulat toimivat myös hyvin.
  • Pari ruokalusikallista oliiviöljyä
  • Pari-kolme valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
  • Kymmenkunta kirsikkatomaattia
  • Vihreä paprika suikaloituna ja kevyesti oliiviöljyssä paistettuna
  • Puolisen kourallista kalamata-oliiveja
  • 0,5 dl vettä


Chermoula



  • Valkosipulinkynsi
  • ½ tl karkeaa suolaa
  • 1 tl jauhettua juustokuminaa
  • ½ tl paprikajauhetta
  • ½ sitruunan mehu
  • korianteria silputtunua
  • ½ rkl oliiviöljyä


  1. Valmista chermoula hienontamalla suola ja valkosipuli tahnaksi huhmaressa. Lisää juustokumina, paprikajauhe, sitruunamehu ja korianteri. Vatkaa oliiviöljy mukaan vähitellen. Säästä puolet chermoulasta muhennosta varten ja hiero loput kalan pintaan. Peitä kala ja anna sen marinoitua tunnin verran.
  2. Esikeitä perunoita kymmenisen minuuttia. Valuta kylmässä juoksevassa vedessä, halkaise pitkittäin.
  3. Kuumenna oliiviöljy pannussa ja lisää valkosipuli. Kun valkosipuli alkaa saada väriä lisää tomaatit ja paista ne juuri ja juuri pehmeiksi. Lisää paprika ja loput chermoulasta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Lisää perunat tagine-astiaan. Lusikoi ¾ tomaatti-paprikaseosta päällimmäiseksi ja lisää oliivit. Levitä päälle kalanpalat marinadeineen. Lisää loput tomaatti-paprikaseoksesta ja lisää oliivit. Pirskottele pinnalle oliiviöljyä ja lisää vesi.
  5. Kuumenna kiehuvaksi, peitä tagine kannella ja kypsennä keskilämmöllä vartti.

2 kommenttia:

Ketutar kirjoitti...

koukero... haluatko oppia lisää? En tiedä lisääkö se paniikkia, mutta se koukero on nimeltään sedilji.

Oikeastaan romanian kielessä pitäisi olla "alapilkku-s", mutta on nähtävästi helpompi kirjoittaa sedilji-s. (Kenenkähän mukaan... vaikka ei nuo alapilkutkaan onnistu :-D)

Helpoin tapa minusta saada nuo kummajaiset sellaisenaan tekstiin on kopioida nimi jostain missä se on "oikein" kirjoitettuna ja liimata se paikoilleen sen sijaan että yrittäisi saada selville miten käyttää unikoodeja ja ties mitä...

Koska ş on periaatteessa suhuässä, voisit myös kirjoittaa 'Bashan'.

Ari Makela kirjoitti...

Olen unohtanut vastata tähän, mutta kun juhannuksena on tarkoitus syödä tätä niin vastataan sitten puolitoista vuotta myöhemmin.

Sedilji ei ole minulle uusi asia, mutta sen suomennos on, kiitos. ¸ löytyy latin1-entiteetestä, mutta se on "spacing" eli se ei yhdisty toiseen merkkiin.

Teen paljon sitä, että haen verkosta merkkejä varsinkin kun kokkaan japanilaisesti, mutta valitettavan usein olen löytänyt kanjit kuvina. Joskus on ollut helpompi kaivaa esiin unicode-arvo. Kynnys sediljillä koristetun s-merkin kaivamiseen oli korkeampi, koska en osaa romaanisia kieliä kuin irtosanoina ja silloinkin lähinnä keittiöterminologiaa.